Pori_marenkikakku.jpg

Kun lukupiirimme kokoontui 27. kerran, valitsi emäntämme Rimarinna teemaksi "rikokset". Aika uskomatonta, että olimme kokoontuneet jo noinkin kauan ilman että kukaan oli valinnut teemaksi mitään dekkareihin viittaavaa. Ja dekkareitten lukijoitakin joukossamme on! Mutta nyt siis vihdoin kokoonnuimme Poriin keskustelemaan kirjoista, joita yhdistivät rikokset. Minä emännöin kokoontumista työpaikkani tiloissa. Tarjoilujen paras pala oli muuten porilaisen Annan Marenkileipomon marenkipohjille rakennettu kakku - tämä marenki on aivan omaa luokkaansa!

Ensimmäisenä kirjansa esitteli Tupunavitsi ja kirja oli suomenruotsalaisen Torsten Pettersonin esikoisdekkari Aakkosmurhaaja vuodelta 2012. Tähän kirjaan Tupunavitsi päätyi kirjastossa, koska halusi lukea jonkun vähän tuntemattomamman ja itselle uuden kirjailijan teoksen. Aakkosmurhaajan tapahtumat sijoittuvat kuvitteeelliseen paikkaan Turun liepeille, ja alkajaisiksi löytyy nainen tapettuna jalkakäytävälle. Tapahtunutta tutkii poliisi Harald Lindmark, leskeksi jäänyt työnarkomaani, ominaisuuksiltaan hyvin tyypillinen päähenkilö dekkarigenressä. Ruumiita kirjassa tulee kolme kappaletta, mutta väkivallalla ei mässäillä. Romanssit jäävät uupumaan eli romantiikkaa ei tässä kirjassa sekoiteta mukaan. Tupunavitsi totesi kirjan pitäneen hyvin otteessaan ja se oli hyvin realistinen - loppuratkaisua lukuunottamatta. Omat pähkäilyt murhaajaksi menevät tämän kirjan kohdalla auttamatta metsään, sillä kirjailija kehittää loppumetreillä uusia juonenkäänteitä, ja ratkaisu on varsin outo. Loppuratkaisu vei uskottavuutta koko kirjalta, joka oli muuten hyvä lukukokemus.

Paavon kirja oli yksi viime vuoden tapauksia - Clare Mackintoshin psykologinen trilleri Annoin sinun mennä (alkukielinen teos vuodelta 2014). Kirjatornia varten Paavo joutui tuomaan kokoontumiseen pikalainana saamansa Mackintoshin toisen kirjan, sillä Annoin sinun mennä -kirja oli kirjastossa tiukasti varattuna (varauksia 40 kappaletta). Paavo totesi, että tämä kirja oli hänelle ehdottomasti viime vuoden merkittävimpiä lukukokemuksia ja parhaita hänen ylipäätään lukemiaan kirjoja. Kirja alkaa tilanteesta, jossa lapsi jää auton alle ja kuljettaja pakenee paikalta. Juoni on uskomaton, kirja imaisee heti mukaansa - Paavo ei halunnut paljastaa liikaa, sillä tämän lukemiseksi tuli häneltä meille kaikille ehdoton suositus. Mackintosihin toista kirjaa Paavo oli lukenut vasta kolmisenkymmentä sivua, mutta alku oli jo vakuuttava.

Pori_kes%C3%A4jalat.jpg

Helunan valitsema kirja oli ollut suurista odotuksista huolimatta pettymys. Kyseessä oli Ian McEwanin Pähkinänkuori vuodelta 2016 (suomeksi 2017). Kirjassa pääosassa on sikiö, syntymätön lapsi, jonka äiti ja tämän rakastaja suunnittelevat lapsen isän murhaa. Lapsi kuulee kaiken kohdusta käsin, ja yrittää puuttua tapahtumien kulkuun potkimalla äitinsä vatsaa. Äiti ja tämä rakastaja, joka on muuten lapsen isän veli,  ovat lapsen mielestä tyhmiä kun taas isä on sympaattinen henkilö. Lapsi myös pohtii kohdussa maailman menoa, koska hänen äitinsä kuuntelee ajankohtaisohjelmia, ja lapsi saa näin tietoa maailmasta, johon hän on syntymässä. Helunasta vaikutti siltä, että kirjailija näin pääsi ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin laittamalla sanat sikiön suuhun. Sikiö on kirjassa ylimielinen kaveri, ja vaikuttaa, että hänestä on tulossa erittäin rasittava lapsi... Vaikka kirjan asetelma kuulostaa varsin herkulliselta, oli kirja Helunasta lähinnä pitkäveteinen ja yhteiskunnallinen pohdinta joutavaa jaarittelua.

Rimarinnan dekkarisuosikkeja ovat Harjunpäät, ja nytkään ei vielä löytynyt Harjunpäiden voittajaa vaikka varsin lupaava dekkarisarja tulikin eteen. Rimarinna ei ollut aiemmin koskaan lukenut Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareita, ja nyt hänen kirjansa oli sarjan aloitusosa Ensimmäinen murhani vuodelta 1993. Kirjassa poliisitaustainen Maria Kallio opiskelee oikiksessa ja menee kesätöihin Espoon poliisiin. Tuohon aikaan naispoliisin asema oli vielä hankala, hän joutui lunastamaan paikkansa ja osoittamaan pätevyyttään ihan eri laillla kuin miehet. Jopa pukeutuminen oli mietittävä tarkkaan, jotta uskottavuus ei kärsi. Kirjassa Maria Kallio tutkii entisen tuttavapiirinsä keskuudessa tapahtunutta murhaa. Hyvin keskeisessä osassa kirjassa on poliisin inhmillisyys, joka on Rimarinnalle tärkeä osa dekkareiden viehätystä.

Pori_kirjatorni.jpg

Nasumurmelin kirja oli ruotsalaisen Mari Jungstedtin Luvattu maa vuodelta 2016 (suomeksi 2017). Jungstedt on kirjoittanut paljon Gotlantiin sijoittuvia dekkareita, mutta tämän tapahtumapaikkana on Kanarian saaret. Kirja onkin kirjailijan Kanaria-sarjan toinen itsenäinen osa. Kirja liikkuu kolmessa ajassa, mutta ei ole tästä huolimatta sekava. Päähenkilöt ovat toimittaja Sara Moberg ja konsulaatissa työskentelevä entinen poliisi Kristian Wade. Tapahtumistaa kerrotaan eri ihmisten näkökulmista - myös murhaajan. Ihmissuhteet ja tapauksen selvittäminen ovat kirjassa keskeisessä osassa, ja kirja on viihdyttävä ja pitää otteessaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös turismin kehityksen kuvaus, ovathan Kanarian saaret olleet kauan sekä suomalaisille että ruotsalaisille tärkeä matkakohde!  Nasumurmeli kiitteli kirjaa myös siitä, että se ei ollut raaka.

Minä valitsin kirjan, jonka olet jo jonkin aikaa halunnut lukea. Tämä dekkari oli porilaisen Arttu Tuomisen esikoiskirja Muistilabyrintti. Kirja oli todella hyvä - ihmettelen, että kirjailija ei ole tunnetumpi! Oli tietenkin mukavaa lukea kirjaa jo siksi, että tapahtumat sijoittuvat Poriin. Ruumis löytyy Porissa hyvin tunnetusta Pelle Hermannin leikkipuistosta.Toinen erityisen mieleinen asia oli se, että kirjassa ollaan itsellekin varsin läheisen ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun kentällä, yksi päähenkilöistäkin on terveystarkastaja Jarkko Kokko.  Ja ympäristörikostakin epäillään tapahtuneeksi. Muut päähenkilöt ovat poliiseja, vaikeasta auto-onnettomuudesta hädin tuskin selvinnyt ylikonstaapeli Janne Rautakorpi ja väkivaltayksikköön siirron saanut tuore poliisi Liisa Sarasoja. Kirjan henkilöt ovat hienosti kuvattuja, juoni mielenkiintoinen ja siinä on mukana myös hivenen rakkauttakin.

Minä sain valita seuraavan kerran teeman ja se on "kotiseutu". Toivon siis, että kirjat sijoittuvat perhosten entisille tai nykyisille kotiseuduille. Tai ainakin suurin piirtein näin... Seuraavan kerran emännöi Paavo.

Pori_portaissa2.jpg

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.