TAmmi23_2.jpg

Tammikuussa kokoonnuimme Jäniksen luo keskustelemaan Ulla-Lena Lundbergin kirjoista. Teeman meille antoi edellisellä kerralla Seinäjoella Heluna. Meillä jokaisella oli vähän ennakko-oletuksena, että suurin osa on lukenut teemaan Finlandia-palkitun Jään, mutta näin ei sitten loppujen lopuksi käynytkään, vaikka emme sopineet mitään etukäteen kirjoista - jokainen sai valita ihan haluamansa Ulla-Lena Lundbergin kirjan.

Päätimme käydä kirjat läpi hieman poikkeuksellisella tavalla eli otimme esille Lundbergin bibliografian ja kronologisessa järjestyksessä kyselimme, onko kukaan lukenut ko. kirjaa. Ensimmäinen osuma tuli heti Lundbergin esikoisromaanin kohdalla - minä olin lukenut teemaan yhteisniteen Kuninkaan Anna, joka sisälsi kirjat Kuninkaan Anna (1982) ja Kökarin Anna (1984). Kirja oli ennestään tuttu myös Helunalle. Minulle tuli varsinkin ensimmäisestä osasta vahvasti mieleen Myrskyluodon Maija, ja hyvin samankaltaista saaristolais- ja kalastajaelämää tässäkin vietetään. Anna ei kuitenkaan elä koko elämäänsä Ahvenanmaan saaristossa, vaan lähtee rakkauden perässä Tukholmaan, toimii opettajana Paraisilla ja Loviisassa, mutta lopulta tie kuitenkin tuo takaisin Kökariin. Annan elämänvaiheiden mukana tuli pohdittua monenlaisia tuntoja, itse mietin paljon sitä, mikä on uhrautumista ja mitkä toivottuja elämänvalintoja. Anna oli hyvin rohkea valinnoissaan, mutta asetti usein muut itsensä edelle. Kirjan tapahtumat alkavat Annan lapsuudesta 1900-luvun alkupuolella ja päättyvät Annan vanhuuteen 1980-luvulla. Hyvä, koskettava ja pohdittuttava kirja.

Seuraava osuma Lundbergin bibliografiassa tuli Leon (1989) kohdalla. Sen oli lukenut Jänis. Leon on ns. merenkulkutrilogian ensimmäinen osa, jossa keskeisiä henkilöitä ovat Erik Petter, hänen vaimonsa Beata ja heidän lapsensa. Lapsia syntyi kaksitoista, mutta vain kolme jäi henkiin. Erik Petterin isä oli kuollut tämän ollessa 14-vuotias, ja hän otti isänsä velat kontolleen. Hän kunnosti myöhemmin kuunarin, jonka nimi oli Leo. Erik Petter kasvatti omaisuuttaan reippaasti, mutta pysyi reiluna miehenä. Jänis koki tämän kirjan vaikeaksi, erityisesti sen alun, koska tässä on niin paljon kuolemaa. Myös Paavo oli lukenut tämän kirjan.

Merenkulkutrilogia jatkuu kirjalla Suureen maailmaan (1991), jonka olikin lukenut Nasumurmeli - tai no, kirja oli kesken vielä lukupiirin aikaan... Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo jäi. Kirjan keskeinen henkilö on pappi, Isidor, jolla on hyvä avioliitto, mutta jonka vaimo Emelie sairastuu tuberkuloosiin. Vaimoa tulee hoitamaan sairaanhoitaja Anna. Vaimon kuoleman jälkeen Isidor avioituu Annan kanssa, ja vaikka Isidorin ja Annan välillä ei ollut ollut mitään meneillään vaimon vielä eläessa, alkavat ilkeät huhut velloa. Isidorin pikkuveli Leonard on kirjassa myös keskeinen hahmo, elämäntaiteilija ja haahuilija, joka ei voi ymmärtää, mitä pahaa hänen pappisveljensä elämässä muka on. Isidorin uudesta avioliitosta ovat pöyristyneitä myös tämän lapset. Kirjassa on paljon sivuhenkilöitä, jotka tuntuvat olevan välillä liiankin suuressa roolissa, mutta ihan ok kirja tämäkin.

TAmmi23_2B.jpg

Liinu repäisi ja luki Lundberginsa alkuperäiskielellä eli ruotsiksi! Kirja oli Regn (Sade) vuodelta 1997. Sanaston Liinu totesi olleen varsin hankalaa. Kirjassa liikutaan kahdessa eri ajassa, ja nykyaikaan sijoittuva osuus oli helpompaa luettavaa myös ruotsiksi. Kirjana Regn onkin sitten ihan muuta kuin saaristolaiselämää ja merenkulkua ja näyttää uuden puolen Lundbergista - hän on nimittäin Afrikka-fani! Kirjassa vilistävät bantut ja busmannit, ja siinä busmanniheimoon kuuluva Ora pääsee sateentekijöiden oppiin. Helpotusta maan kuivuuteen tuo myös pumppurojektissa työskentelevä Bengt, joka pumppuhankkeen tiimoilta tutustuu myös paikallisiin ihmisiin. Liinu oli hyvin tyytyväinen saatuan kirjan luettua, mutta ei taida heti aloittaa seuraavaa Lundbergiaan ruotsiksi..?

Rimarinna oli lukenut teemaan myös Helunan aiemmin lukeman kirjan Marsipaanisotilas (1991). Marsipaanisotilaassa pääosassa on Leonard, se sama haihattelija, jonka isoveli Isidor on pappina Ahvenanmaalla. Leonard on avioitunut Marthan kanssa ja he saavat kolme lasta nimeltään Petter, Frej ja Göran (Jösse). Kirjan tapahtumat alkavat ennen talvisotaa ja Lundberg on kirjoittanut kirjan isoisänsä sota-aikaisten kirjeiden perusteella. Rimarinna totesi, että tämä kirja olisi sopinut myös ruokateemaan, sillä kirjan pohjana olleissa kirjeissä oli puhuttu paljon ruoasta. Rasvaa tarvittiin, että jaksaa sodassa, ja makeaa lohdukkeeksi! Henkilöt oli kirjassa kuvattu taitavasti ja he tuntuivat hyvin todellisilta, naiset olivat kuitenkin hyvin vähän esillä. Rimarinna jäi pohtimaan, että kuinka hyvin Lundberg on tavoittanut miesten päänsisäisen maailman - kirjassa oli kuitenkin useita hyvin erilaisia miehiä. Rimarinnalle kirja oli merkittävä lukukokemus, yksi parhaista (!), ja hän innostui tästä niin paljon, että haluaa ehdottomasti lukea Lundbergin tuotantoa laajemminkin. Teemamme voivat välillä yllättää!

Ja olihan teemaan luettu se Jääkin (2012)! Jään olivat valinneet luettavakseen Paavo ja Tupunavitsi, ja aiemmin sen olivat jo lukeneet Nasumurmeli, Jänis, Heluna ja Liinu. Jänis oli nähnyt myös kirjasta tehdyn oopperan. Kirjassa Petter Kummel, vaimonsa Mona ja heidän pieni tyttärensä muuttavat saaristoon, josta Petter on saanut papin paikan. Petter ja hänen vaimonsa ovat keskenään hyvin erilaisia, ajattelevat asioista eri lailla, ja henkilöiden mielenmaisemat ovatkin kirjassa hyvin kuvattuja. Kirja on päähenkilönsä Petterin lailla hyvin myönteinen, vaikka suruakin toki mukaan mahtuu. Tapahtumat sijoittuvat 40-luvulle, ja niissä on välillä yliluonnollisiakin vivahteita edesmenneiltä saatujen viestien muodossa. Paavo totesi kirjasta, että "Aivan ihana, voi suositella", eikä Tupunavitsikään vastaan sanonut. Kirjan lopun koettiin jäävän vähän auki.

Tammi23_1.jpg

Viimeinen lukupiiriissä esitelty Lundberg oli myös kirjailijan uusin teos. Heluna oli lukenut teemaan kirjan Liekinkantajat (2022). Tämän oli myös Jänis  jo lukenut.  Kirjassa  käy läpi naisten elämää kolmen sukupolven ajalta. Tapahtumat alkavat Vaasan palosta vuonna 1852. Ensimmäinen päähenkilö on Betty, joka avioituu  Valentinin kanssa. Betty oli kävellyt (!) kahden ystäviensä kanssa Vöyristä Helsinkiin, ja rankalla matkalla huolena oli myös kielimuuri - ruotsinkielisillä paikkakunnilla asiat hoituivat, mutta suomen kielen kanssa oli vähän niin ja näin. Valentiniin Betty tutustui juurikin Helsingissä, josta tämä lähti Krimin sotaan. Avioliitto solmittiin sodan jälkeen. Seuraava päähenkilö on Bettyn ja Valentinin tytär Olga, joka miehensä Rikhardin kanssa perustaa kansanopiston. Kirja kuvaileekin paljon kansanopistojen syntyaikaa. Kansanopistossa järjestettiin paljon debatteja, joissa pohdittiin mm. sitä, pitääkö naisille antaa äänioikeus. Kolmas päähenkilö on Olgan tytär Karin, kapinallinen, joka avioituu Gunnarin kanssa, ja heidän vaiheitaan ja sisällissodan aikaa kuvataan kirjan viimeisessä osassa. Heluna koki, että tämä ei ollut parasta Ulla-Lena Lundbergin tuotantoa, mutta tarina tempaisi kuitenkin mukaansa. Alla olevassa kuvassa ovat lukupiirissämme esitellyt kirjat, ja aika hyvä kattaus saatiin kyllä aikaan!

TAmmi23_3.jpg

Aivan oman postauksensa olisivat kyllä taas ansainneet Jäniksen tarjoomukset. Oli aivan käsittämättömän hyvää punajuurikeittoa ja herkkuosastolta on tietenkin mainittava Banoffee-piirakka. Ai jai jai..... Makealle persona henkilönä hyrisin pitkään tyytyväisyydestä lukupiirin jälkeen. Valitettavasti seuraavalla kerralla tarjoilu tulee olemaan huomattavasti ankeampi, sillä kokoonnumme luokseni Poriin. Teema on silloin Jäniksen määrittelemä "Kirjailijalla on nimesi". Ja lukupiirikoiran korvaavat tällöin kaksi lukupiirikissaa.

Kirjaperhosen puolesta,

Knarp.

Tammi23_4.jpg