Viime kerralla Jänis antoi meille teemaksi "Italian" ja tähän oli erinomaisen hyvä syy. Seuraava kokoontuminen oli nimittäin päätetty järjestää Italiassa Helunan luona. Heluna asuu (!) töidensä vuoksi Italiassa (!), ja tästä Kirjaperhoset saivat hyvän syyn lentää ihanaan Italiaan lukupiiriä pitämään. Lukupiiri pidettiin sunnuntaina, ja sen ympärille järjestyi kuudelle matkaan lähteneelle Perhoselle mukava pitkä viikonloppu hyvän ruoan ja kauniiden maisemien parissa - mitä parhainta seuraa ja kirjoja unohtamatta! Italia-teemaiset kirjat valmistivat meidät sekä matkaan että antoisiin kirjakeskusteluihin.

Paavo oli JÄLLEEN lukenut teemaa varten Anthony Capellan kirjan Ruokaa amore vuodelta 2004. Hän esitteli tämän kirjan jo vuonna 2013, jolloin meillä oli teemana ruoka-aiheiset kirjat (Paavon itsensä valitsema teema). Paavo oli autuaasti unohtanut asian, mutta totesi, että kirja on hänelle tärkeä ja oikeastaan ainoa kirja, jonka hän haluaa omistaa, muut hän lainaa kirjastosta. Ne meistä, jotka eivät vielä olleet kirjaa lukeneet, alkoivat vähitellen vakuuttua kirjan ansioista, ja minäkin olen sen nyt kirjastosta lainannut. Mutta ensimmäistä kertaa tapahtui niin, että sama kirja ilmiintyi toistamiseen lukupiiriin. Kirjassa ovat vahvasti esillä italialaisille niin tärkeät asiat rakkaus ja ruoka, ja se sijoittuu Roomaan.

Minun kirjani oli samalta kirjailijalta kuin Paavon, eli Anthony Capellan toinen suomennettu kirja Napolilainen naimakauppa vuodelta 2006 (suomeksi 2008). Kirja sijoittui toisen maailmansodan loppuvaiheisiin, jolloin liittoutuneiden joukot perustivat jo tukikohtiaan Italiaan ja Saksan armeija joutui vetäytymään. Kirjan päähenkilö on perin juurin hyveellinen ja kunniallinen brittiupseeri  James Gould, jonka virkaintoisuuden italiaiset kokevat hieman häiritseväksi. He järjestävät tukikohtaan kokiksi kauniin ja osaavan Livia Pertinin saadakseen Jamesin hieman hellittämään, sillä hyvällä ruoalla hellitty kylläinen mies ei jaksa ottaa kaikkea niin vakavasti. Sodassa miehensä menettänyt Livia yllättyy lämpimistä tunteistaan hyväsydämiseen Jamesiin, ja myös James rakastuu syvästi. Sota mutkistaa monella tapaa nuorten rakkaustarinaa, ja kirjan taustalla on paljon todellista historiaa sodasta, Vesuviuksen purkaantumisesta ja brittiupseerien työstä. Kirja sijoittuu pääosin Napoliin.

Jänis oli lukenut Annakaisa Iivarin Juhannus italialaiseen tapaan vuodelta 2016. Kirja kertoo Kristiina Kalliosta, jolle "täydellisen elämän" tavoittelusta on tullut pakkomielle. On asuttava hyvässä osoitteessa ja suoritettava kaikki sosiaaliset yhteydet viimeisen päälle, jotta kaikki ihailisivat ja kadehtisivat. Oma maalainen syntyperä on peitettävä. Juhannuksen vietosta Italiassa aikuisten ystävien kesken piti tulla Kristiinan hienostuneen elämän viimeinen silaus. Kaikki ei vain mene sen tyylikkään käsikirjoituksen mukaan, jonka Kristiina oli laatinut... Italiaan tuli mukaan lapsia, iskelmät soivat ja ihmiset joivat rahvaanomaisia päiväkännejä.. Katastrofin kautta Kristiina kuitenkin oppii jotain aitouden ja rehellisyyden merkityksestä.. ja onko se oma aviomieskään nyt niin kauhea..?. Hyvää viihdettä! Juhannusta vietetään kirjassa Toscanassa.

Rimarinna oli tarttunut tämän hetken hittiin eli Elena Ferranten kirjaan Loistava ystäväni vuodelta 2011 (suomeksi 2016), joka on neliosaisen Napoli-sarjan avaus. Kirja kertoo Elenasta ja Lilasta, napolilaisessa köyhässä lähiössä elävistä ystävyksistä, joiden elämää lapsina ja naisina värittävät köyhyys, väkivalta ja jatkuva selviytymistaistelu. Ystävyyskään ei ole aina auvoa vaan välillä kilpailua, toisen piikittelyä ja epäilyksiä. Kuitenkin ystävyys kulkee naisten elämässä mukana lapsuudesta kypsään ikään, jossa Elena saa tiedon ystävänsä katoamistempusta. Tästä kirja itseasiassa alkaa. Myös Jänis ja Heluna olivat lukeneet kirjan, ja he kaikki totesivat sen olevan "mahtava ja kauhea". Kirjan ensimmäiset 150 sivua eivät vakuuta, mutta kun ne pääsee yli, pitää kirja otteessaan, vaikka ei aina haluaisikaan. Se kannattaa lukea tiiviissä tahdissa, ja näin naisten karutkin elämämkokemukset pääsevät vyörymään ylitsesi... Vahvasti nuo kolme Perhosta kirjaa suosittelivat, mutta hieman pelottavaltakin luvattu hieno lukukokemus alkoi tuntua.

S. T. Ressi oli valinnut Milanoon ja vuoteen 1992 sijoittuvan Umberto Econ kirjan Numero Zeron tapaus vuodelta 2015. Kirjassa suunnitellaan uutta sanomalehteä, ja kootaan sen näytenumeroita keräten valeuutisia, joihin italiaiseen tyyliin liittyvät erilaiset salaliittoteoriat, mystiset ritarikunnat ja salaseurat. Päähenkilön virallinen tehtävä oli toimia päätoimittajan assistenttina ja kokeneempana lehtimiehenä tarkastaa toimittajien lehden näytenumeroihin kirjoittamat artikkelit. Lehden nimi oli Huomenna, ja päätoimittajalla oli epäilys siitä, ettei lehden toimintaa lopulta olisi tarkoituskaan käynnistää, vaan lehden takana oleva taho käyttäisi sitä vain kiristysvälineenä. Todellisuudessa päähenkilö oli siksi palkattu kirjoittamaan päätoimittajan nimissä kirja lehtiprojektista. Aihetta voi kuitenkin pitää ajankohtaisena, sillä nykyäänkin on paljon ihmisiä, jotka kirjoittavat työkseen valeuutisia. S. T. Ressi totesi, että jos lukupiirikokoontumista ei olisi ollut, niin kirja olisi kyllä jäänyt kesken. Kirjan ihmiset eivät olleet kiinnostavia eivätkä jääneet mieleen, eikä kirjan juonessakaan ollut kehumista.

Nasumurmeli oli valinnut kokoontumiseen kirjastohenkilökunnan suosituksesta Niccolò Ammanitin kirjan Taivaan ja maan väliltä. Tämä kirja sijoittui Milanon lähistölle ja kertoi isän ja 13-vuotiaan pojan suhteesta noin kahden viikon ajanjakson tapahtumista käsin. Äitiä ei ole kuvioissa. Pojan isä ja hänen ystävänsä ovat elättäneet itsensä hanttihommilla, kunnes yksi heistä päättää ryöstää pankkiautomaatin. Kaikki menee pahemman kerran pieleen, ja pojan isä makaa pian sairaalassa koomassa. Poika epäilee virheellisesti isänsä tehneen murhan, ja sosiaalityöntekijä yrittää saada poikaa oikeille urille ja pelastaa tämän ajautumasta pahempiin hankaluuksiin. Sosiaalityöntekijällä on omassa elämässäänkin erinäisiä haasteita, sillä hän on aiheuttanut henkilövahingon autollaan ja lisäksi suhteessa naimisissa olevaan naiseen. Kirja on voittanut Italian arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Premio Stegan, ja Nasumurmeli suositteli tätä yli 500-sivuista kirjaa huolimatta siitä, että tämäkin oli omalla laillaan rankka lukukokemus.

Heluna oli joutunut Italiassa turvautumaan e-kirjaan ja lukenut Paolo Gognettin kirjan Kahdeksan vuorta, joka on myös voittanut Premio Stega -kirjallisuuspalkinnon. Kirja on vuodelta 2016 (suomeksi 2017). Kirjan saamaat kehut ihmetyttivät aluksi, mutta lukemisen edetessä sen ansiot paljastuivat. Kirjan kertoja on poika, joka kertoo vanhemmistaan ja heidän elämästään Milanossa ja vuorilla. He ovat muuttaneet vuorilta Milanoon, jossa eivät oikein viihdy, ja palaavat aina kesäisin entisille kotiseuduilleen. Kertojapoika ystävystyy vuohipaimen Brunon kanssa, ja aluksi vaikuttaa siltä, että ystävyydessä Brunolla on yliote, mutta kasvamisen myötä ystävyys muuttuu tasapuolisemmaksi. Kun pojan isä kuolee, kertoja tutustuu paremmin äitiinsä ja saa moniin lapsuuden tapahtumiin uuden näkökulman. Kirjan sanomaksi tiivistyy: "Osan ihmisistä pitää kulkea kahdeksan vuorta löytääkseen itsensä, osa on sillä vuorella heti." Helunaa kiinnosti rosoisessa kirjassa erityisesti kertojan ja Brunon ystävyyden kuvaus, ja tämän johdosta hän antoikin seuraavaksi teemaksemme ystävyyden.

Ystävyys-teemaa käsittelemme uusien kirjojen kera Tupunavitsin luona kesäkuussa. Tapaamisiin!

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.