Huhtikuussa kokoonnuimme Tupunavitsin luokse keskustelemaan teemasta, joka oli tällä kertaa väri, VIHREÄ. Aloituskuva on otettu kotonani, ja siinä on kirja, joka oli yksi vaihtoehdoistani teemaan, mutta loppujen lopuksi luin sitten kuitenkin jotain muuta... Mutta tuttuun tyyliin Tupunavitsin luona aloitimme ruokapöydästä, jossa oli tarjolla myös vihreää.

Rimarinnalla oli teeman keksijänä kunnia aloittaa kirjaesittelyt, ja hänen kirjansa oli väriltään hyvin vihreä. Kyseessä oli Anna-Maija Raittilan "värssykirja" Onnea ja iloa päivääsi vuodelta 2008. Kirja sisältää runoja ja virsiä, ja joka aukeamalla on luontokuva. Rimarinna muistelee saaneensa kirjan äidiltään. Kirja oli nyt yllättäen osoittanut paikkansa, kun Rimarinnan serkku oli saanut suruviestin hänelle läheisen isoäidin kuolemasta, ja näissä ajatuksissa myös Rimarinna oli tarttunut kirjaan ja se oli avautunut virren 458 kohdalta. Kuvaviesti kirjan aukeamasta lähtikin serkulle lohduksi.

Paavo oli lukenut teemaan Richard Powersin kirjan Ikipuut vuodelta 2018, suomeksi 2021. Tämä kirja on palkittu Pulizerilla vuonna 2019, ja sen suomentaja Sari Karhulahti sai suomennoksestaan tänä vuonna Mikael Agricola-kääntäjäpalkinnon. Kirjassa on yhdeksän toisiinsa nivoutuvaa tarinaa ihmisistä, joiden elämään puut vahvasti liittyvät. Kirja sisältää tutumman tieteellisen faktan lisäksi myös yllättäviä asioita puista. Tiedämme paljon juuriston ja versojen merkityksestä, mutta puut ovat paljon enemmän ja vaikuttavat  meihin enemmän kuin tiedämme tai uskomme. Puut yrittävät kertoa meille asioita, mutta me emme ymmärrä tai edes kuule. Paavo totesi kirjan olevan hetkittäin sekava, kun siinä hypätään yhtäkkiä ihmisistä toisiin, mutta kokonaisuutena kirja oli vaikuttava teos, jossa oli myös vahva luonnonsuojelullinen aspekti. Paavo piti kirjaa yhtenä tärkeimmistä lukukokemuksistaan.  Kirjassa oli myös kirjailija Anni Kytömäen esittelyteksti, jossa hän totesi, että tämä on kirja, jota hän on koko elämänsä etsinyt. Aika paljon sanottu.

Anni Kytömäestä tulikin sopiva aasinsilta seuraavaan kirjaan.. Sekä minä että Heluna olimme lukeneet teemaan Anni Kytömäen vuonna 2020 Finlandialla palkitun kirjan Margarita. Margarita on kirjassa päähenkilö Sennin toinen nimi, ja lisäksi se on osa jokihelmisimpukoiden tieteellistä nimeä Margaritifera margaritifera. Jokihelmisimpukoiden tarina kulkee Sennin tarinan mukana kirjan alusta loppuun. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sota- ja sodan jälkeiseen aikaan. Osin johtuen Sennin ammatista - hän on hieroja, joka aloittaa myös lääkintävoimistelijan opinnot - kirjassa on myös paljon anatomian, luiden ja haavojen kuvausta. Heluna ei erityisemmin viihtynyt kirjan henkilöiden seurassa, mutta kirjassa tapahtui käänne suunnilleen 3/4-kohdassa, minkä jälkeen kirja alkoi kiinnostaa enemmän. Hän mietti tosin, että kirjassa oli niin paljon sattumia, että ne jo koettelivat tarinan uskottavuutta. Itselläni oli myös hetkiä, jolloin ajattelin, että en pidä tästä kirjasta, mutta kokonaisuutena pidin paljonkin. Kirjalla on vahva yhteys tähän aikaan, koronaan ja Ukrainan sotaan, sillä Senni työskenteli poliopotilaiden parissa aikana, jolloin rokote tuli, ja koko Suomi yritti toipua sodasta.

Tupunavitsi oli lukenut teemaan Pirjo Tuomisen kirjan Vihreät oksat vuodelta 2004. Jos Rimarinnan kirjan vihreys tuli kirjan vihreästä väristä ja Paavon, Helunan ja minun kirjoissa luontoyhteydestä, niin Tupunavitsin kirjassa vihreä oksa kuvasi parempaa elämää, jota päähenkilöt Hilda, hänen tyttärensä Helena, tämän tytär Eeva ja lopulta Eevan tytär Rea kaikki tavoittelivat. Sukuromaanin tapahtumat alkavat 1900-luvun alun Lappeenrannasta ja päättyvät vuoteen 2002. Tupunavitsi totesi, että miehtyksen ajoista lukeminen tässä ajassa kylmäsi aivan eri lailla kuin olisi ollut ilman Ukrainan sotaa. Kirjassa keskitytään eniten Reaan, joka pyrki kostamaan äitinsä kokeman vääryyden. Kosto onkin kirjan kantava teema, mutta loppujen lopuksi hieman pliisu ja pintapuolinen asia, kuten monet muutkin kirjan tapahtumat. Tupunavitsi totesi, että hänen osaltaan Pirjo Tuomisen kirjojen lukeminen alkoi ja loppui tähän.

Jänis kuunteli teemaan Matthew Mcconaugheyn kirjan Vihreää valoa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2020, suomeksi 2021. Äänikirjaksi kirjan oli lukenut Markus Niemi, jonka äänen Jänis totesi tähän erinomaisen sopivaksi. Liikennevaloista alkunsa saanut ajatus vihreästä valosta on tässä asenne elämään ja myös tavoite - on päästävä vihreään aaltoon, jossa asiat sujuvat. Välillä tulee vastaan keltaista ja punaista, mutta elämässä on löydettävä tie takaisin vihreän valon tielle. Mcconaughey pitää itseään onnellisena ihmisenä, ja tärkeintä hänelle on perhe: vaimo ja kaksi lasta.  Hän olisi päässyt aikanaan lukemaan lakia, mutta halusi näyttelijäksi. Tämä onnistui monien onnelllisten sattumien kautta. Hän teki pitkään romattisia komedioita, mutta muutti suuntaa ja loi nahkansa näyttelijänä uudelleen. Mcconaugheyn vanhemmat olivat riitaisia, ja erosivat ja avioituivat useamman kerran. Tähän liittyen Rimarinnalla olikin tullut samaisen kirjan kuunteluun stoppi - puukkojen heiluttelun ja verissä päin tappelun loppuminen sovintoseksiin keittiön lattialla lasten hiippaillessa vaivihkaa toisaalle oli vain liikaa. Jänis oli selvinnyt kirjasta tästä huolimatta, ja piti sitä mielenkiintoisena. Rimarinna mietti, että ehkä tämä toimisi hänellä tavallisena kirjana, jossa on helpompi säädellä sitä, mitä kerralla haluaa ottaa vastaan. Lukupiiriä varten Jänis oli hakenut kirjastosta ihan perinteisen kirjan, vaikka olikin muutoin kuunnellut äänikirjan.

Nasumurmelin kirja oli Emma Puikkosen Musta peili vuodelta 2021. Huolimatta nimestä tässä kirjassa on vihreä teema, joka liittyy öljyyn ja luonnonsuojeluun. Kirjassa on päähenkilöinä kolme naista ja se kulkee kolmessa aikakaudessa, joista yksi on tulevaisuus. Henkilöt ovat amerikkalainen Ida, norjalainen Astrid ja hollantilainen Lotte. Kirja kertoo ajasta, jota öljy pyörittää, ja ja öljy on myös yksi kirjan kertojista. Yksi naisista lähtee ekoterrorismin tielle ja tekemään omia ratkaisujaan öljynporauslautalle. Hän tekee videon, jonka aiheena on tanssi työkalujen kanssa, ja hän onnistuukin lamauttamaan lautan toiminnan, ja joutuu tästä syystä piiloutumaan. Piilossa hän yllättäen tutustuu Shellin ympäristökonsulttiin. Kirja on sen verran sekava, että lukiessa on hyvä pitää ajatukset kasassa, mutta se on kuitenkin hyvin kirjoitettu ja palkitseva lukukokemus. Kirjailijan edellinen kirja oli käsitellyt vanhemmuutta ekokriisin aikakaudella.

Tupunavitsi sai emäntänä päättää seuraavan teeman, ja se on media. Mediasta kirjoissa  jutustellaan kesäkuussa Nasumurmelin luona Nurmijärvellä!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.