Pyhäinpäivänä kokoonnuimme Nasumurmelin luokse keskustelemaan kirjoista, joita yhdistävä teema oli lääkärit ja/tai sairaalat. Ensin tietenkin viihdyimme ruokapöydässä hirvikeiton ja monen makean äärellä hyvän tovin, jotta olimme terveitä ja hyvissä voimissa teemaa käsitellessämme..!

Nasumurmeli oli lukenut, tai oikeastaan aloittanut, teemaa varten Riku Korhosen kirjan, jonka nimi oli teemaan osuvasti Lääkäriromaani. Kirja on vuodelta vuodelta 2008, ja se sijoittuu Turkuun, josta kirjailijakin on kotoisin. Nasumurmelilla kirjan lukeminen ei oikein ollut vielä ottanut tuulta alleen eikä juonikaan ollut selkiytynyt, mutta päähenkilö etsi siinä kuitenkin parannuskeinoa rakastettunsa vakavaan sairauteen.Karkeaa kieltä, paljon suorasukaisia seksikohtauksia.. ei erityisen kiinnostavalta vaikuttava kirja. Päädyimme enemmänkin keskustelemaan siitä, että Riku Korhonen on Anna-Leena Härkösen mies.

Heluna oli puolestaan lukenut Johanna Valkaman kirjan Itämeren Auri vuodelta 2016. Kirja sijoittuu 1000-luvulle ja siinä päähenkilö on parantajaneito Auri, joka asuu isoäitinsä luona, joka on myös parantaja. Kirja tekivät eläväksi vanhat uskomukset ja tavat, mutta Heluna tiesi erään uskontotieteilijän kommentoineen kirjan sisältävän myös asiavirheitä. Myös luonnonlääkkeiden käyttöä, niillä parantamista ja sen ajan hoitotoimenpiteitä käsitellään kirjassa, mutta kirja on kuitenkin ennen kaikkea historiallinen rakkausromaani, jossa Auri naitetaan kylään saapuneelle ja Aurin parantamalle viikingille. Elämä Aurin aikaan oli vaarallista ja liikkuminen paikasta toiseen erityisesti. Historiasta pitävät nauttivat varmasti kirjasta, ja myös Rimarinna oli sen lukenut. Hän piti Aurista myös henkilöhahmona – Auri on määrätietoinen ja vahvatahtoinen, joka ei ole toisten vietävissä. Kirjalle on myös jatko-osia, mutta niihin eivät Heluna ja Rimarinna olleet vielä tarttuneet.

Jänis oli tarttunut ihan oikeasta lääkäristä kertovaan kirjaan eli Oskari Saaren kirjoittamaan elämäkertaan Aki Hintsa – voittamisen anatomia vuodelta 2015. Hintsa kuoli syöpään vuonna 2016 58-vuotiaana. Hintsan teesinä oli kokonaisvaltainen hyvinvointi, jota hän käsitteli tieteelliseen näkemykseen pohjautuen ja oli valmis myös korjaamaan käsityksiään uuden tiedon perusteella.Kirjailija Oskari Saari päätti kokeilla kirjoitusprosessinsa aikana HIntsan metodeja hyvinvointiin, ja hänellä homma toimi – paino putosi 8 kg, ja hän oli muutenkin pirteä ja täysin terve. Hintsaan oli tehnyt suuren vaikutuksen hänen tapaamansa juoksija Haile Gebrselassie, joka tuli kulttuurista, jossa kaikki yhdessä kokoontuvat treenaamaan ja kannustamaan toisiaan. Kuuluisaksi Hintsan teki hänen "potilaansa" tai paremmin sanoen valmennettavansa, sillä Hintsa toimi mm. Mika Häkkisen henkilökohtaisena valmentajana ja tuli tituleeratuksi formulalääkäriksi. Lääkärinvala oli hänelle kuitenkin tärkeämpi kuin formulatallien väliset kilpailuasetelmat. Valitettavasti Hintsa ei kuitenkaan itse elänyt omien oppiensa mukaan. Jänis suositteli kirjaa ja totesi sen auttavan myös pärjäämään työelämässä.

Minä luin teemaan hollantilaisen Herman Kochin kirjan Lääkäri. Alkuperäisteos oli kirjoitettu vuonna 2011 ja suomeksi se oli ilmestynyt vuonna 2013. Kirja alkaa tilanteesta, jossa omaa vastaanottoaan pitävä yleislääkäri Marc Schlosser on saanut kutsun tulla vastaamaan syytöksiin, joiden mukaan hän on tehnyt hoitovirheen ja aiheuttanut näin kuuluisan näyttelijän Ralph Meyerin kuoleman. Tämän jälkeen aletaan käydä läpi tapahtumia, jotka ovat johtaneet tilanteeseen. Ja heti alussa käy ilmi, että Marc on epämiellyttävä tyyppi, johon ei millään lailla halua samaistua. Marc ylenkatsoo potilaitaan, joita ei hänen mukaansa suurimmaksi osaksi vaivaa mikään. Oli myös suorastaan huvittavaa lukea lääkäristä, joka inhosi ihmisiin koskemista. Kirja oli taitavasti rakennettu ja asioiden kulku paljastui kiinnostavalla tavalla. Mutta; siltikään en pitänyt kirjasta. Päähenkilö oli niin vastenmielinen, että se jotenkin vaikutti koko lukukokemukseen. Myös Heluna oli lukenut tämän kirjan ja jakoi tunteen. Mutta hän suositteli samalta kirjailijalta Illallinen nimistä kirjaa, joka oli ollut todella hyvä.

Rimarinna oli "Hakekaa kätilö" -tv-sarjan innoittamana päättänyt lukea kirjan, johon hänen suosikkisarjansa perustuu, eli Jennifer Worthin kirjan Hakekaa kätilö vuodelta 2002 (suomeksi 2013). Kirjahan on yleensä parempi kuin siihen perustuva tv-sarja tai elokuva, mutta Rimarinna totesi, että tällä kertaa ei ollut niin. Kirjassa oli paljon tarpeetonta toistoa ja kirjoitustyyli oli raporttimainen. Kirjan pitäisi perustua Jennifer Worthin omakohtaisiin kokemuksiin ajalta, jolloin hän toimi kätilönä Lontoon slummialueilla, mutta kirjan uskottavuus kärsi sanatarkkojen keskustelujen siteeraamisista - kuka niitä oikeasti voisi enää muistaa? Mutta tietenkin totuuden ja muistikuvien raja on häilyvä. Myös Paavo oli lukenut tämän kirjan eikä ollut enää lukukokemuksen jälkeen välittänyt katsoa sarjaa, koska kirja ei herättänyt siihen kiinnostusta. Kirja ja tv-sarja erosivat toisistaan merkittävästi jopa henkilöiltään  – esimerkiksi sarjan sympaattinen henkilö olikin kirjassa muita nöyryyttävä pirulainen. Rimarinna kiteytti kirjan olevan luuranko, jonka tv-sarja herätti eloon.

Paavo paljasti meille, mikä kirja oli tämänkertaisen teeman takana. Paavo oli lukenut lehtiartikkelin Henry Marshin kirjasta Elämästä, kuolemasta ja aviokirurgiasta, ja se sai hänet kiinnostumaan niin paljon tästä omaelämäkerrallisesta teoksesta, että hän päätti lukea sen, vaikka se lääketieteellisiä toimenpiteitä kuvaavana opuksena ei lähtökohtaisesti tuntunut lainkaan omalta. Ja kirja teki suuren vaikutuksen. Kirjan kirjoittanut Henry Marsh on alan vaihtaja. Kun hän pääsi kerran seuraamaan toisen tekemää aivoleikkausta, aneyrysman poistamista aivoista, löysi hän kutsumuksensa ja aiempi työ sai jäädä. Marsh kouluttautui ja kehittyi, ja hänestä tulikin alansa huippuja. Aivoihin tehtävät leikkaukset ovat aina hyvin merkittäviä ja ne voivat muuttaa potilaan elämää olennaisesti – myös huonompaan suuntaan. Potilas ja hänen omaisensa on opittava tuntemaan, ja heidät on tavattava ennen ja jälkeen leikkauksen. Marsh nautti mielenkiintoisesta työstään, ja kantoi asianmukaisesti myös siihen kuuluvan raskaan lääkärinvastuun.

Tupunavitsi oli napannut kirjaston kierrätyshyllystä Elizabeth Seifertin kirjan Lääkärin kutsumus vuodelta 1967. Kirja oli sen ajan romanttinen lääkäriromaani, ja nimenomaan sen ajan - moraali piti, houkutukset jäivät houkutuksiksi. Nyt sitten seuraa kunnon spoilausta eli koko juoni tulee pähkinänkuoressa... Lopeta tähän, jos ajattelit lukea kirjan! Päähenkilö Rufus toimii WHO:n lääkärinä ja tutkijana viidakossa, mutta saa määräyksen lähteä muihin tehtäviin. Hän tapaa risteilyaluksella perijätär Fannyn, joka on eläköitynyt opettajan tehtävästä. Hän olikin jo niinkin vanha kuin kolmekymppinen. Fanny on määräilijä ja hänelle ei synny tässä vaiheessa suhdetta Rufuksen kanssa. Fannyn rahoille voisi kuitenkin olla käyttöä, sillä Rufus haluaisi perustaa lääkäriaseman köyhälle alueelle. Rufus törmää uusissa tehtävissään lääkärinrouva Ginnyyn, ja molemminpuolista kiinnostusta on olemassa, mutta asiat eivät siitä etene. Ginnylle tulee kuitenkin melkein avioero, koska hän värjää hiuksensa ilman miehensä lupaa, mutta Rufuksen kanssa ollaan siivosti. Loppujen lopuksi Rufuksesta ja Fannysta tulee kuitenkin pari ja lääkäriasema perustetaan. Totesimme kaikki, että tasa-arvo on onneksi edennyt noista ajoista..! Lienee selvää, että kirja ei ollut ollut erityisen suuri elämys...

Seuraavan kerran kokoonnumme Jäniksen kololla ja esittelemme selviymistarinoita.

Tunnelmallista joulun aikaa ja kovia paketteja!

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.