esikot.jpg

Kevään merkit olivat jo ilmassa, kun viisi kirjaperhosta kokoontui huhtikuun puolivälissä keskustelemaan Nasumurmelin edellisellä kerralla valitsemasta teemasta "perhe ja perhesuhteet". Paikkana oli Rimarinnan koti Vantaalla, jossa emäntä oli pitänyt huolen, että perhesuhteista päästiin keskustelemaan erinomaisen kylläisinä..!

esikattaus.jpg

Nasumurmeli esitteli ensimmäisenä lukemansa kirjan, joka oli kanadalaisen Leah Mercerin Kun kerran kohtasimme vuodelta 2016 (suomeksi vuonna 2017).  Päähenkilöt ovat Edward ja Zoe, pariskunta, joka päätyi yhteen jo kerran erottuaan, kun Zoe huomasi eron jälkeen olevansa raskaana. Muutaman vuoden he elävät lapsiperheenä, kunnes tapahtuu onnettomuus, jossa heidän pieni poikansa kuolee. Kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen asiat ovat edelleen huonosti. Zeo on käpertynyt itseensä, masentunut ja surrut yksin käytännön asioiden kaatuessa Edwardin harteille. Edwardkin on surrut itsekseen, mutta eri lailla. Kirjassa pariskunta päättää lähteä viettämään viikonloppua Pariisiin, jossa he kuitenkin ajautuvat erilleen toisistaan. Pariisi on taustana kaikille niille mietteille, joita kumpikin tahollaan vieraassa kaupungissa käy läpi. Kaupunkiin saapuu Edwardin pyynnöstä myös Fiona, työkaveri, johon Edward on ihastunut. Ja mihin kaikki johtaakaan..  Nasumurmeli piti kirjaa "semihyvänä", se ei ollut mikään huippukokemus, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Paavon kirja oli australialaisen Kate Mortonin Salaisuuden kantaja vuodelta 2012 (suomeksi 2016).  Paavo kuvaili kirjaa vanhan ajan kirjaksi ja hyväksi lukukokemukseksi, joka sisälsi sekä romantiikkaa että jännitystä. Paavon käyttämän kirjaston kirjastonhoitaja oli lukenut kirjan viikonlopussa, mutta Paavolta kului enemmän aikaa, koska hän luki ainoastaan iltaisin eikä väsymykseltään jaksanut lukea pitkään.  Kirjan tapahtumat sijoittuivat pääasiassa kahteen eri aikaan (1930 ja 1966), mutta tästä huolimatta rakenne pysyi selkeänä. Kirjassa esikoistyttö oli  nähnyt julman tapahtuman, joka liittyi hänen äitiinsä eikä asiasta ollut puhuttu. Nyt äiti oli kuolemaisillaan (2011), ja tytär joutui miettimään, viekö äiti salaisuuden mukanaan hautaan vai selviääkö totuus tapahtuman taustalta. Mm. Lontoo, sota ja pommitukset olivat kirjan tapahtumien kulissit. Ja Paavo paljasti, että kirjan lopussa tuli yllätyskäänne..!

ikkunaperhonen.jpg

Tupunavitsi oli tehnyt teemaa varten kirjalöydyn kirjaston kierrätyshyllystä, ja tämä kirja oli Pat Boothin Sisarukset vuodelta 1987 (suomeksi 1988).  Päähenkilöt ovat sisarukset Julie ja Jane. Julie on 15 vuotta vanhempi kuin Jane, eikä ole lainkaan ilahtunut pikkusiskon syntymästä. Hän lähteekin aikuistuttuaan perheen luota Lontoosta Amerikkaan, missä hänestä tulee kuuluisa kirjailija. PIkkusiskosta kasvaa tyrmäävä kaunotar, joka päättää lähteä myös aikuisena Amerikkaan tutustuakseen kunnolla siskoonsa. Julie teeskentee avuliasta, mutta on edellen katkera Janelle, josta puolestaan tulee kuuluista näyttelijä. Kirjan juonen voi kuvata lyhyesti sanoilla "koston kierre",  sillä Julien kataluudet muodostavat kirjan punaisen langan. Toinen hyvin keskeinen asia kirjassa on pehmoporno. Kirja sisältää monisivuisia seksikuvauksia, joita ei kirjan aloitettuaan tarvitse kauan odotella: jo muutaman sivun jälkeen kirjan tämän puoli tulee esille. Tupunavitsi luki meille matalalla äänellään valikoidun kohdan kirjasta varmistettuaan ensin, että keski-ikäinen kuulijakunta kestää kuulemansa. Kirja oli ehdottomasti lukupiirikokoontumisen helmi - kaikki nauroivat kippurassa ja vedet silmissä!

IMG_7767.jpg

Emäntämme Rimarinna oli lukenut Arthur Goldenin kirjan Memoirs of a Geisha vuodelta 1997 ihan alkuperäiskielellä. Teos on myös suomennettu, ja siitä on tehty elokuvakin. Rimarinna kehui sekä elokuvaa että kirjaa. Kirjan tarina on traaginen. Köyhän perheen äiti kuolee eikä isä enää pärjää tyttäriensä kanssa. Vanhempi myydään ilotaloon, nuorempi geishataloon. Nämäkin vaihtoehdot tuntuvat isästä paremmilta kuin valtava köyhyys kotona, joskaan isällä ei välttämättä ole täysin oikeata käsitystä tyttöjen tulevaisuudesta, sillä isän kanssa asioiva välittäjä osaa asiansa ja on oikein ymmärtäväinen. Uudessa elämässään sisarukset etsivät toisensa ja tekevät yhdessä suunnitelman karata. Vanhempi sisko onnistuu, muttta nuorempi jää kiinni ja hänen geishakasvatuksensa talossa pysähtyy ja tytöstä tulee syrjitty. Kun hän kerran itkee suruaan kadulla, eräs mies antaa hänelle nenäliinan ja rahaa jäätelöön. Tuosta ystävällisestä eleestä ja miehestä sen takana tulee tytölle valo elämään, joka auttaa häntä jaksamaan ja jota kohti hän suuntaa tulevaisuuttaan. Rimarinna totesi, että kirja ei rankoista tapahtumistaan huolimatta ollut raskas lukea. Asiat olivat asioita, ne todettiin ja mentiin eteenpäin. Ennen kaikkea kirja oli mielenkiintoinen kuvaus erilaisesta maailmasta ja se antaa ajattelemisen aihetta myös meille yltäkylläisyydessä eläville.

Oma kirjani oli Juurihoito vuodelta 2016 ja sen oli kirjoittanut yksi lempikirjailijoistani eli Miika Nousiainen. Olin ennen kirjan lukemista jo käynyt katsomassa kirjan pohjalta tehdyn teatteriesityksen, ja tämä harmitti minua tavallaan, koska pidän parempana järjestystä lukea kirja ensin. Kirja oli tälläkin kertaa vähän parempi kuin hieno teatteriesitys, mutta Esko Kirnuvaaran mainio hahmo sai kyllä kirjaakin lukiessa tätä näytelleen Markku Maalismaan kasvot. Kirjassa Pekka Kirnuvaara joutuu hammaslääkäriin juurihoitoon, ja hammaslääkärillä on sama sukunimi kuin hänellä. Pekka epäilee sukulaisuutta, mutta hammaslääkäri ei myönnä, vaikka toteaa saman asian jo veljensä hampaita katsomalla. Esko Kirnuvaara on oppinut elämään elämäänsä ainoastaan hammalääketieteelle omistautuen eikä halua hevin rikkoa järjestystään. Pekka on kuitenkin sinnikäs, sillä häntä häiritsee se, että hän ei tiedä juuri mitään isästään, joka jätti perheensä Pekan ollessa kolme.Vähitellen Eskokin pehmenee ja veljekset lähtevät yhdessä etsimään juuriaan. Matkan varrella löytyy lisää sekä sisaruksia että tarvetta hammashoidolle. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

esitetytkirjat.jpg

Myös poissaolijalta eli Lappiin "joutuneelta" Jänikseltä tuli raportti hänen lukemastaan kirjasta:

"Moi, tuli työreissu Leville tulevalle viikonlopulle, joten joudun valitettavasti jättämään perhostelun väliin. Tässä jo näin hyvissä ajoin oma kirjakommenttini: teemaan liittyvästi esittelen Booker-palkinnon vuonna 2016 voittaneen eteläkorealaisen Han Kangin kirjan Vegetaristi. Kirjassa on kolme osaa, joissa kertoja on eri. Kaikki kolme tarinaa ovat todella vahvoja ja herättävät kysymyksiä.
Ai miten tämä liittyy perheeseen, no, ensimmäisen tarinan kertoo Yeong-hyen aviomies. Hänen vaimonsa ryhtyi yhtäkkiä vegetaristiksi ja se mullisti koko perheen elämän. Toisessa tarinassa kertojana on Yeong-hyen taiteellinen lanko, joka ei saa mielestään Yeong-hyen mongoliläiskää. Kolmas tarina on Yeong-hyen siskon kertomus heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan ja nykyhetkestä.
Voimakas kirja; viimeisen sivun jälkeen jäin miettimään mistä kirja oikein kertoo; mielisairaudesta, perhesuhteista, väkivallasta, naisen oikeudesta omaan kehoonsa vai jostain ihan muusta.
Nappasin kirjan kirjaston pikalainahyllystä ja lukaisin sen myös pikavauhtia, sen verran hyvin kirja piti otteessaan."

Tässä kokoontumisessa taisi tulla lukupiirikokoontumisten epävirallinen nauruennätys, kiitos Tupunavitsin ja Pat Boothin..! Seuraavalla kerralla tunnelmat lienevät toisenlaiset, kun kokoonnumme kesäisen kauniiseen Poriin ja keskustelemme kirjoista, joita yhdistävät RIKOKSET.

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.

esietenev%C3%A4t.jpg