Kirjaperhosten kirjasirkukseksi voinee luonnehtia elokuista kokoontumistamme S. T. Ressin luona. Edellisellä kerralla Jänis oli valinnut teemaksi sirkuksen, ja nyt me läsnäolijat esittelimme lukemiamme sirkusaiheisia kirjoja. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että kaksi läsnäolijaa oli valinnut esittelyyn saman kirjan. Tämä kirja oli ollut koko teeman lähtökohta, sillä Jänis valitsi teemaksi  sirkuksen saadakseen luettua kirjan, joka oli ollut hänellä työn alla yli vuoden.

Eli kaiken "pahan alku ja juuri" oli Erin Morgensternin fantasiakirja Yösirkus, jonka myös Paavo oli valinnut, ja jonka myös S. T.  Stressi oli jo lainannut itselleen luettavaksi. Jänis myönsi, että kirjalla oli hänen kohdallaan ollut takkuinen alku ja kun se oli ollut kesken niin pitkään, oli haaste vain kasvanut. Kun kirja ei myöskään etene kronologisesti ja henkilöhahmoista käytetään usein nimen asemasta hän-pronominia, tulee sekavuuden tunnetta. Jänis kertoi kuitenkin kirjan lukemisen alkaneen puolen välin jälkeen sujua paremmin, ja kirjan sisältämä rakkaustarina oli osoittautunut vallan lumoavaksi. Celia ja Marco tekevät taikoja sirkuksessa, ja he ovat tietämättään toistensa vastustajia kisassa, jonka vain toinen voi voittaa  - toinen kuolee. Tilanne selviää heille kisan mittaan, ja toisiinsa rakastuneet nuoret keksivät lopulta keinon uhmata kohtaloa. Hankala kirja palkitsi lopulta Jäniksen, hän piti mystisestä kirjasta. Paavo totesi, että hän puolestaan olisi jättänyt kirjan kesken, jos lukupiiriä ei olisi ollut.  Yösirkus ei Paavolta kehuja saanut, hän totesi kirjan olleen ikävystyttävä, henkilöhahmoihin ei muodostunut tuttuuden tunnetta ja huolimatta pitkistä lukurupeamista kirjan juoni ei alkanut toimia. Henkilöitä kirjassa oli liikaa kuten sivujakin (399). S. T. Ressi ja Nasumurmeli aikovat kuitenkin vielä selvittää, onko heidän mielestään kirja puiseva ja pitkästyttävä vai sittenkin kiehtova ja jännittävä. Paavon voimakas torjunta kirjaa kohtaan vakuutti tässä vaiheessa minut ja Tupunavitsin, me emme suunnittele kirjan lukemista. Mutta hienosti mielipiteitä jakanut kirja tämä oli joka tapauksessa! Yhdysvaltalaisen kirjailijan kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2012.

Ei ollut ihan mikään helppo kirja Tupunavitsilläkään. Hän oli pohtinut lukupiiriteemaa, ja huomannut omassa kirjahyllyssään vuosia sitten kirpputorilta hankkimansa kirjan, John Irvingin Sirkuksen pojan. Keltainen kirjasto -sarjassa vuonna 1994 ilmestyneessä Sirkuksen pojassa on 680 sivua, ja Tupunavitsi laski päivät seuraavaan kokoontumiseen ja yhdessä päivässä luettavan määrän selättääksen teoksen. Kirja osoittautui kuitenkin niin kiinnostavaksi, että se tuli luettua suunniteltua nopeammin. Tupunavitsi on aiemminkin pitänyt Irvingin kyynis-skeptisestä tyylistä. Kirja kertoi Intiassa syntyneestä, mutta Kanadassa työskentelevästä ortopedistä, jolla oli itävaltalainen vaimo. Lapsuudessa kiertävät sirkukset olivat merkinneet miehelle paljon, ja juurettomaksi itsensä kokeva mies kuvaili itsensä sirkuksen pojaksi. Kirjassa nykypäivä ja 20 vuotta sitten Intiassa tapahtuneet asiat vuorottelivat, ja kirjassa oli monta juonta, jotka loppujen lopuksi kuroutuivat yhteen. Merkittävin juoni käsitteli sarjamurhaajaa, joka merkitsi uhrinsa silmää vinkkaavan norsun kuvalla. Kieli oli roisia, ja kirjan ihmisiin mahtui niin transvestiitteja kuin lapsiprostituoituja. Asioiden tilan hyvyyteen tai pahuuteen ei sen enempää otettu kantaa, ne vain todettiin. Ja oli kirjassa yksi kokonainen luku dildostakin! Nasumurmeli lainasi kirjan Tupunavitsiltä, eli kyllä se kiinnostusta herätti.

Minun valintani oli Arto Paasilinnan Suomalainen kärsäkirja. Enpä ollut ennen Paasilinnaa lukenutkaan! Lukupiiriläiset olivat sitä mieltä, että vanhemmat paasilinnat ovat parempia - tämä kirja oli vuodelta 2005. Jäniskin oli kärsäkirjan joskus lukenut. Onhan Paasilinna melkoinen tarinankertoja, sujuva ja hauska.  Tarina kertoi sirkustaiteilija Lucia Lucanderista ja norsusta nimeltä Emilia. Norsuun liittyvät mitat tuntuivat niin hurjilta, että ehti jo mietityttää, liioitteleeko tarinankertoja. Että sata kiloa lantaa vuorokaudessa.. Ja yhdeksi iltapalaksi sata kiloa rehua! Ja saunavihdatkin voi norsu syödä. Emilia oli syntynyt sirkusnorsuksi, mutta ei voinut sellaisena enää EU-säännösten takia työskennellä. Lucia ja Emilia lähtivät etsivät toimeentuloa EU:n ulkopuolelta Venäjältä, ja siellä Emilia oppi tanssimaan ripaskaa ja Lucia päätyi naimisiin. Mutta tie vei kuitenkin takaisin Suomeen, jossa useat ystävälliset ihmiset osallistuivat norsun ja Lucian toimeentulon avittamiseen. Tutustuttiin Länsiön broilerifarmareihin, k-kauppias Ojanperään ja suurtilallinen Suurveräjään. Suurveräjän kanssa Lucia ja Emilia tekivät myös matkaa halki Suomen saadakseen järjestettyä Emilian laivaan ja luonnonpuistoon omiensa pariin. Ihan kiva kirja, mutta vierastin kyllä esimerkiksi vihreiden morkkaamista, vaikka pääsääntöisesti kirja oli varsin lämminhenkinen. Ei minusta kuitenkaan mitään Paasilinna-fania tullut eivätkä muutkaan tainneet tästä isommin innostua.

Nasumurmeli oli päättänyt jatkaa hyväksi havaitsemaansa tapaa ja ostaa lukupiirikirjaksi pokkarin. Teemaan hän sai sovitettua Tuomas Kyrön Kerjäläisen ja jäniksen, jossa Romanian kerjäläinen Vatanescu ja kani tapaavat junassa Sanna Pommakan, joka on taikuri. Tätä kirjaa pidettiin päivitettynä versiona Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta. Kirjassa Vatanescu on saapunut Suomeen tienatakseen täällä rahat nappulakenkiin pienelle jalkapalloa pelaavalla pojalleen, joka on jäänyt äitinsä kanssa Romaniaan. Vatanescu ystävystyy kanin, siis oikean kanin, kanssa. Sattuma kuljettaa Vatanescua ja kania paikasta toiseen. Kirja sisältää yhteiskuntakritiikkiä, ystävyyttä ja rakkauttakin, kanille käy hyvin ja Vatanesculle vielä paremmin. Ja ne pahat saavat jäävät omiin mehuihinsa kiukusta kihisemään. Kirja oli ennestään tuttu tietenkin JÄNIKSELLE, ja S. T. Ressi oli myös kiinnostunut kirjasta. Nasumurmeli totesi kirjan olleen alussa vähän vaikea, mutta loppujen lopuksi tosi hyvä - kirja sai suosituksia! Myös kirjan ulkoasu pienine tekstinäytteineen ihastutti lukupiiriläisiä. "Elämä on satu." Kirja on vuodelta 2011.

S.T. Ressin kirja oli Juha Kurvisen Sirkus Pjongjang, keikka Pohjois-Koreaan. Kirja on tositarina jonglööri Juha Kurvisen ja taikuri Jori A. Kopposen matkasta Pohjois-Koreaan, jossa he esiintyivät Sirkus Pjongjangissa. Kulttuurierot olivat uskomattomat, ja vieralijat saivat hyvän käsityksen siitä aivopesusta ja isoveli valvoo -hengestä, mitä Pohjois-Korea harrastaa. Ihmiset ovat maassa kuin Big Brother -ohjelmassa, joskin käyttäytymissäännöt ovat toiset. Taitelijavieraille haluttiin antaa kaikesta hyvä kuva, he pääsivät saunaankin. Kun he erehtyivät heittämään löylyä, ilmestyi saman tien valvoja paikalle ja kielsi moisen vaarallisuuden, vettä sähkölaitteelle.. Valvonta ulottui saunaan saakka.Vieraat halusivat myös tutustua paikalliseen sairaalaan, ja sellainen järjestettiin. Ja nimenomaan sairaala järjestettiin, oikeaan sairaalaan vieraita tuskin vietiin. Kulttuurierot vaikuttivat myös esityksiin. Kurvisen jonglööraus käynnissä olevilla moottorisahoilla ei erityisemmin viihdyttänyt ihmisiä, joille moottorisaha oli tuntematon väline. Kopposen yleisön joukosta poimimat taikurin apulaiset järkyttyivät puolestaan niin kovin, että tälle tehtiin selväksi, että apulaisia pyydetään vain tietystä kohtaa katsomoa. Kirja on julkaistu tänä vuonna, mutta itse Pohjois-Korean keikka oli ollut jo vuonna 2004. Kirja aikaansai runsaasti keskustelua ja ihmettelyä, ja ihmettelenpä, jos ei useampi meistä vielä lue kirjaa!

Rimarinna ei päässyt paikalle, koska oli karavaanarihommissa, mutta ilmoitti lukeneensa Leena Parkkisen kirjan Sinun jälkeesi, Max, joka kertoo siamilaisista kaksosista, jotka luonnonoikkuina päätyvät kiertäviksi esiintyjiksi mm. sirkuksiin. Kyseinen kirja on vuodelta 2009 ja kirjailijansa esikoinen. Rimarinna suositteli kirjaa lämpimästi, ja se oli jo lainattuna S. T. Ressillä. Kirjaperhoset lähettävät Rimarinnalle terveisiä karavaanarin perussävelin:

http://www.youtube.com/watch?v=h-tBCGvc_FE

Enemmän musiikkia onkin sitten mukana seuraavassa kokoontumisessa, sillä S. T. Ressi valitsi seuraavaksi teemaksi musiikin. Sirkusteeman kanssa painiskellut Paavokin saattoi uuden teeman kuultuaan lähteä kotiin ruusunkevein askelin. Me tapaamme taas!

Kirjaperhosten puolesta: Knarp.