Kirjaperhoset kokoontuivat käsittelemään toista teemaansa, ruoka-aiheisia kirjoja, meidän kerrostalomme alakerrassa sijaitsevaan kerhohuoneeseen. Vähän kalvakkaan kerhohuoneen pöydän kuvasi Nasumurmeli. Teeman oli valinnut Paavo. Kokoontumisessa meitä oli kuusi, ja lisäksi toistaiseksi etäjäsenenä pysytellyt Heluna lähetti oman ruoka-aiheisen kirjansa kommentit Nasumurmelin välityksellä meille kuultavaksi. Teemaan sopivan kirjan valinta ei ollut ihan yksinkertaista - moni meistä oli loppujen lopuksi lukenut useamman kuin yhden ruoka-aiheisen kirjan ennen päätöstä.

Heluna oli lukenut Laura Esquivelin meksikolaisin maustein höystetyn kirjan Pöytään ja vuoteeseen, joka on vuodelta 1989 ja kirjailijan esikoisteos. Myös minä olen lukenut kyseisen kirjan, samoin Nasumurmeli. Kirjan päähenkilö Tita on syntynyt keittiössä ja viettää siellä edelleen paljon aikaa valmistaen perheelleen ruokaa Suurella Tunteella. Tita on rakastunut Pedroon, joka myös rakastaa Titaa, mutta Titan ei ole lupa avioitua Pedron kanssa, koska hänen nuorimpana tyttärenä kuuluu jäädä naimattomaksi ja huolehtia äidistään. Päästäkseen lähelleen rakastettuaan Pedro avioituu Titan sisaren kanssa, mutta eihän tämäkään ratkaisu ole millään tavalla tyydyttävä. Titan kyyneleet valuvat ruokiin, joita hän valmistaa, ja ruo'an kautta Titan mielialat leviävät sitä nauttiviin ihmisiin. Ruoat aiheuttavat mitä erikoisempia tuntemuksia, ja toisinaan jopa ilmavaivoja... Tarina on surrealistinen, kiihkeä, ja uskomattomat tapahtumat ja ilmiöt seuraavat toisiaan. Kirja on ylitsevuotavine tunteineen myös hauska, ja tämä suklaan ja chilin makuinen rakkaustarina miellytti meitä kaikkia kolmea kirjan lukenutta. Paavo vakuuttui myös niin paljon, että lainasi kirjan minulta! Kirjassa on mukana myös reseptejä.

Teeman valinnut Paavo esitteli itse Anthony Capellan kirjan Ruokaa Amore. Kirja sijoittuu Roomaan, jossa naisia jahtaava Tommaso kuulee ihastuttavan amerikkalaistytön haluavan miehekseen kokin, koska kokeilla on taitavat kädet.  Tommaso ei valitettavasti itse ole kokki vaan tarjoilija, mutta hänellä on ystävä, Bruno, joka on kokki. Ja siitä lähtee Tommason juoni liikkeelle - hän hurmaa Lauran esiintymällä kokkina ja viettelee tämän hurmaavilla ruoilla, jotka onkin valmistanut Bruno. Bruno ei aluksi tiedä, kuka on se tyttö, jolle Tommaso ruoat tarjoilee, mutta sitten asia valkenee hänelle. Valitettavasti Bruno itsekin on rakastunut samaan tyttöön, ja tämän jälkeen Lauralle tarjoiltavat ruoat tulevat vain entistä herkullisemmiksi, kun Bruno valmistaa ne rakkaudella. Kirja sisältää italiaisia reseptejä. Tommason juoni paljastuu kirjassa, mutta mitä sitten tapahtuu - sen tietävät meistä vain Paavo, ja ehkä Rimarinna, joka muisteli lukeneensa kirjan, ja pian varmuudella Nasumurmeli, joka nappasi kirjan Paavolta lainaan. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 2003, ja alkuteos on englanninkielinen.

Jäniksen kirja oli helsinkiläisen Tuomas Vimman kirjoittaman trilogian itsenäinen kolmas osa Gourmet vuodelta 2008. Vaikka kirja oli itsenäinen teos, ei siinä juurikaan esitelty päähenkilöä, mm. tämän nimi jäi epäselväksi. Kirjassa liikuttiin julkkisten, julkkiskokkien ja michelin-tähtiä saaneiden ravintoloiden maailmassa, ja päähenkilöllä oli myös käytössään runsaasti rahaa, kiitos rikkaan perheen. Rahan vuoksi hänen ei siis tarvinnut työskennellä, joten ravintolasta keittiömestarin ylimielisen neuvomisen johdosta tulleet potkut eivät päähenkilöä ilmeisestikään isommin rasittaneet. Rahan lisäksi Jänis kertoi kirjasta löytyvän roisia kieltä ja paljon seksiä. Jänis ei ilmeisesti punastelevien kuulijoiden pelossa esittelyt meille kirjasta lukunäytettä, mutta kirja kiersi kyllä lukupiirissä. Minä onnistuneesti selasin heti kohtaan, jossa "Pronssisoturi" oli täydessä touhussa.. öh.. Jänis piti kirjaa jotenkin epäuskottavana, mutta emme varsinaisesti pystyneet asiaa arvioimaan, koska meillä kellään ei ole kokemusta etelähelsinkiläisistä ökypiireistä. Jänis ei kirjaa varsinaisesti kehunut, mutta piti sitä erilaisuutensa vuoksi mukavana välipalana, ja voisi harkita lukevansa Vimman trilogian aikaisemmat osat.

Nasumurmelin kirja sisälsi nimen perusteella Onnellisen avioliiton reseptejä, mutta löytyi siitä kyllä ihan ruokasellaisiakin. Kirjan oli kirjoittanut Kate Kerrigan, ja Jänis oli lukenut tämän kirjan jo aiemmin. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2008. Kirjassa oli kaksi rinnakkaista tarinaa, joista toinen sijoittui New Yorkiin ja toinen Irlantiin. Irlannissa oli elänyt isoäiti Bernadine, jonka lapsenlapsi Tressa luki New Yorkissa isoäitinsä päiväkirjaa ja sai siinä ohessa myös tämän ruokareseptejä. Molemmat olivat avioituneet sellaisen miehen kanssa, jota eivät kokeneet elämänsä suureksi rakkaudeksi. Tressa oli tullut tulokseen, että hänen pitää päästä naimisiin, ja kun talonmies Dan oli helposti vieteltävissä, niin.. Häälahjaksi hän sai isoätinsä päiväkirjan, josta kävi ilmi isoäidin samankaltainen tilanne. Kirja käsitteli rakkautta ja sitoutumista, ja sitä, mikä on loppujen lopuksi onnellisen avioliiton salaisuus. Nasumurmeli luki kirjasta meille hyvin tunteellisen kohdan, ja totesi pitäneensä kirjasta. Myös Paavo kiinnostui siitä niin paljon, että lainasi kirjan.

Rimarinna jatkoi novellien ja omituisen nimisten kirjailijoiden parissa. Tällä kertaa kuulimme Bulbul Sharman novellikokoelmasta Munakoisojen kiukku. Intialainen kirjailija kuvasi novelleissa intialaista arkea, jossa iäkkäät naisihmiset huutaen ja meuhkaten valmistivat ruokia, joiden suomalaistettuja reseptejä oli myös mukana kirjassa.  Rimarinna luki kappaleen novellista, jossa naiset olivat kiitollisia ikääntymisestään, koska se toi heille arvostusta ja vähensi miesten ei-toivottua lähentelyä. Työskentely palvelijanakin  oli helpompaa vanhemmalle naiselle. Ja toisaalta 24-vuotias naimaton nainen koettiin jo vaikeaksi tapaukseksi. Suomalaiselle lukijalle kirjassa oli tullut hyvin esille aivan täydellisen erilainen kulttuuri ja erilaiset tavat käyttäytyä - Suomessa huutamista ja toisten läpsimistä pidetään huonona käytöksenä ja näin käyttäytyvät ihmiset tulkitaan helposti ilkeiksi. Novellien ihmiset eivät kuitenkaan vaikuttaneet ilkeiltä, he vain käyttäytyivät aivan toisin kuin olemme tottuneet. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2005.

Minä esittelin lukupiiriläisille Elina Lappalaisen viime vuonna Tieto-Finlandialla palkitun kirjan Syötäväksi kasvatetut eli kuinka ruokamme eli elämänsä. Myös S. T. Ressi oli harkinnut samaa kirjaa lukupiirikirjaksi, mutta kukaan ei ollut kirjaa aiemmin lukenut. S. T. Ressi sai sen nyt minulta lainaan. Lappalaisen kirja kertoo asiallisesti ja asioita värittämättä ruoantuotannon todellisuudesta, joka on nykyään tavallisilta kuluttajilta häivytetty. Kirja ei mielestäni provosoi, mutta laittaa toki jokaisen lihansyöjän miettimään, onko tämä kaikki ihan oikein. Kirjan lukemalla voi tehdä tietoisen päätöksen siitä, mitä hyväksyy ja mihin suuntaan haluaa omilla ostopäätöksillään vaikuttaa. Kirjassa nousee esille myös filosofinen kysymys eläimen itseisarvosta, onko oikein, että eläimen elämällä ei ole muuta arvoa kuin ruoksi päätyminen. Ja osa eläimistähän ei loppujen lopuksi päädy edes (ainakaan ihmisten) ruoaksi - poikatiput menevät silppuriin jo kananmunatuotannon alkumetreillä, ja eläimiä myös hylätään teurastamossa, jos ne ovat liian huonokuntoisia. Pahiten silmille nousivat juuri tipujen ja häkissä porsaita tuottavien emakoiden kohtalo. Kyllähän sitä lihaa voi syödä, mutta paljon pitäisi vielä eläinten oloja parantaa. Kuvan possut olen kuvannut Fallkullan kotieläintilalla.

S. T. Ressi esitteli meille Satu Taskisen esikoisteoksen Täydellinen paisti. Kirja on vuodelta 2011, ja moni meistä muisti kuulleensa kirjasta, vaikka vain Jänis oli aiemmin kirjan lukenut. Kirja sijoittui Itävaltaan, jossa itävältaisen miehen kanssa avioitunut suomalaisnainen halusi valmistaa täydellisen paistin kylään saapuville uusille sukulaisilleen. Kirjailijalla on omakohtaista tietoa asetelmasta, sillä hän itsekin asuu Itävällassa ja on naimisissa itävaltalaisen kanssa. Kirjassa kuvattiin yhden päivän tapahtumia paistin ostamisesta alkaen. Päähenkilö Taru pyysi tilanteessa apua myös iäkkäältä naapuriltaan, ja ehti päivän mittaan pohdiskella tilannettaan monelta kantilta. Pohtiminen taisi osaltaa viedä aikaa varsinaiselta ruoan valmistelulta eikä Taru vaikuttanut olevan todellakaan varmalla maaperällä paistihankkeensa kanssa. S. T. Ressi luki meille katkelman kirjasta, ja se vaikutti todella hauskalta! Kirjoitustyyli oli jotenkin sellainen kuivakkaan ironinen. Siinähän meinasi ihan nauraa ääneen!

S.T. Ressin lukemasta hauskasta katkelmasta saankin sopivan aasinsillan seuraavan kerran teemaan, jonka minä emäntänä sain päättää. Teema on nauru. Tarkoituksena on lukea kirja, jonka luvataan olevan hauska. Ja seuraavalla kerralla sitten kysymmekin: Naurattiko?

Kirjaperhosten puolesta: Knarp.