Kuumana, kesäisenä sunnuntaina kokoonnuimme Jäniksen luo keskustelemaan edellisella kerralla sovitusta teemasta, joka oli valitsemani "hauskat kirjat". Teema oli koettu hieman hankalaksi, ja Jänis oli pohtinut teemaa kirjastossa kirjastovirkailijan kanssa ja päätynyt lainaamaan viisi hauskaa kirjaa, joista valitsi myöhemmin sen hauskimman.. Myös Rimarinna ja Paavo lukivat teemasta enemmän kuin yhden kirjan ennen valintaa.
Etäjäsen Heluna joutui valitettavasti jälleen pysyttelemään etäjäsenenä, mutta hän lähetti Nasumurmelin kautta perusteellisen kuvauksen kirjasta, jonka hän oli lukenut vuosia sitten ja muisti hyvin hauskana. Uudelleen luettaessa kirja oli vähintäänkin hymähdyttänyt edelleen. Tämä kirja oli Erlend Loen teos Volvon kuorma-autot vuodelta 2006. Kirja ei nimestään huolimatta kerro kuorma-autoista, vaan nimi tulee päähenkilö Maj-Brittin miehen kokemasta - tämä oli saanut potkut Volvon tehtailta. Kirjan henkilökaarti on erikoista, esim. iäkkäällä Maj-Brittillä on elinikäinen undulaattienpitokielto ja hän riitelee lintuja bongaavan naapurinsa kanssa, kirjailija on kirjoittanut myös itsensä mukaan tarinaan, ja siellä seikkailevat myös isä ja poika, joilla on lemmikkihirvi. Tarina ei etene johdonmukaisesti vaan hypähtelee asiasta toiseen, ja Heluna totesi kirjan olevan paikoin vaikea seurattava. Olen oppinut vasta uuden termin, joka kuvaa juuri tällaista asiasta ja ajatuksesta toiseen vaeltelevaa puhe- tai kirjoitustapaa, ja se on syrjähtelevä. Tämä kirja kuulosti olevan juuri sitä. Erlend Loe on Helunan lempikirjailijoita, ja myös Jäniksen viiteen hauskaan kirjaan sisältyi yksi Erlend Joen teos, nimittäin Supernaiivi.
Volvon kuorma-autoja on kuvattu myös seuraavissa kirjablogeissa:
Rimarinna ei myöskään päässyt paikalle, mutta lähetti välimatkan päästä lukupiiriä varten tiivistetyn tekstiviestiselonteon valitsemastaan kirjasta, joka oli Taina Latvalan Välimatka vuodelta 2012. "Herkullinen kuvaus ihmisistä, erityisesti äidistä ja tyttärestä, jotka matkaavat Teneriffalle. Ja selittämättömästi kadonneen isin perheeseen jättämistä jäljistä. Ja jos pohojalaanen murre eres hiukan kiinnustaa, niin kirija kannattaa lukia. Kiäli on kylä aivan ernomasen viihryttävää! Suasittelen vasiten ja lämpöösesti juur kuivansorttiisen huumorin ystäville. Hauskuuttamisen lisäksi myös tarina kulkee hienosti." Kirja sattui olemaan myös yksi Jäniksen teemaa varten lukemista kirjoista, joten saimme tältäkin taholta mielipiteet. Myös Jänis piti kirjasta, mutta hän ei kuitenkaan kokenut kirjaa erityisen hauskaksi. Hän epäili vieraalta tuntuneen murteen vaikuttaneen asiaan.
Salamarakastunut ja elämänmuutoksen syövereihin ajautunut Nasumurmeli ei ollut selviytynyt valitsemassaan kirjassa alkua pitemmälle. David Nichollsin kirjasta Kaikki peliin hän oli lukenut vaivaiset viisikymmentä sivua. Nasumurmeli yritti suositella kirjaa lukupiiriläisille viidenkymmenen sivun perusteella, mutta suosittelua ei vielä otettu vakavasti. Nasumurmeli luki kirjan loppuun lomamatkalla, jolla olimme yhdessä, ja pystyin todistettavasti havainnoimaan hänen nauravan ääneen kirjaa lukiessaan. Nasumurmeli totesi, että kirja parani edetessään. Kirja sijoittuu Pohjois-Englantiin, jossa työläisperheen poika pääsee eliittiyliopistoon ja ihastuu siellä palavasti yläluokkaiseen tyttöön. Poika yrittää tehdä tyttöön vaikutuksen fiksuudellaan, jonka pitäisi näkyä yliopiston tv-tietokilpailuun osallistuvan joukkueen menestyksessä. Kirjan luvut alkavat tietokilpailukysymyksillä. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2012.
S. T. Ressillä on Saksassa asuva ja saksalaisen kanssa avioitunut täti, ja tämä asia ehkä vaikutti kirjan valintaan. Omakohtaisten kirjan Täällä pohjoisnavan alla oli nimittäin kirjoittanut suomalaisnaisen kanssa avioitunut saksalainen mies, Dieter Hermann Schmitz, joka asuu perheineen Tampereella. Kirjassa oli yksi kohta, joka oli saanut naurahtelemaan ääneen, ja jonka S.T. Ressi luki meille ja se liittyi nälkäiseen kissaan.. Kokonaisuutena kirja ei kuitenkaan ollut S.T. Ressin mielestä mitenkään hirmuisen hauska, mutta kiinnostava kuitenkin. Mietimme, että avautuisiko kirjan hauskuus parhaiten niille, jotka ovat myös ulkomaalaisina Suomessa ja huvittuvat suomalaisista tavoista. Kirjoittajalla oli suomalaisuuteen perehtymislista, jonka seitsemän kohtaa hän tunnollisesti kävi läpi. Yksi kohta oli hernekeiton syöminen joka torstai..! Totesimme, että meistä kukaan ei tuntenut kaikkia listan suomalaisuuden tunnusmerkkejä omakseen. Suomalaisuuden haasteekseen ottava ulkomaalainen voi loppujen lopuksi olla suomalaisempi kuin suomalaiset itse..!
Paavo löi pöytään Sinikka Nopolan dialogi-rakenteisen kirjan Eila, Rampe ja elämän tarkoitus. Sinikka Nopola oli luetuin kirjailija tässä teemassa, sillä myös Jäniksen viiteen kirjaan sisältyi yksi Nopolan teos, Rimarinnan toinen teemaa varten lukema kirja oli Nopolan ja Paavo itsekin oli lukenut Nopolalta myös toisen kirjan. Paavo luki meille kirjasta hääpäivää käsittelevän dialogin, joka on aiheena jollain tapaa läheinen kaikille unohtelevien miesten kanssa tekemissä oleville. Kirjassa Rampe on luonnollisestikin unohtanut hääpäivän. Paavon ystäväpiirissä aihepiiri on konkretisoitunut niinkin vakavasti, että kun mies unohti yhdessä odotetun tärkeän hääpäivän, jonka kunniaksi piti tehdä kahdenkeskinen ristely, niin nainen otti ja lähti kiukustuneena yksin kahden viikon lomalle... Monikaan ei heillä päin uskalla unohtaa enää..! Paavoon olivat tehneet vaikutuksen myös Eilasta ja Rampesta tehdyt näytelmäsovitukset, ja hän näkikin mielessään Eilana ja Rampena Eila ja Esko Roineen, jotka äitinä ja poikana ovat täysin uskottavasti näytelleet avioparia. Kirja oli ilman muuta hauska, ja dialogit helppo- ja nopealukuisia.
Minä itse esittelin rikoskirjaksikin tituleeratun Carl Hiaasenin opuksen Takaisin luontoon vuodelta 2011. Myös Jänis oli joskus aiemmin tämän kirjan lukenut. Vaikka yrittäessäni lukea katkelmaa kirjasta purskahdin välittömästi nauruun, on sanottava, että kirjaa lukiessa ei varsinkaan alkuvaiheessa niin kovasti naurattanut. Kirjan henkilöistä monet ovat jollain tapaa säälittäviä; epätasapainoisia, epäonnistujia, pelkureita - ei mitään sankariainesta. Ei näille ihmisille oikein tohtinut heti nauraakaan. Kirjassa on kolme merkittävää juonta. Yhdessä seminoleintiaani lähtee piileskelemään, koska on hävittänyt ruumiin. Kuolinsyy oli kyllä luonnollinen, mutta seminole pelkää joutuvansa asiasta vastuuseen. Toisessa puhelinmyyjään suivaantunut nainen järjestää puhelinmyyjälle "palkintomatkan", jonka aikana on tarkoitus tehdä miehelle selväksi, että tämä on puhelinmyyjänä käyttäytynyt ala-arvoisesti. Kolmannessa yksityisetsivä lähtee jahtamaan miestä (joka on se puhelinmyyjä) ja tämän rakastajatarta saadakseen vakuuttavaa kuvamateriaalia aviorikoksesta oikeudenkäyntiä varten miehen vaimolle. Ja kaikki päätyvät samoille saarille Floridan villiin luontoon. Loppujen lopuksi kirja oli melkoisen hauska ja vähintäänkin kiinnostava. Hauskuus on paljolti alapään jutuissa ja vahingonilossa.
Mutta mikä olikaan perusteellisimman perehtymisen teemaan tehneen Jäniksen valinta? Se oli Anna-Leena Härkösen Image-lehdessä ilmestyneistä kolumneista koottu Kauhun tasapaino ja muita kertomuksia. Teksti kirjassa oli alkanut sivulta 7, ja jo sivulla 8 oli Jänis ensimmäisen kerran nauranut - varmimmat naurut siis sai tästä kirjasta. Näytteeksi Jänis luki meille kolumnin, joka käsitteli riitelemisen dynamiikkaa parisuhteessa raadollisen hauskasti kuvattuna. Moni saattoi jopa tunnistaa palasia omasta käytöksestään... Härkönen kärjistää sopivasti ja osuu havainnoillaan varsin useasti suoraan maaliin. Kolumneissa tartutaan asioihin ronskilla tyylillä, mitä herkkähipiäisempi saattaa kavahtaa. Kirja on vuodelta 1999 ja myös minä olen sen vuosia sitten lukenut. Yllättävän paljon muistin kirjasta vieläkin, mm. kolumnit kosmetiikan tehoista ja teenjuojien tärkeilystä. Keskustelimme muutoinkin Anna-Leena Härkösen monipuolisuudesta ja laajasta tuotannosta, johon mahtuu vakavia aiheita ja nyt teemassa haettua hervotonta hauskuutta. Jos haluat nauraa, lue tämä!
Jänis emäntänä päätti seuraavan kerran teeman ja se on nyt sitten sirkus. Teema veti hetkeksi vähän vakavaksi. Saas nähdä, kuinka paljon erilaisia sirkusaiheisia kirjoja kokoontumiseen tuodaan, vai käykö niin, että useampi on valinnut saman kirjan.. Se selviää loppukesästä. Siihen asti - leppoisaa lukukesää!
Kirjaperhosten puolesta: Knarp.
Kommentit