Onko lukupiirimme henkitoreissaan? Toivottavasti ei. Joka tapauksessa Poriin kokoontui vain kolme kirjaperhosta keskustelemaan kirjoista, joita yhdistävä teema oli "Asiantuntijat, ammattilaiset ja spesialistit". Hyvin monella meistä on ollut kovatahtinen syksy, mikä sitten näkyi sekä osanottajien että luettujen kirjojen määrässä. Mutta hyvin pärjäsimme kolmestaankin ja keskustelu oli vallan erinomaista.

Teeman viime kerralla meille antanut Paavo paljasti, että hän sai idean teemaan Anneli Kannon kirjasta Pyöveli. Myös pyövelin työ vaati aikanaan paljon osaamista ja ammattitaitoa, ja tämä ammattikunta sai usein oppinsa Saksassa. Naureskelimme ajatukselle "asiakaslähtöisestä pyövelistä", tässä tapauksessa kokemus asiakasuhteesta on varmasti ollut hyvin yksipuolinen... Paavo oli kuitenkin valinnut kokoontumiseemme toisen kirjan, ja se oli Leena Kurikan Hevosesta vuodelta 2008. Paavo on ajautunut hevoshulluuden syövereihin ja suunnittelee kiivasti rakkaan lapsuuden ja nuoruuden aikaisen harrastuksen elvyttämistä, joten suomalaisen hevoskuiskaajan kirja hevosten kanssa toimimisesta oli tähän hätään vallan erinomaista luettavaa. Paavo piti kirjaa muutenkin hyvin ansiokkaana ja totesi, että kaikkien hevosten kanssa tekemisissä olevien kannattaisi lukea tämä tietokirja, joka hyvin selkeästi osoittaa ne asiat, joissa kommunikointi hevosen kanssa usein menee metsään.

Oma kirjani oli Susanna Makaroffin Homeäidin päiväkirja tältä vuodelta. Kirjoittajan voi sanoa tulleen tahtomattaan asiantuntijaksi vakavaan sisäilmaongelmaan, siihen liittyviin tutkimuksiin, oikeudenkäynteihin ja muuttamiseen liittyvissä asioissa. Kirja kuvaa perheen vuosia kestänyttä painajaista, jonka keskellä yritettiin kaikesta huolimatta elää mahdollisimman onnellista ja tavallista elämää. Perheen jäsenet osoittivat kuitenkin kaikki sen, että kun on pakko, jaksaa uskomattoman paljon. Ja kyllä tämän perheen henkiset voimavarat olivat melkoiset. Heillä oli taitoa, osaamista ja henkistä kanttia hoitaa asioita perusteellisesti ja huolellisesti. Kun taloyhtiössä sairastuneesta perheestä tehtiin syntipukki valtaviin remonttikuluihin ja koko taloyhtiön kattavan homeongelman ilmenemiseen, tälle osaamiselle oli käyttöä. Kirjassa sai myös kokea sen, että kun rahasta puhutaan, totuudestakin tulee varsin muuttuva käsite. Jopa joillakin "asiantuntijoilla" omatunto venyi ja paukkui maksajan mukaan. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea ymmärtääkseen sisäilmaongelmiin liittyvää monitahoista vyyhteä, mutta jo ihan jännittävyytensä ja ansiokkaan kirjoitustyylinsä takia.

Tupunavitsin kirja oli Aki Hietalan Mauno Kuusisto - Kauniiden laulujen laulaja, ja kirja oli varsin ajankohtainen valinta, sillä Mauno Kuusiston syntymästä oli tänä Suomen juhlavuonna kulunut 100 vuotta (Mauno Kuusisto s. 3.11.2017  ja k. 29.8.2010). Kirja oli myös siinä mielessä Tupunavitsille ajankohtainen, että se oli Aki Hietalan musiikin opintoihin liittyvä pro gradu -työ, ja gradu on myös Tupunavitsillä omissa opinnoissaan pian edessä.  Kirjaprojekti kesti vuodesta 2001 vuoteen 2007, joten Hietala ei pitänyt mitään kiirettä gradunsa kanssa (Tupunavitsillä on kireämpi aikataulu). Kirja arvatenkin keskittyi Kuusiston musiikkiuraan ja lähteenä olivat mm. Mauno Kuusiston ja hänen vaimonsa Kuusiston urasta pitämät leikekirjat. Kuusisto oli lyyrinen tenorilaulaja, joka profiloi itsensä tiukasti kauniiden laulujen laulajaksi eikä hän esimerkiksi lähtenyt iskelmämusiikin pariin, vaikka häntä sinne houkuteltiin. Yksi Mauno Kuusiston tunnetuimmista kappaleista on "Kertokaa se hänelle". 

Myös yksi poissaolijoistamme lähetti raportin lukemastaan kirjasta:

Jänis:

Spesialistina ex-jääkiekkoilija

Nappasin kirjaston pikalainahyllystä ex-jääkiekkoilija Tommi Kovasen omaelämänkerrallisen kirjan Kuolemanlaakso. Normaalissa SM-liigan jääkiekko-ottelussa häntä taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen. Taklauksen jälkiseuraamuksena hänellä diagnosoidaan aivovamma ja hän joutuu lopettamaan uransa, joka on ollut lähes tärkeintä hänen elämässään. 

Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja hän ei enää hallitse itseään. Tulee avioero, työpaikka menee ja paljon vaikeuksia. Jossain vaiheessa, kuolemanlaaksossa, Kovanen havahtuu ja lähtee pyrkimään kohti valoa. 
Hän myös tapaa kirjan toisen kirjoittajan Jenny Rostainin ja heidän suhteensa lienee se parantava voima.

Lätkämaailma ei ole ihan tutuinta, mutta pukukoppielämä lienee tuttua kaikille joukkuelajeja harrastaneille. Kirja piti otteesaan reilusti yli puolivälin, mutta sen jälkeen huomasin välillä selailevani sivuja, kun en jaksanut innostua. Kirjassa oli ikuisesta aivovammasta huolimatta valoisa loppu, joten se tuli luettua.