LukuP9aloitus2.jpg

Tammikuussa Perhoset kokoontuivat keskustelemaan kirjoista, joita yhdistävä teema oli kuvataide. Teema tuli Nasumurmelilta. Taidettakaan ei jaksa ilman energiaa, ja siitä puolesta oli vallan erinomaisesti huolehtinut emäntämme Jänis. Punajuurikeitto oli vallan täydellistä, ja kakku lunasti kaikki ulkonäkönsä antamat lupaukset!

LukuP6keitto.jpg

LukuP5_kakku.jpg

Kyllä me kaiken syömisen jälkeen ohessa päästiin aiheeseenkin. Vähän kyllä höpsöteltiin myös enkelikorttien kanssa.

LukuP4kortit.jpg

Ensimmäisenä lukemansa kirjan esitteli meille Paavo. Hän oli lukenut teemaan kuvitetun laitoksen Tracy Chevalierin kirjasta Tyttö ja helmikorvakoru. Kirjan alkuperäisteos oli vuodelta 1999 ja suomeksi se oli ilmestynyt vuonna 2001. Tästä kirjasta on myös tehty elokuva, jossa on pääosassa Colin Firth..! Kirjan tarina sijoittuu 1600-luvun Hollantiin ja siinä piikatyttö päätyy vahingossa taiteilijan malliksi. Taitelija on päässyt rikkaisiin naimisiin, eikä ole erityisen tuottelias töissään. Rahapulaa on.  Piikatytön tehtävänä on siivota taitelijan ateljeeta, jossa mitään ei saa siirtää. Hän joutuu olemaan kekseliäs pystyäkseen tekemään työnsä. Paavo kertoi kirjan pitäneen hyvin otteessaan ja se oli jopa jännittävä - kuinka kaikessa oikein käy! Paavolla lainassa ollut kirja oli kuvitettu taideteoksien kuvilla.

Rimarinnan valinta oli Jojo Moyesin kirja Ne jotka ymmärtävät kauneutta vuodelta 2013 (suomeksi 2017). Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, joista toinen kertoo 1900-luvun alun Ranskassa eläneestä taidemaalarin vaimosta Sophiesta ja toinen nykyajassa elävästä arkkitehtimiehelleen leskeksi jääneestä Livistä. Sophien ja Livin elämät kytkeytyvät kirjassa toisiinsa taulun kautta, jonka Sophien mies oli maalannut vaimostaan ja joka oli erinäisten vaiheiden kautta päätynyt Liville. Rimarinna piti Sophien tarinaa kirjassa lumoavana, kun taas Liv oli hahmona lapsellinen, ja hänen takertumisensa taloon ja tauluun tuntui lähinnä typerältä. Kirja oli myös välillä kömpelö ja sisälsi epäuskottavia sattumuksia. Itsekin kirjan lukeneena jaan kyllä Rimarinnan mielipiteen Livistä ja myös siitä, että kirjassa oli erittäin kaunis loppu.

Tupunavitsi oli napannut lukupiirikirjansa kirjastosta (ei siis kierrätyshyllystä, jota Tupunavitsi on usein suosinut) ja se oli ruotsalaisen vuonna 1938 syntyneen Torgny Lindgrenin Taiteilija Klingsor vuodelta 2014 (suomeksi 2017). Kirja oli outo, ja sen olisi voinut kyllä kuvitella päätyneen juurikin sinne kierrätyshyllyyn...Tupunavitsi luki meille malliksi yhden jaarittelevan luvun kirjasta, ja takakannesta tiedon, että kirjailija on merkittävimpiä ruotsalaisia nykykirjailijoita... hmm.. Pähkinänkuoressa todettakoon, että perämetsissä sukunsa sijoilla asuva Klingsor opiskeli maalaustaidetta kirjekurssilla, oli jumissa vinoksi muuttuneen lasin takia, joka hänen mielestään ilmensi sitä, että kaikki materia on elävää, avioitui kirjekurssin opettajan kanssa eikä maalannut kuin yhtä ja samaa aihetta (astioita, muista lasi!) ja piti näyttelyn purettavaksi tuomitulla kansakoululla. Että silleen.

LukuP8kastehelmi.jpg

Jänis oli lukenut Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen kirjan Nainen parvekkeella vuodelta 2016. Jänis oli kirjastossa kysynyt kuvataiteeseen liittyvää kirjaa, ja tämä oli ollut kirjastovirkailijan ehdoton suositus. Kirja on avausosa kirjailijoiden Salome Virta -sarjalle, jossa on jo ilmestynyt myös osat Sakset tyynyllä ja Punainen vaate. Salome Virta on dokumenttiohjaaja, joka aina tavalla tai toisella sekaantuu taideteoksiin liittyviin rikoksiin. Kirjassa on "salapoliisitarinan" lisäksi paljon itse tauluun ja taiteilijoihin liittyvää historiallista tietoa, mikä onkin sarjan suola. Nainen parvekkeella -kirjassa pyöritään Albert Edelfeltin ja hänen silloisesta elämänkumppanistaan Virginiestä maalaaman taulun ja taulun maalaamiseen liittyvien olosuhteiden ympärillä. Salome Virta on aika erikoinen päähenkilö ja estotonkin... Kirjaan mahtuu näin ollen myös seksiä ja romantiikkaa. Jänis piti kirjan parhaana antina kerrontaa aitojen taulujen taustoista, mutta itse Salome Virta jäi vielä vähän vieraaksi. Itse olen lukenut jo kaikki ilmestyneet osat, ja pidän kaikkia kirjoja ehdottomasti lukemisen arvoisina.

Oma kirjani oli Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan neljäs osa Helmen sisar, joka kertoo taiteellisesta CeCestä. Alkuperäisteos ilmestyi vuonna 2017 ja suomeksi kirja saatiin vuonna 2019. CeCe on taiteilija, jonka luovuus on ollut kadoksissa ja joka etsii kirjassa omaa tietään ja tyyliään. Kirja vie Thaimaan upeille rannoille  ja Australiaan aborignaalien pariin. Kirjassa selviää, keneltä adoptoitu CeCe on perinyt taiteellisen lahjakkuuutensa ja mitkä vaiheet ovat johtaneet siihen, että hän aikoinaan joutui adoptoitavaksi. Itse pidän Seitsemän sisarta -sarjasta ja pidin tästäkin kirjasta, vaikka särmikkään Cecen hahmo ei ollut minua aiemmin kovinkaan kiehtonut.

Niskajumppa - Vuodatus ei hyväksynyt pystykuvaa kirjatornistamme.

LukuP9lopetus.jpg

Myös poissaolijoilta tuli raportteja - kylläkin keskeneräisistä/lukemattomista kirjoista....

Nasumurmeli: "Minä luin Sudenkorennon lento -nimisen kirjan, siis olen nyt sivulla 172 ja kirjassa sivuja 221. Kirjailija Martin Page, julkaistu 2003. Ranskalaisen tekijän kolmas teos. Löysin kirjaston poistokärrystä ja otin omaksi."

LukuP9.jpg

S. T. Ressi: "Jos olisin ehtinyt, olisin lukenut matemaatikko Bruno Ernstin kirjan M. C. Escherin taikapeili. Kirja on vuodelta 1976, suomeksi julkaistu 1989. Alankomaalainen Escher kuoli vuonna 1972, mutta teos perustuu Ernstin Escherin kanssa käymiin keskusteluihin ja systemaattiseen tuotannon läpikäyntiin (matemaatikko työssä!). Escher oli graafikko ja kuvataiteilija, joka on tunnettu mm. optisista illuusioista ja pinta-alan täyttävistä toistuvista kuvioista. Escher itse oli täysin maallikko matematiikassa, mutta hänen töissään näkyy matemaattisia aiheita, ja Escher olikin jo eläessään matemaatikoiden suosiossa. Mekin kävimme Escher-museossa Hollannin reissulla. Aukeama on toisesta Escher-kirjasta, joka löytyy omasta kirjahyllystä."

LukuP2.jpg


Seuraavan kerran kokoonnumme huhtikuussa ja silloin on myös teemana KEVÄT!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.