Aprillipäivänä lukupiirissämme oli teemana valo, ja Rimarinnan luona Vantaalla maskottiperhosemmekin oli päätynyt valaisimen päälle lepattelemaan. Kokoontuminen oli sikäli historiallinen, että nyt mukana olivat ensimmäistä kertaa samaan aikaan kaikki kahdeksan kirjaperhosta. Olemme kokoontuneet vuoden 2012 lopussa ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen viisi kertaa vuodessa, mutta vasta nyt tapahtui tämä - kaikki paikalla!

Valo ei ollut teemana pelkästään lukupiirissämme vaan se oli ollut teemana myös Tampereen kirjastoissa. Ja kuinka ollakaan, kirjaston teemakirjapöydältä sekä Paavo että Tupunavitsi olivat napanneet luettavakseen saman kirjan, M. L. Stedmanin esikoiskirjan Valo valtameren yllä vuodelta 2013. Paavo oli kirjasta todella innoissaan, vaikka hän samaan hengen vetoon totesikin, että kyseessä on "kamala tarina". Kirja sijoittuu 20-luvulle. Paavo kuvaili kirjan päähenkilöä Tomia joka naisen unelmamieheksi, kunnolliseksi ja periaatteelliseksi. Tom muuttaa majakkasaarelle majakanvartijaksi vaimonsa Isabelin kanssa palattuaan sodasta. Saaren kauneudessa ja eristäytyneisyydessä  päädytään kamppailuun oikean ja väärän välillä, ja Paavo totesikin, että tuntui kauhealta ajatella itseään kenen tahansa kirjan henkilön tilalle. Tom ja Isabel halusivat kipeästi perhettä, mutta vauvaa ei kuulunut, ja tämä johti tragediaan saarelle ajautuneen lapsen kohtaloon liittyvissä päätöksissä. Tupunavitsin mielestä kirjan loppuratkaisu oli jollain tapaa pettymys, vaikka kirja muutoin lähes jännittävä ja jopa mukaansatempaava olikin. Mutta ehdottomasti kirja oli ollut molemmille voimakas kokemus, ja saaren arjen, meren ja majakan toiminnan (!) kuvailu sai kiitosta. Ja se on sanottava, että kirjassa oli todella hieno kansi!

Rimarinna oli innostunut teemasta ja lukenut siihen kaksi esittelyn ansainnutta kirjaa, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa vuodelta 2007 (suomeksi 2008)  ja Paulo Coelhon Eleven minutes vuodelta 2003 (suomeksi Yksitoista minuuttia vuonna 2004). Jälkimmäisen Rimarinna luki englanninkielisenä pokkarina, jonka Rimarinna oli alunperin hankkinut tanssiaiheisen kannen takia. Kirja kertoo brasilialaisesta Mariasta, joka lähtee Sveitsiin paremman elämän toivossa ja päätyy prostituoiduksi. Kirjassa ei ole kliseitä eikä kuvailevaa kieltä, mutta se on vahva tarina siitä, millaisten olosuhteiden läpi sisäinen valo voi kantaa ja sen huomaa myös taiteijanuorukainen, johon Maria tutustuu. Kirja perustuu tositarinaan. Rimarinnan toinen kirja vei Afganistaniin 50-luvulla syntyneen Marian ja 70-luvun lopulla syntyneen Lailan elämään, jotka molemmat oli naitettu samalle miehelle, joka oli kumpaakin heitä vanhempi. Kirja ei ollut tositarina, mutta se kertoi todellisista olosuhteista, jotka saivat tuntemaan kiitollisuutta oman elämän puitteita kohtaan. "Count your blessings", tiivisti Rimarinna. Jo liikkumisvapauden rajoittamisesta ja tyttölasten arvon väheksymisestä kuuleminen kylmäsi suomalaisnaisen sydäntä. Lailan tyttölapsi otettiin pois ja vietiin orpokotiin, ja tavatakseen lastaan hän joutui liikkumaan luvatta ulkona ja pukemaan kaavun alle toppavaatteet suojautuakseen poliisien iskuilta. Kirja oli kaikesta huolimatta myös rakkaustarina ja sisälsi valoa.

Myös Heluna ja Jänis olivat valinneet luettavakseen saman kirjan, joka oli Frank Martelan Valonöörit vuodelta 2015. Valo-teemamme oli seurausta tästä kirjasta, sillä kirja oli Jäniksellä kesken edellisen kokoontumisen aikaan ja emäntänä hän valitsi kirjasta juontuvan teeman siivittämään kirjan lukemista. Kirja oli Jänikselle lentokenttäostos ja koneessa lentoemäntäkin oli kirjan nähtyään kysäissyt Jänikseltä valaistumisen asteesta. Myöhemmin Jänis oli saanut tietää, että kirjan kirjoittaja oli käynyt kouluttamassa Finnairin henkilökuntaa ja sanoma oli näin ollen ollut mitä ilmeisimmin jo tuttu Jäniksen lennon emolle. Siinä vaiheessa Jänis itse ei ollut vielä ehtinyt alkua pitemmälle. Heluna oli puolestaan bongannut kirjan miesystävänsä yöpöydältä eikä ollut aloitettuaan pystynyt jättämään kirjaa kesken. Valonööri-sana pohjautuu sanaan insinööri, ja valon ja insinöörin yhdistämisesta voi jo päätellä, että kirja kertoo siitä, kuinka sisäinen motivaatio ja oma valo muuntuu käytännönläheiseksi toiminnaksi eikä jää haaveiluksi tai haihatteluksi. Valonööri on määrätietoinen toimija. Valonöörin mukaan hyvän elämän taustalla ovat läheisyys, kyvykkyys, hyvän tekeminen ja vapaaehtoisuus. Hyvän elämän vihollisia ovat puolestaan hyväksynnän ja statuksen tavoittelu, liiallinen turvallisuushakuisuus ja resurssien turvaaminen, yksilön palvonta, onnen tavoittelu ja väärät unelmat. Martela ei edes halua puhua yksilöstä vaan suhdelosta, sillä jokainen syntyy maailmaan suhteidensa keskelle. Kirja oli Helunan ja Jäniksen mukaan maltillinen, tutkimustietoon pohjautuva elämänhallintaopas, joka tuntui puhuvan oikeista asioista ja sisältävän ihan tavallisen ihmisen juttuja. Valonöörin elämänhallinta on kunnossa ja hän säteilee sisäistä valoa kuin majakka - houkuttelevaa, eikö totta! Jänis ja Heluna kyllä suosittevat.

Nasumurmelin kirja valosta oli rakkaustarina, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivät ja ilta vuodelta 2013. Tapahtumat sijoittuvat  sekä 1930-luvulle sotia edeltävään aikaan kuin myös nykyaikaan. Vanhassa ajassa tapahtumat keskittyvät kolmeen sisarukseen, Iidaan, Anniin ja Edlaan. Oskari oli päättänyt, että Iida olisi hänelle sopiva vaimo, mutta Iida antaa kuitenkin pakit. Oskari päätyy menemään naimisiin Annin kanssa, ja Iida rakastuu Eliakseen. Tämä rakkaus johtaa raskauteen ja yksinäisen äidin elämään. Nykyajassa eniten esillä on nuorin sisarus Edla, joka on jo vanha, ja jonka elämä on kuoleman odotusta kerran kuussa tapahtuvan kampaajakäynnin ja parvekkeella piipahtelun ohella. Edla tutustuu kukasta kukkaan lentelevään Viljamiin, joka saa tietää tulevansa isäksi. Edla ja Viljami ystävystyvät, ja tämä ystävyys muuttaa Edlan elämää parempaa suuntaan. Kirjan sanomana voi pitää sitä, että jos haluaa kertoa jotain toiselle, se pitää tehdä heti sillä pian voi olla liian myöhäistä. Inka Nousiainen on tehnyt paljon myös laulujen sanoja, mm. Jesse Kaikurannan kappale "Valoa" on Nousiaisen käsialaa.

S. T. Ressi perinteisesti vastaa lukupiirissämme haasteellisimmista ja erikoisimmista kirjavalinnoista. Näin tälläkin kertaa. S. T. Ressi oli Rimarinnan tavoin lukenut englanninkielisen kirjan. Kirja oli Roger Zelaznyn Lord of light vuodelta 1967. Kirjaa pidetään tieteiskirjallisuuden klassikkona, mutta sitä ei ole suomennettu. Vaikutti siltä, että useimmilta meistä kirja olisi jäänyt jo suomeksikin kesken. Kirjassa maapallolta oli pelastautunut ihmisiä planeetalle, jossa oli jo älykkäitä olentoja. Ihmisten oli pitänyt pelastaa itsensä alistamalla ja hävittämällä nämä muut älykkäät olennot. Taistelussa olivat auttaneet teknologian ja neurokirurgian avulla kehitetyt erikoiskyvyt. Ainakin yksi planeetan alkuperäisistä lajeista oli jossain kehitysvaiheessa keksinyt keinon elää ikuisesti ilman fyysistä kehoa, mutta ihmisten täytyi tehdä kehonvaihto ennen luonnollista kuolemaa. Ihmiset eivät pysyneet yhtenäisenä rintamana, vaan taistelivat vallasta myös keskenään, ja vallassa olevat halusivat pitää teknologian itsellään ja hallita jumalina maailmaa. S. T. Ressi totesi kirjan olevan erittäin hyvin kirjoitettu ja vallan mainio lukukokemus.

Oma kirjani oli Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika vuodelta 2015. Kirja kertoo lahjakkaasta valokuvaajasta Aarnista, jonka kohdalla suuri menestys antaa odottaa itseään. Hänen paras ystävänsä Teuvo, valokuvaaja hänkin, sen sijaan menestyy maailmalla ja tuntuu olevan aina vähintään askeleen Aarnia edellä. Aarni on lapsuutensa jäljltä hyvin rikkonainen ja innostuminen valokuvauksesta tavallaan pelasti hänet. Aarni löytää upean vaimon ja saa kolme hienoa lasta, mutta huonon itsetuntonsa takia hän ei oikein koskaan voi uskoa onneensa. Kirja kertoo Aarnin elämästä nuoruudesta vanhuuden kynnykselle, 60-luvulta 2010-luvulle, mutta tarina ei etene kronologisesti vaan eri ajoista kerrotaan vaihtelevassa järjestyksessä. Kirja ei kuitenkaan ole sekava, sillä jokainen luku kertoo myös ajankohdan, missä mennään. Minulle jäi kirjasta päällimmäiseksi korviin soimaan kainuulaisellekin kotoisa Oulun murre ja kysymys siitä, eikö elämässä voi saada useampaa hyvää samaan aikaan - jos jotain saa, pitääkö aina jotain myös menettää? Mieleenpainuvassa kirjassa oli enemmän synkeitä sävyjä kuin valoa, mutta suosittelen kyllä tämän lukemaan.

Uusi teemamme kajastaa jo himmeänä tämän postauksen viimeisessä kuvassa. Eikös näytäkin siltä, että kehysten sisällä olisi kello? Rimarinna emäntänä valitsi meille teemaksi ajan, ajattomuuden tai ajan rajallisuuden. Ja aika näyttää, minne Heluna meidät johdattaa "aikakirjoista" keskustelemaan!

Kirjaperhosten puolesta - Knarp.