Viime kerralla nykyisessä kotikaupungissani Porissa valitsin teemaksi kotiseudun, ja tarkoitus oli löytää kirjoja, joissa on yhteys nykyiseen, entiseen tai kenties tulevaan kotiseutuun. Kokoonnuimme elokuisena lauantaina Paavon luokse Tampereelle keskustelemaan lukemistamme kirjoista.

Emäntämme Paavo oli lukenut Riina Paasosen kirjan Kaikki minkä menetimme vuodelta 2017. Paavo on paljasjalkainen ja nykyinen tamperelainen, joten kotiseudun suhteen ei ollut paljon miettimistä.Hänen valitsemansa kirjan kirjailija on tamperelainen ja tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, mutta siten, että paikkoja ei juurikaan voi tunnistaa.  Miljöökuvaus on ympäripyöreää. Kirja on esikoisteos, hienosti kirjoitettu ja todentuntuinen. Kirjassa tapahtuu kamalia ja siinä on käänne, joka jää mieleen. Asetelma on jo valmiiksi aika erikoinen - yksin jäänyt keski-ikäinen mies alkaa hoivata yksinäistä supikoiraa. Paavolla ei ollut oikein mitään odotuksia kirjan suhteen, joten se pääsi yllättämään positiivisesti, vaikka ei kuitenkaan ollut mikään suuri elämys. Helppolukuiseen kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua, jos pitää supikoirista.. tai perhedraamasta.. tai Tampereesta?

Tupunavitsi asuu myös Tampereella ja valitsi kirjan nykyisen kotiseutunsa mukaisesti. Tämä kirja oli tamperelaisen Carita Forsgrenin kolmas julkaistu teos Jänistanssi vuodelta 2011. Lähes kaikki kirjan päähenkilöt työskentelevät animaatiostudiossa, joka sijaitsee – yllätys, yllätys – Tampereella. Työn alla on jäniksiin liittyvä animaatio.  Kirjan luvut on nimetty aina sen henkilön mukaan, jonka näkökulmasta tarinaa  viedään. Tiia-nimisten lukujen minähahmo on levoton ja kokee, että joku tarkkailee häntä. Onko se poikaystävä Samuli? Kirja kehittyykin trilleriksi. Ympäristön kuvaus avautuu Tampereen tunteville ja kirja sisältää myös jonkin verran Tampereen murretta.  Tupunavitsi koki kuitenkin kirjan hieman kotikutoiseksi eikä se yllättävää loppuratkaisua lukuunottamatta tehnyt juurikaan vaikutusta.

Rimarinna ei oikein koe olevansa mistään kotoisin. Pisin aika on vierähtänyt Vantaalla, ja Vantaasta onkin tullut tärkeä kiinnekohta ja kotikaupunki. Rimarinnan kirja oli Tuomas Kyrön erikoisteos Nahkatakki vuodelta 2001. Rimarinna joutui kirjan esittelyn aloittaessaan pukeutumaan nahkatakkiin, mikä oli hyvä veto myös ympärillä pörrääviltä ampiaisilta suojautumista ajatellen. Vantaa ei ole Nahkatakki-kirjassa mitenkään nimetty tapahtumapaikka, mutta juna-asemien nimiä mainitaan ja itä-vantaalainen meno ja meininki on tunnistettavissa. Kirjan päähenkilöksi voi lähestulkoon sanoa myös Nahkatakin, sillä sillä on tapahtumissa keskeinen rooli, mutta varsinainen päähenkilö on peräkammarin poika, joka aina ajautuu erilaisiin tukaliinkin tilanteisiin. Rimarinna kuvaili kirjaa hieman räyhähenkiseksi, siinä yritetään olla kovanaamoja, mutta ehkei kuitenkaan loppujen lopuksi olla. Kirja sai Rimarinnalta vahvat suositukset ja se kyllä kannattaa lukea, jos tykkää Tuomas Kyröstä, peräkammarin pojista, nahkatakeista tai vantaalaista meiningistä!

Nasumurmeli on ehtinyt asua todella monessa paikassa, mutta hänen valitsemansa kirjan tapahtumat sijoittuivat nykyisen kotipaikkakunnan Tuusulan naapuriin eli Järvenpäähän. Tämä kirja oli Tuula Levon esikoisteos Neiti Soldan vuodelta 2000. Kirja kertoo kirjailija Juhani Ahon perheen kolmiodraamasta ja romaanin taustalla ovat tositapahtumat. Juhani Aho (1861-1921) avioitui taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta ihastui kovasti myös Vennyn siskoon Tillyyn, joka rakastui Ahoon ensisilmäyksellä. Kirja on kirjoitettu Tillyn näkökulmasta. Aho sai Vennyn kanssa kaksi poikaa ja lisäksi aviottoman pojan Tillyn kanssa. Tillyn piti salata sekä raskaus että lapsen syntymä, sillä kolmiodraamaa ei paljastettu julkisuuteen. Kuvio on varmasti ollut rankka kaikille osallisille, ja jotain todellisista tuntemuksista kertonee se, että Venny ei halunnut kuolemansa jälkeen tulla haudatuksi miehensä viereen Iisalmeen vaan oman sukunsa perhehautaan Helsingin Hietaniemeen. Nasumurmeli on kiinnostunut historiallisista romaaneista ja piti Neiti Soldanin tarinaa tästäkin syystä kiinnostavana.

Heluna on asunut pitkään Pihtiputaalla, ja hänen valitsemansa kirja oli pihtiputaalaisen runoilijan Pentti Pasasen teos Takarajalla etulinjassa vuodelta 2017. Kirjaa voi pitää Pihtiputaan kotiseutukirjana, joka käsittelee maaseudun muutosta ja jossa on mukana paikallisia henkilöitä ja tapahtumia. Pasanen on kirjoittanut pitkään lähinnä pöytälaatikkoon, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen aikaa kirjoittamiselle on ollut enemmän ja tuli myös oman kirjan vuoro. Heluna on ollut Pasen työkaveri, joten runot kiinnostavat jo tätäkin kautta. Pasaseen ja hänen tuotantoonsa voi tutustua myös hänen blogissaan. Alla näyte.

Syksyn sävel

Yön pimein hetki
on jo riittävän pimeä
kompastua omiin ajatuksiinsa
Lohtua on tarjolla,
onko toivoa
ylittää
oma mielentilansa,
hetkiin,
joihin pimeä ja sade eivät yllä

Oma kirjani sijoittui nykyiseen kotikaupunkiini Poriin, jossa olen asunut vasta reilut pari vuotta. Tämä kirja oli Porin Reposaaressa asuvan Leila Tuuren historiallinen romaani Espanjalainen rouva vuodelta 2016. Kirjassa nuori kauppamies Johan Lundahl tuo Espanjan reissultaan vähemmän toivotun tuliaisen, nimittäin  paavin kirkkoon kuuluvan, ruotsia taitamattoman miniän. Jos  vanhemmat ovat järkyttyneitä, on sitä lämpöön ja valoon tottunut espanjatarkin. Kaupunkikin on karussa kunnossa - Porissa on juuri ollut yksi isoista tulipaloista, jonka tuhot olivat valtavat. Vaikea on Mariabellan tottua suomalaiseen menoon samoin kuin miehensä vaimoa tukevan aviomiehen rooliin. Nauraa sai, kun Mariabella aluksi ruotsin sijaan oppikin köökkifinskaa ja alkoi praatata Porin murretta..! Historiallisista romaaneista pitävälle oivaa viihdettä.

Seuraavan kerran kokoonnumme pyhäinpäivänä Nasumurmelin luokse, ja teemana ovat silloin lääkäri- ja sairaala-aiheiset kirjat. Paavo sanoi paljastavansa vasta silloin, miksi hän valitsi tällaisen teeman..!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.