Sää oli epävakainen ja myrskyn merkit ilmassa, kun kokoonnuimme Paavon luo keskustelemaan vapaudesta. Teeman oli edellisellä kerralla valinnut Tupunavitsi. Elämän turbulenssiakin oli ollut perhosilla sen verran, että paikalla oli vain neljä perhosta. 

Paavo esitteli jo nimen perusteella varsin hyvin poppoollemme sopivan kirjan, Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen Tätinä taipaleella vuodelta 2012. Vekkeli on entinen Glorian toimittaja, Jäppinen puolestaan Eevan entinen päätoimittaja, joten kirjoittaminen oli "tädeillä" hallussa. Naiset olivat tehneet tavattuaan toisensa nopean päätöksen lähteä yhdessä vaeltamaan Santiago de Compostelalle - ystävystyminen tapahtui sitten taipaleen varrella. Heidän tavoitteensa oli itse vaellus, ei niinkään määränpäähän pääseminen. He vaelsivatkin neljänä eri vuonna pätkiä reitistä, eikä vaeltaminen ollut heille mitään ryppyotsaista suorittamista. He söivät hyvin, nukkuivat välillä pitkään, saattoivatpa juoda viiniäkin ja mennä välillä hotelliin. Matkanteko oli vapautta arjesta ja suorittamisesta, nämä naiset nauttivat olostaan ja tekivät aivan omanlaisensa vaelluksen. Kun on vapaus valita, niin miksipäs ei? Tästä tuli itsellekin sellainen olo, että jopa hieman jalkavaivaisenakin voisi lähteä vaeltamaan, omin tavoittein ja päämäärin!

Tupunavitsi ei ollut tällä kertaa löytänyt itse valitsemastaan teemasta järin mielekästä luettavaa. John Irvingin Vapauttakaa karhut! vuodelta 1968 (suomeksi 2012) oli niin sekalaista kohellusta sisältävä kirja, että Tupunavitsi epäili kirjailijan olleen kirjaa kirjoittaessaan jonkinmoisessa pöllyssä. Toki kirjassa oli juonikin.  Opiskelijat Siggy ja Graf ostavat moottoripyörän ja lähtevät reissuun. Heitä kuitenkin mietityttää eläintarhan eläinten tilanne - kuinka ne vielä voisivat elää vapaana? Erinäisten suolasirotinten varastelujen, maailmanhistoria- ja sotamuisteloiden, yövartijan kyttäämisen ja ampiaisten pistoista aiheutuneen sairaalakeikan jälkeen ollaan tilanteessa, että Graf lähtee tyttöystävänsä kanssa vapautusretkelle, vangitsee yövartijan ja vapauttaa eläimet. Lopputulos on sama kuin Tupunavitsin kokemus koko kirjasta: sekamelska.  

Luin tällä kertaa kokoontumiseen kaksi kirjaa.  Ensimmäinen oli Nanna Mikkosen Vapaudu - polku hyvään elämään tältä vuodelta. Mikkosen kirja oli vain 129-sivuinen, kauniisti kuvitettu ja taitettu teos, joka jätti hyvän mielen. Nanna Mikkosen elämän voisi kuvitella olleen melkoista kiiltokuvaa, mutta näin ei kuitenkaan ole vaan Mikkonen on joutunut taistelemaan huonon itsetunnon, kipujen ja sairauksien kanssa. Nyt hänen tilanteensa on hyvä, ja tähän tilanteeseen hän on päässyt ayurveda-ruokavalion ja meditaation avulla. Toinen lukemani kirja oli OSHOn Rakkaus, vapaus, yksinolo - ihmissuhteiden kolme ulottuvuutta,  intialaisen edesmenneen gurun OSHOn puheista koottu kirja, joka oli ilmestynyt englanniksi vuonna 2001 ja suomeksi vuonna 2013. Kirjassa vapaus katsotaan ihmisen perusominaisuudeksi, ja OSHO tyrmää deterministisen kohtalouskon. Kohtaloon uskominen voi toki olla ihmisen valinta, jolloin hän itse valitsee vankilansa, mutta lähtökohtaisesti ihminen on vapaa tekemään elämästään sen minkä tahtoo, elämä on "tabula rasa". Myös rakkauden olemuksen toinen puoli on vapaus, sillä aito rakkaus perustuu vapauteen, ei riippuvuussuhteisiin tai sitoutumiseen.

Myös Nasumurmeli oli lukenut kaksi kirjaa. Ensimmäinen oli Ingo Schulzen Adam ja Evelyn vuodelta 2011. Kirja sijoittui Saksaan aikaan ennen muurin murtumista, ja Adam ja Evelyn elivät Itä-Saksassa. He kaipasivat vapaampaa elämää, jota ajattelivat länsipuolen tarjoavan. Ajatukset eivät kuitenkaan edenneet toiminnan tasolle ennen kuin Evelyn yllättää Adamin verekseltään toisen naisen kanssa. Evelyn saa tästä kimmokkeen ja lähtee länteen etsimään onneaan. Adam lähtee perään, ja he tapaavat erinäisten vaiheiden jälkeen toisella puolella. Kirja kuvasi paljon matkantekoa ja rajan ylityksiä - Länsi-Saksaan mentiin Unkarin kautta. Länsi ei ollutkaan Evelynille ja Adamille niin suuri edistysaskel ja vapauden ilmentymä kuin he olivat kuvitelleet, eikä tämä kirjakaan ollut Nasumurmelin mielestä mitenkään parhaasta päästä.Toinen Nasumurmelin lukema kirja oli kotimainen, Maarit Verrosen dystopia Karsintavaihe vuodelta 2008. Kirjassa sirutetut ihmiset liikkuvat maailmassa, jossa työ määrittelee ihmisen identiteetin. Ihmisillä on viivakoodit, josta voi lukea heidän tekemänsä työn. Kirjassa vapaus tulee esille lähinnä sen puuttumisen kautta - kontrolli ja vapauden rajoittaminen ovat arkipäivää. Synkeästä aiheesta huolimatta kirja oli mielenkiintoinen.

Jänis ja Rimarinna eivät pääseet paikalle kokoontumiseen, mutta olivat silti lukeneet kirjan - alla heidän raporttinsa:

Jänis

"Tässäpä tätä vapautta; Torgny Lindgrenin Pylssy (vuodelta 2003) ei ole missään tapauksessa helpoin luettava (nukahdin joka ilta kirjan ääreen), mutta luettua se tuli loppujen lopuksi. Pylssy kertoo vapaudesta puhua totta, olla luova, elää ja kirjoittaa luvalla tai ilman. 
Ruotsalaista nykykirjallisuutta, joka meinasi viedä minusta voiton. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Pohjois-Ruotsissa. Pylssy on ruokaa, ettäs tiedätte ja parasta pylssyä etsittiin kirjassa pitkään ja hartaasti. Seuraavaksi luen jotain helpompaa...."

Rimarinna

"Oli vähän sattumankauppaa, että päädyin lukemaan vapausteemaan nimenomaan Suzanne Collinsin megasuositun Nälkäpelin. Olin kyllä tietoinen (lähinnä elokuvista) ja koko tematiikka tuntui niin överiltä ja turmeltuneelta, etten ole todellakaan halunnut edes lasten kanssa mennä leffoja katsomaan - vaikka yleensä suostun kaikkeen, joka on sallittu alle 16-vuotiaille.

Kesälomani ensimmäinen pätkä oli juuri alkanut ja olin lukenut koko kesälukemistoksi varatusta pokkaripinosta pari ensimmäistä sivua todetakseni vain, että ne ovat niin täynnä onnellisia ihmisiä ja perheitä ja parisuhteita, etteivät ne todellakaan sopineet silloiseen mielentilaani, joka kaipasi jotain vähemmän veistä haavassa kääntävää. Kysyin tyttäreltäni, sattuisiko hänellä olemaan jotain luettavaa minulle ja hän ehdotti Nälkäpeliä. En todellakaan. En halua sellaista mässäilyä silmileni, jossa valtiovalta pakottaa lapset urheilujuhlan hengessä ja hymyssä suin tappamaan toisiaan. Mutta muiden vaihtoehtojen puuttuessa suostuin lopulta aloittamaan. Lopetan sitten heti jos se on niin huono kuin oletan, julistin.

Ei ollut huono. En lopettanut. Itse asiassa luin siltä istumalta loppuun saakka. Nälkäpeli oli huikea. Se ei ollut lapsen tappamisella mässäilyä vaan todella taidokas ja monitasoinen kirja, jonka rivien välistä voi löytää loputtomasti viitteitä omaan yhteiskuntaamme ja sen kehitykseen. Melko selvästi tästä ajasta oli piirretty kuvitteellinen jana antiikin Kreikan rappioon. Nälkäpeli sijoittui jonnekin tuon janan loppupuolelle tulevaisuuden ympäristössä, jossa luontokin on jo ottanut tappionsa. Aion lukea sen vielä uudelleen, koska tiedän hotkiessani missaaneenikin paljon viittauksia. Raakuus ja julmuus, joka on hyvin ilmiselvää otsikkotasolla, jää itse kirjassa tietyllä tavalla täysin varjoon ja pääpaino on inhimillisessä selviytymisessä. Hyvän ja pahan käsitteet eivät ole sarjakuvamaisen helppoja, niin kuin eivät oikeassa elämässäkään. Harmaan eri sävyjä on paljon, mutta värejä myös.

Vapaus on hyvin keskeinen elementti kirjassa. Tai ehkä ennemminkin vapauden rajoittaminen ja toisaalta se, miten melkein tilanteessa kuin tilanteessa on mahdollista löytää vapauttaan. En kerro juonesta enempää, etten kokemusta pilaisi jos joku päätyy kirjan lukemaan.

Nälkäpelin jälkeen piti tietysti lukea myös kaksi muuta osaa, jotka olivat kyllä hyviä nekin - joskaan eivät minusta aivan ensimmäisen veroisia. Kaikki 4 elokuvaa tuli myös katsottua. Luonnollisesti ne kertovat tietyllä tavalla eri tarinaa. Kirjassa asiat "tapahtuvat" suurelta osin Catnissin pään sisällä, eikä sellaista saa helposti valkokankaalle. Toisaalta leffoissa oli näkökulmia, joita kirjoista ei löytynyt ja jotka osaltaan täydensivät kyllä hyvin kokonaiskuvaa. Kirjojen syvyys on tietenkin aivan totaalisen eri kaliiperia.

Huikea lukuelämys, jota voin todella suositella!"

Seuraavan kerran tapaamme luonani Porissa, ja teemana ovat Paavon valinnan mukaisesti "Asiantuntijat, spesialistit ja ammattilaiset". Spessua Perhosille?