Huhtikuussa Kirjaperhoset tulivat luokseni Poriin! Olen asunut nykyisessä asunnossani vasta vajaan vuoden, joten monikaan Perhosista ei ollut vielä ehtinyt nähdä uutta kotiani. Ja varsin hyvä paikka tämäkin on Kirjaperhosille kokoontua..! Vetonauloina kissat ja "jännittävä" agaattikotilo Aladdin. Teemana meillä oli "Kirjailijalla on nimesi", minkä Jänis viime kerralla määritteli. Ja tämäkin teema salli varsin paljon soveltamista - kirjoja oli löydettu omalla etunimellä, toisella nimellä, sukunimellä ja jopa lukupiirin kutsumanimellä.

Jänis ei valitettavasti itse päässyt paikalle, mutta lähetti meille esittelyn valitsemastaan kirjasta:

Kirsi Piha ja Mika Sutinen 2020: Muutosvoimaa – Muutosmatka moderniin muutosjohtamiseen. Alma Talent.

"Olen lukenut suurimman osan Kirsi Pihan kirjoittamista teoksista, ja valinnanvaraa olisi. Tämä sattui olemaan kirjahyllyssä, koska taidettiin ruotia tätä taannoin bisnekirjalukupiirissä. Mika Sutisen kanssa kirjoitettu teos avaa miksi muutosjohtamista tarvitaan. Maailma muuttuu vauhdilla, ilmastonmuutos ahdistaa ja pitää reagoida, digitalisaatio pukkaa joka tuutista, tekoäly tulee jne. Muutos koskee niin työelämää, yrityksiä kuin organisaatioita. 

Kirja paketoi ajankohtaisia muutostrendejä ja työelämän ilmiöitä sekä nykyaikaista johtamisen paradigmaa. Kirjassa esitellään koko joukko erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä muutosjohtamisen oppeja, kuten Lewinin, Kanterin, Burken sekä Bullockin ja Battenin mallit. Näitä Piha ja Sutinen haastavat vanhentuneina. Kollektiivinen uteliaisuus, älykkyys ja luottamus ovat Sutisen ja Pihan tarjoamat keskeiset, ja toimivat mallit. Teos pohjaa kirjallisuuden lisäksi esimerkkeihin kirjoittajien työuran varrelta.

Piha on todennut jossain yhteydessä, että muutoksen voi käsikirjoittaa, mutta sitä ei voi hallita. Vähän niin kuin tekoälyn huikean nopea eteneminen ihan kaikkeen. Lukusuositus, jos haluat ymmärtää maailman ja työelämän muutosta ja pohdit millä tavoilla ja välineillä tässä muutoksessa voi pärjätä."

Itse luin teemaan Mirja Karnan kirjan Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä vuodelta 2015. Kirjassa fiktiivinen päähenkilö Julia Bickwilke vaeltaa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin. Kirjailija Mirja Karnalla on itsellään kävelijätausta, joten hän tietää, mistä kirjoittaa. Luin kirjan pääsiäisen aikaan, ja se sopi ajankohtaan erinomaisesti, vaikka ei olekaan mikään hengellinen kirja. Henkisyys, mystiset unet, vaeltamisen arki, ihmisten kohtaamiset ja heiltä saadut opit, unohtamatta jo takakansitekstissä mainittua "komeaa munkkia", ovat kirjan sisältö. Se, että munkin miellyttävä ulkonäkö on kirjassa hyvinkin mainittavan arvoinen asia, tuntuu tavallaan hassulta ja saa miettimään, meneekö kirja täysin viihderomaaniksi, mutta ei. Jotenkin Karna saa sekamelskan toimimaan ja kirja on oudolla tavalla erittäinkin hyvä. Kirjassa on eväitä myös henkiseen pohdintaan. 

Helunan kirja oli Helena Petäistön Gallian kukko kiekuu taas vuodelta 2022. Helunalle oli pettymys huomata, että kirja on kooste Petäistön mtv.fi-sivustolle kirjoittamista teksteistä - tuli tunne, kuin lukisi vanhoja uutisia. Kirja käsittelee Ranskan politiikkaa, ja kaikesta paistaa läpi, että Petäistö on Emmanuel Macron -fani. Oli kuitenkin aika uskomatontakin lukea, miten voimissaan luokkayhteiskunta vielä Ranskassa on - huippupoliitikot asuvat palatseissa ja virkoja järjestellään suhteilla sukulaisille ja muulle lähipiirille. Petäistö toistaa kirjassa itseään kehumalla alati tapaamiaan ranskalaisia miespuolisia kuuluisuuksia siitä, kuinka charmikkaita he ovat. Heluna ei selkeästikään vakuuttunut, ja pitää edelleen parempana lukukokemuksena esimerkiksi Petäistön Aamiaisella Cocon kanssa -kirjaa, josta hän pitikin aikoinaan erittäin paljon.

Rimarinnalla oli valittuna teemaan varsinainen kirja sekä bonuskirja. Bonuskirja oli Nina Georgen Pieni bistro Bretagnessa, ihastuttava kirja, mutta ei kuitenkaan Rimarinnalle niin merkittävä kuin Nina Burtonin Elämän ohuet seinät, jonka Rimarinna on kuunnellut jo lähes kymmenen kertaa. Hän jonottaa kirjastosta myös perinteistä kirjaa. Kirjailija on ruotsalainen vanhempi leidi ja alkuteos Livets tunna väggar on ilmestynyt vuonna 2020 - suomeksi kirja ilmestyi viime vuonna. Kirja on oppikirjan, päiväkirjan, meditatiivisen rukouskirjan ja luontohavaintokirjan sekoitus, jossa Burton kuvailee oman lähiluontonsa elämää perehdyttäen lukijan samalla asiaan liittyvään tietoperustaan. Koska kirja ei ole varsinaisesti juonellinen,  se sopii myös unikirjaksi. Kirjan lukuja ovat esimerkiksi Muurahaisseinä, Sininen katto ja Vetinen yllätys. Vaaleanpunaista ja lumpeenvihreää höttöä, johon lukija saa kietoutua.

Liinu löysi teemaan Liinu Lähteen kirjan Siunattu maailmanloppu vuodelta 2017. Liinu Lähteen oikea nimi on Karoliina Lähteenmäki ja kyseessä on hänen esikoisteoksensa. Kirjan kertoja on Liinu Lähde itse, joka on muuttanut vanhan tätinsä Hilja Honkasen suosituksesta Aarnikylään. Hilja murtaa lonkkaluunsa, mikä käynnistää melkoisen tapahtumaketjun. Hilja pelkää kuollakseen hoitokotiin joutumista ja venäläisten hyökkäystä, ja seurustelee marsilaisen kanssa. Nelli Aikalainen Marsista muuttaakin Hiljan luo. Aarnikylän pastori Kämäräinen pelkää puolestaan maailmanloppua ja tulkitsee enteitä. Kirjan hersyvä huumori upposi Liinuun, ja tietäkäämme, että kultanumeroisia onnittelukortteja aletaan lähettää vasta 60 vuotta täyttäville, ei sitä nuoremmille!

Yllättäen Nasumurmeli ja Paavo olivat valinneet teemaan saman kirjan. Tämä kirja oli Päivi Alasalmen Joenjoen laulu vuodelta 2013. Nasumurmeli kuunteli kirjan, Paavo luki. Joenjoen laulu on kolmessa aikakaudessa kulkeva saamelaiskulttuurin tarina. 1500-luvun osiossa saamelaistyttö Soruia pelastaa vihollisen, Kaukomieli pirkkalaisen, johon hän myös rakastuu. 1800-luku on Lars Levi Laestadiuksen aikaa ja Laestadius onkin tämän osion kertoja. Painopiste on viinankirojen vastaisessa taistelussa. Viimeisessä osiossa ollaan nykyajassa, jossa Tampereella asuva saamelaismies Sami Uddas on tilanteessa, jossa joutuu palaamaan kotiseuduilleen, ja siellä elämä yllättääkin hänet rakastumisen muodossa. Kirjassa tapahtuu paljon, ja Lappiin sopivasti mukana on myös luonnon merkkejä ja kuvausta. Kirja on aika raaka, mutta kokonaisuus toimiva ja lukusuositus saatiin tämän kirjan valinneilta. Eikä sovi unohtaa kirjan tärkeää sanomaa, joka liittyy alkuperäiskansojen kohteluun ja valitettavasti juurikin heidän kohtaamiinsa vääryyksiin. Kirjalija Päivi Alasalmi ei ole itse saamelainen vaan syntynyt Haukiputaalla ja asuu nykyään Tampereen maaseudulla.

Tupunavitsi oli valinnut teemaan kaksi saman kirjailijan kirjaa. Kirjailija oli Tuija Välipakka ja kirjat Härkätanssija vuodelta 2004 ja Maailman vahvin tyttö vuodelta 2007.  Härkätanssijan päähenkilö on Tii, jolla on traumoja suhteestaan edesmenneeseen mieheensä. Hän löytää uuden (ukko)miehen, Samuelin, ja hän lähtee myös terapiaan. Yksi käynti terapiassa riittää - suoranainen ihmeparantuminen - ja Samuel saa jäädä ja Tii lähtee yksin ulkomaille. Tupunavitsi totesi, että kirjan kieli ei toiminut, se oli yltiökuvailevaa, ja tarinakin sekä epäuskottava että lapsellinen. Maailman vahvin tyttö on puolestaan täysin erilainen kirja. Kukkaiskieli on jäänyt, ja päähenkilönä on 6-vuotias Aura ja tämän 16-vuotias siskopuoli Reetta. Tytöillä on kovat kotiolot, ja kirjan maailma on täynnä ongelmia: alkoholismia, mielensairauksia, perhesurmia, väkivaltaa - kaikkea nurjaa. Kirjassa äänessä ovat vuorotellen kumpikin siskoista, ja aikajänne on vuorokausi, jona Aura karkaa ja Reetta etsii tätä. Tyttöjen ajatusten kautta tulee takaumia aikaisempiin tapahtumiin. Tupunavitsi totesi kirjan olleen ahdistava. Oli kuitenkin mukavaa, kun kirja sijoittui Tampereelle ja Tupunavitsi tunnisti kuvailujen perusteella monia paikkoja, vaikka niitä ei aina suoraan sanottukaan. Lukusuositusta ei tullut kummastakaan kirjasta...

Pohdimme lukupiirissä myös kesäretkeämme, jolloin menemme Amorinrantaan. Siellä juttelemme kirjoista, joita yhdistää minun antamani teema dystopia. Teema ei nyt varsinaisesti mitään hurraa-huutoja kerännyt, mutta itse pidän tätä erittäin tärkeänä. Dystopia-kirjat antavat ajattelemisen aihetta, vaikka voivatkin viedä ulos mukavuusalueelta.

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.