Niin se sitten vain kävi, että Tampereelle suunniteltu Kirjaperhosten kokoontuminen muuttui "Skaips-komferemssiksi". Ensimmäistä kertaa lukupiiri kokoontui näin etäpalaverina. Uudenmaan sulkukin oli tuolloin voimassa, joten eivätpä kaikki olisi edes Tampereelle päässeet, ellei sitten lukupiiriä olisi katsottu perustelluksi syyksi ylittää rajaa.. Yhteyksien kanssa oli hieman ongelmia.. yllätys, yllätys,.. mutta loppujen lopuksi kaikki kuusi osallistujaa pääsiivät onnellisesti "langoille". Teemana meillä oli "kevät", jonka Jänis oli antanut edellisessä ihan OIKEASSA kokoontumisessa. Etäkokoontumisessa ikävoi kyllä paitsi tarjoiluja niin myös ihan oikeaa fyysisen tapaamisen tunnelmaa. Mutta parempi etänä kuin ei mitään!

 Ensimmäisenä kirjansa esitteli Jänis. Hän oli lukenut ranskalaisen Edward Lewisin Ei enää Eddy, joka oli ilmestynyt alkuperäiskielellä vuonna 2014 ja suomeksi vuonna 2019. Lukukokemus oli rankka, sillä kirjassa on niin paljon pahaa, että usein tuli jo miettineeksi, haluaako sitä edes lukea. Päähenkilö on Eddy, erittäin köyhän perheen erilainen poika, joka toteaa, että hänellä ei ole lapsuudesta yhtään onnellista muistoa. Perheen äiti joutuu leikkimään lastensa kanssa esimerkiksi "On hienoa juoda vain maitoa" -leikkiä, kun muuta ei kertakaikkiaan ole. Eddyä kiusataan ja pahoinpidellään, sillä hän on tyttömäinen poika, joka ei haluaisi pelata jalkapalloa ja ryypätä, kuten kaikki muut tekevät. Mieluiten hän pukeutuisi tyttöjen vaatteisiin. Kirjassa on kuitenkin positiivinen loppuvire, kun Eddy huomaa, että koulussa kannattaa menestyä. Hän kiinnostuu myös näytelmäkerhosta ja pääsee taidelukioon. Elämä ehkä muuttuu paremmaksi? Mutta mikäs tässä oli yhteys teemaan? Jänis luki kirjan keväällä..

Paavo oli lukenut Amanda Vaaran kirjan Pientä fiksausta vailla vuodelta 2017. Amanda Vaara on kirjailija Nina Hakalahden sivupersoona. Kirjassa päähenkilö Venla muuttaa elämäntyyliään ja ryhtyy Airbnb-majoittajaksi ja alkaa pitää blogia. Aihe kuulostaa kiinnostavalta, mutta Paavo totesi kirjan niin köykäiseksi, että siitä ei ollut juurikaan kerrottavaa. Venlan ex-mies ja teini-iässä oleva tytär aiheuttavat huolta. Kirja kytkeytyi teemaan, koska jossain vaiheessa kirjaa mainittiin maaliskuun yö ja kaunis kevät. Hmmm...?

Rimarinna ja minä olimme valinneet teemaan saman kirjan, Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään vuodelta 2016. Tämä on kirjailijan toinen kirja, ja ammatiltaan hän on äidinkielen opettaja, mikä kyllä näkyykin kirjassa hyvänä, sujuvana ja jopa nautittavana kielenä. Opettaja on myös kirjan päähenkilö, Kerttu, jolla on päällisin puolin kaikki hyvin: hän on naimisissa mukavan miehen kanssa ja kahden lapsen äiti. Kerttu kuitenkin kärsii pahasta masennuksesta ja suunnittelee jopa itsemurhaa. Masennuksen on laukaissut  työpaikalla tapahtunut seksuaalinen häirintä (niljakas rehtori). Rimarinna koki kirjan suurimmaksi anniksi Rauanjoen tavan kuvailla mustia mielenmaisemia. Kirja on aidontuntuinen ja se on myös realistinen ratkaisuiltaan. Kaikki ei muutu kerralla hyväksi vaan vähitellen valoa alkaa näkyä enemmän, kevättä kohti mentäessa. Sekä minä että Rimarinna pidimme kirjasta. 

Heluna oli lukenut teemaan Sirpa Kähkösen Jään ja tulen kevät vuodelta 2004. Kirja on osa Kähkösen Kuopio-sarjaa, ja Heluna tunnusti yrittäneensä lukea sarjaa myös aiemmin, mutta lukeminen oli tyssännyt savon murteeseen. Nyt hän pääsi sekä murteeseen että kirjaan hyvin mukaan, vaikka ei sarjan ensimmäisestä osasta aloittanutkaan. Jään ja tulen kevät sijoittuu välirauhan aikaan. Kähkönen kirjoittaa tapahtumiin mukaan myös omaelämäkerrallista ja sukuunsa liittyvää tarinaa. Jos on kiinnostunut historiasta, näissä kirjoissa ajankuva välittyy mukavasti. Kirjan henkilöillä on paljon puhumattomia asioita, jotka kuitenkin vaivasivat heitä. Tämä näkyy kirjassa runsaana sisäisen puheen ja ajattelun kuvauksena, ja vatvomista on lukijan kannalta ehkä liikaakiin.Toki on tapahtumiakin ja pari rakkaustarinaakin. Henkilöt ovat eläviä, mutta kerronta on kuitenkin vähän pitkäpiimäistä ja hitaasti etenevää, mikä vaatii tietyn mielentilan lukemiselle.

Nasumurmelin kirja oli norjalaisen Margit Ravnin Kihlat ja arvopaperit vuodelta 1959 - kirpputoriostos eurolla! Päähenkilö on Vigdid, jonka serkun tytär on tulossa Yhdysvalloista tämän luokse luokse Norjaan. Iloinen ja hyväntuulinen Kitty saapuukin, ja ongelmia syntyy, kun Kittyllä pitäisi olla rahaa norjalaisessa pankissa, mutta rahoja ei vain löydy. Vigdis joutuu tekemään paljon enemmän töitä, jotta voi elättää myös Kittyn. Vigdis on asianajotoimistossa töissä, ja joutuu vasten tahtoaan edustamaan esimiehensä kanssa tienatakseen enemmän rahaa. Kirja keskittyy pelkästään ihmissuhteisiin. Kitty alkaa pelata tennistä ja tutustuu naapuriin veljeksiin, joista jalkapuoli Rolf soittaa pianoa ja Aarne puhuu liikaa eläimistä. Nasumurmeli totesi, että ympäristönkuvailua olisi voinut olla enemmän. Tämä oli kuitekin ihan hauska ja kevyt vanhanajan kirja. Tämän kirjan aasinsilta kevääseen oli todennäköisesti se, että joillakin oli kevättä rinnassa.

Se täytyy sanoa, että eipä olisi uskonut, kuinka hankala teema "kevät" on. Mutta ehkä teeman tulkinnassa oli otettu käyttöön koronahelpotuksia... Päätimme kuitenkin yhteisesti, että seuraava teema on "poikkeusolot" ja todennäköisesti tapaamme vieläkin etänä, vaikka kyllä tässä jo kovasti toivoisi ihan oikeaa kokoontumista. Seuraavan tapaamisen aikaan on joka tapauksessa jo kesä!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.