Suolaiset piirakat, salaatit, leivät ja monet makeat odottivat kesäkuisena sunnuntaina Paavon luokse saapuvia kirjaperhosia. Ihana oli istahtaa yhdessä pöydän ääreen ja vaihtaa kuulumisia koko poppoon kesken – kaikki olivat päässeet paikalle! Ennen kirjaesittelyjä otettiin talteen myös Paavon maistuvien tarjoilujen reseptejä, ja itsekin tein jo tonnikalapiirakkaa kotona. Tuli MELKEIN yhtä hyvää kuin Paavolla.

Minä sain luvan aloittaa kirjaesittelyt, koska teema tuli minulta viime kerralla Porissa. Ja sehän oli julkkisten kirjoittamat kirjat. Luin teemaan kaksi kirjaa, jotka olivat Jenni Kokanderin Sukupuuttoon kuolleiden planeetta vuodelta 2020 ja Laura Malmivaaran Vaiti vuodelta 2021. Kokanderin kirja koostui ikäänkuin kuudesta novellista, joiden tarinat muodostavat toisiinsa linkittyvän kokonaisuuden. Kokonaisuus ei ole mitenkään selkeä, mutta tarinoista saa kyllä käsityksen, kuinka kenellekin käy. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja kirjoitustyyli sujuva. Kirjassa on paljon surullisia tapauksia, mutta se saa myös hymyn huulille. Laura Malmivaaran kirja on fiktio, mutta se käsittelee hyvin vahvasti tilannetta, jossa päähenkilön (näyttelijä) ex-mies on joutunut kohun keskelle, julkisuudessa teilatuksi.Tämähän oli tilanne Malmivaaran ja Aku Louhimiehen kohdalla. Laura Malmivaara ei ottanut kantaa kohuun, vaan pysyi vaiti. Kirja avaa fiktion keinoin Malmivaaran motiiveja ja tilannetta hänen ja Louhimiehen lasten kannalta. Kirjan päähenkilö pysyy perheensä puolella, ja tukee näin myös ex-miestään, lastensa isää, jota vastaan hänen ystävänsä ja työtoverinsa ovat hyökänneet. Helppoa se ei ollut, sillä ystävät jättivät hänet yksin. Hän tiesi, että ex-miehen käytöksessä on parantamisen varaa, mutta hän ei myöskään uskonut, että julkinen häpäisy on se tapa, jolla asia pitää hoitaa. Pidin kirjasta ja koin ymmärtäväni sen viestin.

Liinu oli lukenut teemaan Katariina Sourin kirjan Valkoinen varjo vuodelta 2015. Kyseessä on Sourin ensimmäinen rikosromaani. Souri on aloittanut kirjailijauransa jo silloin, kun hänet tunnettiin vielä nimellä Kata Kärkkäinen. Valkoinen varjo on trilogian ensimmäinen osa, jossa päähenkilö näkee päänsärkykohtauksiensa aikana peuran, jolla on valkoinen varjo. Liinu totesi, että kirjassa on mielenkiintoisia henkilöitä ja kerronta sujuvaa. Kirja ei ole mitenkään huippuhyvä, mutta henkimaailman juttuineen niin kiinnostava, että jatko-osatkin täytynee lukea. Liinulla ei ollut kirjan suhteen ennakko-odotuksia, mutta se tuntui sopivan hyvin Sourin  kirjoittamaksi, ts. siihen persoonaan, joka välittyy hänen tauluistaan ja julkisuuskuvastaan.

Rimarinnan kirjakassista löytyi kaksi kirjaa, joista toinen oli Kata Kärkkäisen Minä ja Morrison vuodelta 1999 ja toinen Kiira Korven "runokirja" Hyppää vaan! vuodelta 2023. Kata Kärkkäisen elokuvaksikin tehty Minä ja Morrison oli parempi kuin Rimarinna odotti. Anssi Kelan "Milla" alkaa muuten heti soida päässä, kun tästä kirjoittaa. Kieli tuntui aluksi liian kikkailevalta, mutta kirja parani edetessään. Enemmän kuin Millan ja Akin tarina (Joonas on muuten kirjassa Akin pikkuveli, vaikka hän on elokuvassa tämän poika) meitä keskuttelutti loppujen lopuksi Rimarinnan toinen kirja, jonka tämä kuvaili oikeastaan olevan vain neljäsosakirja. Kirjassa on nimittäin niin vähän tekstiä, että sen lukee vartissa. Kiira Korven "runoista" osa muistuttaa lähinnä kalenterin sivuille pyyhkäistyjä ajatuksia, jotka voivat kertoa kirjoittajan tunnelmasta, mutta eivät anna mitään lukijalle. Joukossa on hyviäkin kiteytyksiä, mutta ei riittävästi kirjaksi saakka. Hyppää vaan! on kuvitettu kauniisti, mutta kustantajan vastuu mietityttää. Julkisuuden henkilön kustannuksella ei pitäisi yrittää myydä mitä tahansa. Tilanne ei olepitkän päälle kirjoittajan eikä kustantajan etu.

Nasumurmeli oli valinnut kuunteluun Matti Röngän äänikirjan Eino vuodelta 2015. Äänikirjan lukijana oli Matti Rönkä itse, ja hänen rauhoittava uutistenlukijan äänensä ei tässä ollut siinä mielessä paras mahdollinen, että se meinasi välillä tuudittaa Nasumurmelin uneen saakka. Tästäkö johtuu, että kuunneltu oli vasta 80 %..? Ja ilmeisesti tästäkin ajasta osa nukuttu! Kirjan päähenkilö Eino on kuitenkin 90-vuotias sotaveteraani, joka joutuu sairaalaan. Sodassa Eino on ollut kaukopartiomies, ja sodassa ja sodan jälkeisinä vuosina on tapahtunut paljon sellaista, mikä alkaa nyt vaivata ajatuksia. Kirjassa on paljon Eino-ukin ja hänen lapsenlapsensa välistä dialogia. Menneisyyden haamuja tulee päivänvaloon. Kuuntelimme yhdessä pätkän kirjaa, ja eiköhän sieltä heti putkahtanut ilmoille jonkinmoinen hierontakohtaus, joka toi mieleen eräänkin viime aikoina esillä olleen julkkiksen..

Tupunavitsikin lähti teemaan kahdella kirjalla. Nämä olivat Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa vuodelta 2008 ja Kari Häkämiehen Linnan hämähäkki vuodelta 2022. Anssi Kelan kirjan Tupunavitsi oli lukenut aiemmin, ja se kesti hyvin toisenkin lukukerran. Kepeässä kesäkirjassa nuori Johannes herää sairaalassa niskakaulurin kanssa eikä muista mitään edellisestä viikosta. Kaupungissa puiston penkillä Kalevi Sorsa istuu viereen ja kertoo olevansa mielikuvituksen tuotosta, mutta auttaa silti Johannesta kuntoutumisessa. Nopealukuisessa kirjassa on 280 sivua. Häkämiehen kirja oli puolestaan poliittinen trilleri, jossa politiikan kuvaus on kirjan parasta antia. Mielenkiintoisen kirjan loppu valitettavasti lässähtää.

Myös Heluna oli päätynyt Matti Röngän kirjoittamaan ja lukemaan äänikirjaan ja kohdannut samoja haasteita hereillä pysymisessä kuin Nasumurmeli. Helunan kirja oli tv-sarjanakin tunnettu Tappajan näköinen mies, joka on Viktor Kärppä -sarjan avausosa. Heluna oli lähtökohtaisesti hyvin ennakkoluuloinen Viron ja Venäjän alamaailmassakin liikkuvan Viktor Kärpän suhteen, mutta hän sai yllättyä iloisesti. Tappajan näköinen mies oli hyvä, ja tätä on seurannut jo seuraavakin osa. Ihan varma Heluna ei ole siitä, että haluaa jatkaa Viktor Kärpän seurassa koko 8-osaisen sarjan loppuun saakka, mutta kirja oli kuitenkin onnistunut valinta teemaan ja oivaa viihdettä.

Paavo toi keskusteluun tämän kokoontumisen ainoan käännöskirjan eli Goldie Hawnin yhdessä Wendy Holdenin kanssa kirjoittaman 10 läsnäolon minuuttia vuodelta 2013. Paavo ei ollut vielä ollut läsnä kirjalle niin kauan, että olisi saanut luettua sen loppuun saakka, mutta hän piti tätä mindfulnessia lapsille käsittelevää kirjaa erittäin hyvänä ja myös aikuisille sopivana. Kirjassa Goldie Hawn kertoo, kuinka on omille lapsilleen opettanut mindfulness-taitoja. On tärkeää ymmärtää, että tunteet ovat ohimeneviä eivätkä ihmiset näin ole tunteiden vietävinä. Paavo itse on hyötynyt paljon mindfulnessista esimerkiksi unettomuuden selättämisessä.

Jäniskin oli lukenut teemaan kaksi kirjaa, ja näitä yhdisti sama kirjailija: Kari Häkämies. Kirjat olivat Vallanjano vuodelta 2018 ja Presidentekijän kuolema vuodelta 2023, joista viimeksi mainitun Häkämies oli kirjoittanut yhdessä Rosa Meriläisen kanssa. Jänis on lukenut paljon Kari Häkämiehen kirjoja, pitää niistä, mutta toteaa tämän tuotannon epätasaiseksi. Politiikan Häkämies kyllä tuntee, myös Kotkan ja Turun seutujen kiemurat, ja se näkyy kirjoissa. Vallanjanon takakansitekstissä on paljon superlatiiveja ja lupausta jännityksestä, mutta kirja ei ole kuitenkaan dekkari. Kirja seuraa kuuden kuvitteellisen kansanedustajan taivalta, joiden elämään mahtu huumeita, alkoholia ja seksiä. Jänis ei pitänyt kirjaa kovinkaan sujuvana eikä sijoittaisi sitä Häkämiehen parhaimmistoon. Presidentintekijän kuolema on Häkämiehen ja Meriläisen henkirikostutkija Sara Silaksesta kertovan dekkarisarjan toinen kirja, eikä valitettavasti yllä ensimmäisen osan tasolle. Kirjasta on pääteltävissä, kumpi on kirjoittanut mitkäkin osuudet - Jänikseltä tuli vahva veikkaus, että esimerkiksi kirjan romanttiset kohtaukset ovat Meriläisen käsialaa..! Pääteltävissä oli myös murhaaja – Jänis keksi sen jo puolessa välissä kirjaa.

Tällä kertaa useampikin julkkiskirjailija pääsi teemassamme esille useammankin kerran kuten Kari Häkämies, Matti Rönkä ja Katariina Souri/Kata Kärkkäinen. Ja hyvät keskustelut saatiin aikaiseksi!

Seuraava teemamme tuli tuttuun tapaan kokoontumisen emännältä eli Paavolta. Teema on rajakokemus. Sen äärelle kokoonnumme lukupiirin kesäretkellä, joka vie meidät jo viime kesänä tutuiksi tulleisiin tunnelmallisiin maisemiin Amorinrantaan.

Kesäretkeä odotellessa, Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.