IMG_20220605_143512_resized_20220718_122

"Jos ei heilaa helluntaina, ei muitakaan murheita loppukesästä!" Tämä(kin) toteamus nauratti kirjaperhosia, kun he kokoontuivat helluntaina Nasumurmelin luokse Klaukkalaan keskustelemaan teemasta "media". Nasumurmeli itse oli kuitenkin aika tavalla tuoreen heilastelun pyörteissä, mistä paikallaolevat perhoset häntä armottomasti kiusasivat. Oli ihanaa nauraa ja nauttia yhdessä auringon paisteessa sekä maistuvista tarjoiluista että kirjakeskusteluista  - pystyimme nimittäin pitämään lukupiirimme ulkona taloyhtiön grillipaikalla. Niin luksusta!

Koska Tupunavitsi oli tämänkertaisen teeman takana, aloitti hän myös kirjaesittelyt. Tupunavitsi oli lukenut teemaan Liza Marklundin kirjan Uutispommi, jonka ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1998, ja joka ilmestyi suomeksi vuonna 2000. Kirja on avausosa Marklundin iltapäivälehdessä työskentelevästä rikostoimittaja Annika Bengtzonista kertovalle sarjalle, joka olikin monelle kirjaperhoselle tuttu. Uutispommissa Tukholma on järjestämässä olympialaiset, ja melkein valmiilla stadionilla räjähtää. Kirjassa on mukana paitsi rikoksen selvittelyä myös Annikan perhe-elämää aviomies Thomasin ja heidän kahden lapsensa kanssa. Tupunavitsi piti kirjaa oivana viihteenä, mutta hän oli lukenut Uutispommin lisäksi teemaan myös Enni Mustosen kirjan Morsiuskesä, joka kertoo tv-reportaasien kuvaajasta. Tapahtumat pyörivät eräänlaisen Maajussille morsian -version (IEVAn kehittyneempi muoto) ympärillä. Tämäkin oli Tupunavitsin mukaan mukavaa kesälukemista.

Itse luin teemaan Regina Raskin Vappu Helander -sarjan. Lukupiirin aikaan olin lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa Paikka auringossa (vuodelta 2005) ja Puhtaalta pöydältä (vuodelta 2006). Kolmas ja viimeinen osa Hyvä naapuri (vuodelta 2007) oli vielä tuolloin kesken, mutta luin sen loppuun pian lukupiirin jälkeen. Toimittaja Vappu Helanderista kertovat kirjat viehättivät minua todella paljon - en muista toista sarjaa, josta olisin lukenut järjestelmällisesti kaikki osat samalla lailla peräkkäin. Ensimmäisessä kirjassa Vappu työskentee tv:ssä ajankohtaisohjelmien toimituksessa, mutta kymmenen vuoden uraa ja kertynyttä osaamista ei juurikaan arvosteta vaan nuori juontajatähti saa pian esimiehen täyden tuen jopa muiden kustannuksella. Ensimmäistä osaa leimaa Vapun tyytymättömyys sekä työhönsä että parisuhteeseensa, ja toisessa osassa hän on tehnyt elämänmuutoksen, jossa hän on jättänyt taakseen sekä tv-työnsä että miesystävänsä ja työskentelee lehdistöneuvoksena Suomen Oslon suurlähetystössä. Tämä ura päättyy yksityiselämän tapahtumiin, jotka saavat Vapun palaamaan Suomeen. Elämänmuutosta uutisoi paikallislehti kirjan kolmannessa osassa otsikolla "Lehdistöneuvoksesta omaishoitajaksi". Kirjasarja kertoo monipuolisesti erilaisista media-alan töistä ja Vapun elämää ja ajatuksia on mielenkiintoista seurata. Keski-ikäisenä naisena samaistumisen tunteitakin tulee. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Vappu Helanderiin!

Rimarinna oli joutunut turvautumaan Bookbeatiin, kun hänen teemaan valitsemansa kirjat olivat kirjastossa lainassa. Hän oli kuunnellut Tuomas Mustikaisen Mutta pimeys näkee sydämen vuodelta 2022 (lukupiirin aikaan oli vielä 15 minuuttia kuuntelematta) ja Pitääkö olla huolissaan? Elämänkoulun kymppiluokka, joka oli Kari Hotakaisen, Tuomas Kyrön, Miika Nousiaisen ja Jenni Pääskysaaren käsialaa vuodelta 2019, mutta jonka Janne Sarja oli toimittanut.  Toimittaja Tuomas Mustikaisen esikoisromaani on omakohtainen ja kertoo hänen toimittajan työstään Gazassa, missä hän raportoi Israelin ja Palestiinan kriisistä. Sodan lisäksi kirja käsittelee Mustikaisen sokeutumista ja sitä, kuinka sota vaikuttaa yksilöön. Mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole, vaikka kirja ei mitenkään mässäile tapahtumillaan tai pyri vaikuttamaan tunteisiin - kirjoitustyyli on lähinnä toteava. Kirjailijan sokeutuminen tuli esille vasta loppumetreillä, ja tällöin hän oli harhaillut asunnossaan mitään näkemättä neljän päivän ajan. Rimarinna totesi, että äänikirjan lukija vaikutti kokemattomalta. Pitääkö olla huolissaan? -äänikirjan samannimiseen tv-ohjelmaan perustuen oli puolestaan lukenut juontaja Jenni Pääskysaari itse, mutta tämäkään ei oikein toiminut, koska äänikirjasta puuttui tv-ohjelman osallistujien äänten sävyt ja vuorovaikutus. Äänikirjasta puuttui myös nauru, mikä on ohjelmassa olennaista.

piirakka.jpg

Jänis oli sekä kuunnellut että lukenut. Kuuntelussa oli Mikko Kuustosen Omaelämäkerta vuodelta 2022 ja luettavana Noora Vaaralan ja Anton Vanha-Majamaan toimittama tietokirja Television lapset vuodelta 2019. Kuustosen kirja varmasti toimikin parhaiten kuunneltuna, sillä se sisältää myös musiikkia. Lukupiirissä todettiin, että Kuustosen musiikki on lähinnä fiilismusaa, josta suuret hitit puuttuvat. Jänis kertoi, että omaelämäkerrassa olivat vahvasti esillä esimerkiksi Kuustosen hyvä ystävä Heikki Silvennoinen sekä nyt jo kuollut muusikko Juha Kela, joka oli Anssi Kelan isä. Televison lapset -kirja oli puolestaan Vaaralan ja Vanha-Majamaan vastaus heidän havaitsemaansa epäkohtaan, että televisiosta ei ole juurikaan kirjoitettu älykästä tekstiä. Kirja sisältää kolmetoista esseetä, joista Jänis nosti esille Tiia Rantasen kirjoituksen "Ei tartte auttaa - miten Kummeli teki minusta vitsivarkaan" sekä Pasila-sarjaan hurahtaneen Silvia Hosseinin mielenkiintoisen esseen.

Kuka olikaan suositellut Nasumurmelille hänen lukemaansa kirjaa.. ettei vaan helluntaiheila! Tämä kirja oli lukupiirin aikaan lähes loppuun luettu ja se oli toimittaja Johanna Vehkoon Oikeusjuttu vuodelta 2021. Kirja käsittelee Johanna Vehkoon saamaa kunnianloukkaussyytettä ja tästä seurannutta oikeustaistelua, joka kesti viisi vuotta. Oikeustaistelu päättyi Korkeimman oikeuden päätökseen, jonka mukaisesti Johanna Vehkoo EI ollut loukannut äärioikestolaisen kunnallispolitiikon kunniaa. Kirja kertoo trollauksesta, sananvapaudesta  ja siitä, että uhkailla saa ja huoritella, mutta natsismista ja rasismista ei saa syyttää - siitä voi joutua oikeuteen. Näin siinäkin tapauksessa, että näyttöä rasistisista puheista olisi. Nasumurmeli totesi kirjan olevan vaikuttava ja silmiä avaava.

Paavolla oli vaikeuksia löytää teemaan sopivaa kirjaa. Koska lukupiirin yllä leijuu aina tieto siitä, että sääntöfriikki bloginpitäjä kirjaa ylös, jos kirjaa ei ole luettu tai se on teeman vierestä, meinasi Paavo ajautua paniikkiin. Viime hetkillä hän keksi kuunnella Petri Sarasteen kirjan Kirjeenvaihtaja vuodelta 2021. Petri Sarasteen ura ulkomaankirjeenvaihtajana onkin mielenkiintoinen. Hänen työhönsä ovat kuuluneet niin Berliinin muurin sortuminen, Fukushiman ydinonnettomuus kuin Ähtärin pandat. Usein hän on myös vain sattunut olemaan oikeaan oikeassa paikassa. Hän toimi pitkään Kiinassa kirjeenvaihtajana, ja sen jälkeen Virossa. Saraste ottaa kirjassaan selkeästi kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen, mutta Viroa hän puolestaan kehuu paljon. Saraste kertoo kirjassa myös henkilökohtaisista asioistaan, mm. eturauhassyövästään ja siihen liittyvistä hoidoista. Paavo totesi, että ei olisi kuunnellut kirjaa ilman lukupiiriä, mutta se oli kuitenkin palkitseva kokemus.

284682048_10160656241863395_508868344011

Nasumurmeli päivän emäntänä antoi seuraavaksi teemaksi naiseuden voimavarana. Lisäksi meillä on oletuksena, että jokainen on seuraavaan kertaan mennessä lukenut tai kuunnellut Anneli Kannon Rottien pyhimyksen. Paavo nimittäin ehdotti, että tekisimme kesäretken Hattulan Pyhän Ristin Kirkkoon, ja sinnehän me sitten suuntaamme ja yövymme Petäys Resortissa. Ihana viikonloppu kirjaperhosten kanssa tiedossa - siitä lisää myöhemmin!

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.