Oi autuutta! Kesäretkeä oli taas odotettu pitkään, ja elokuussa vihdoin suuntasimme uudelleen edellisenä kesänä meidät ihastuttaneeseen Amorinrantaan Juupajoelle. Ennen Amorinrantaan siirtymistä kokoonnuimme Kallenaukion kestikievarimuseossa, jossa söimme lounasta. Kylläisinä siirryimme Amorinrantaan, joka otti meidät yhtä ystävällisesti vastaan kuin viime vuonnakin.
Varsinaisen lukupiirikokoontumisen pidimme tällä kertaa ulkona lasisen huvimajan suojissa. Suoja olikin tarpeen, sillä välillä tuli vettä kuin aisaa. Kokoontumisen aluksi nautimme hieman kuohuvaa ja juhlistimme näin kesäretkemme alkamista.
Ensimäisenä kirjansa esitteli Paavo, joka viime kerralla emännöi kokoontumistamme ja antoi teemaksi rajakokemuksen. Paavon oma kirja teemaan oli kirjaston äänikirjapalvelusta löytynyt Aino Marionin chick lit -romaani Hengenheittäjän uusi elämä ja rakkaudet. Kyseinen kirja onkin ilmestynyt tänä vuonna ja vain äänikirjana. Kirjassa tv-alalla tuottajana työskentelevä kovapintainen Minttu joutuu hissionnettomuuteen ja on pari minuuttia kuolleena. Jälkikäteen häntä alkaa vaivata muisto rajakokemuksestaan: kukaan ei ollut häntä vastassa. Hän miettii, että onko hän niin ikävä ihminen, että kukaan ei tule häntä tervehtimään, ei edes nuorena kuollut paras ystävä tai vanhemmat. Minttu päättää alkaa paremmaksi ihmiseksi, mikä aiheuttaa hämmennystä työpaikalla ja loppujen lopuksi muuttaa merkittävästi hänen elämäänsä. Toki on selvää, että paremmaksi ihmiseksi muuttuminen ei ole lainkaan suoraviivaista ja vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Paavo suositteli kepeää kirjaa, ja itsekin päätin sen kuunnella. Totean, että oli siinä hetkensä ja yksi varsin upea juonenkäänne, mutta kokonaisuutena PORILAISSYNTYISESTÄ Mintusta kertova kirja oli minusta jotenkin tahmea. Minttu on kirjan kertoja, ja takkuavine ajatuksineen hän oli jotenkin rasittava. Porin murretta hän ei enää osannut.
Nasumurmeli oli tarttunut kauhukirjaan suurimmaksi osaksi kuunnellen, mutta osin myös fyysistä kirjaa selaillen. Tämä kirja oli Anne Leinosen Katve vuodelta 2020. Kirjan päähenkilö on taivaanilmiöitä käsittelevässä puhelinpalvelussa työskentelevä Tapani. Hän toipuu myös erosta, jonka on aiheuttanut Tapanin väkivaltaisuus, ja josta Tapani kantaa syyllisyyttä. Hän lähtee eristyksissä olevaan - ja saarellahan ollaan osin myös kännyköiden kantaman suhteen katveessa - auttamaan sairasta tätiään. Työ parapuhelimessa jatkuu saarellakin, ja sinne soittaa vastarannalla asuva nainen, jonka väkivaltaiset perhekuviot alkavat vaivata myös Tapania ja kytkeytyä tämän omaan syyllisyyteen. Tapani saa unihalvauksia ja ilmestyksiä, ja nämä ovat lähinnä sitä kirjan kauhuosuuttua. Nasumurmeli ei pitänyt kirjaa erityisen pelottavana, ja totesi sen olevan ihan kuunneltava, mutta ei mikään erityinen.
Heluna oli vallan ihastunut omaan kirjaansa, joka oli Paul Austerin Mr Vertigo vuodelta 1994 (suomeksi 1997). Hän totesi, että kirja oli niin hyvin kirjoitettu, että sen ei olisi suonut lainkaan päättyvän! Lumo ei kuitenkaan säilynyt ihan loppuun saakka. Kirjassa katupoika Walt ällistyttää ihmisiä levitointiesityksillään. Hän tapaa Mestari Yehudin, joka ottaa Waltin oppipojakseen, ja Waltin tie kuuluisaksi Mr. Vertigoksi alkaa. Lienee jo selvää, että saimme tähän kirjaan vahvan suosituksen..!
Tupunavitsi oli lukenut teemaan NELJÄ (4) kirjaa. Ehkä merkittävin niistä oli John Ajvide Lindqvistin kauhukirja Kuinka kuolleita käsitellään vuodelta 2005 (suomeksi 2010). Kyseessä on paljon kehuttu teos, ja tällä ruotsalaisella kirjailijalla on tapana yhdistellä kirjoissaan realistista kerrontaa, fantasiaa ja kauhuelementtejä.Tupunavitsin lukemassa kirjassa Tukholmassa on painostava ilma ja kaikki, jotka ovat kuolleet kahden kuukauden sisällä, heräävät henkiin. Ruumishuoneilla tapahtuu... Kukaan henkiin heränneistä ei kuitenkaan ole entisellään vaan he ovat muumiotyyppisiä olentoja, kuoria, jotka ovat hengissä, mutta joilla ei ole sydänkäyrää. Tämä saa tutkijat innostumaan. Henkiin heränneiden lähellä oleville ihmisille tulee kyky lukea toisten ajatuksia. Tupunavitsi totesi, että alussa kirjan lukeminen oli todella nautittavaa, ja kokonaisuuttakin voi ilman muuta suositella.
Tupunavitsi oli lukenut myös Mia Vänskän nuorille suunnatun kauhukirjan Valkoinen aura vuodelta 2014. Kirjassa päähenkilö Iina lähtee sairaanhoitajaoppilaitokseen opiskelemaan ja asuu asuntolassa, jossa on murhattu opiskelijatyttö. Tupunavitsi totesi, että kirjassa on ihan älyttömästi tavaraa - kaikki mahdollinen outo on sisällytetty yhteen kirjaan. Ruusu tuoksuu ja ruumiita tulee. Loppu menee jo suorastaan överiksi. Myös Heluna on aiemmin lukenut tämän kirjan ja saa siitä vieläkin painajaisia. Joten pelottava se ainakin on.
Kolmantena kirjanaan Tupunavitsi esitteli yhdysvaltalaisen neurokirurgin Eben Alexanderin kohuteoksen Totuus taivaasta vuodelta 2012 (suomeksi 2013). Tämän kirjan oli myös Rimarinna lukenut teemaan. Kirjassa neurokirugi vajoaa koomaan sairastuttuaan bakteeriperäiseen aivokalvontulehdukseen. Koomassa hänelle näytetään kuolemanjälkeinen maailma. Rimarinna totesi, että aiheeseen on kirjassa hyvin amerikkalainen tulokulma, mutta tässä suhteessa vielä pahempi on saman kirjoittajan Taivasyhteys, jota Rimarinna oli yrittänyt lukea, mutta jättänyt kesken.Taivasyhteydessä on myös muiden kuolemanrajakokemuksia, mutta Rimarinna totesi kirjan olevan yksiselitteisesti huono. Totuus taivaasta on on kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja se kannattaa lukea, jos aihepiiri kiinnostaa.
Liinu esitteli tässä välissä oman kirjansa, joka oli Anita Moorjanin Kuolema antoi minulle elämän. Kirjan alkuteos on vuodelta 2012, ja se on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 2013. Viime vuonna kirjasta oli otettu kymmenvuotisjuhlapainos. Kirja on samantyyppinen kuin Eben Alexanderin kirja, mutta tässä Anita Moorjani kertoo syöpätaistelustaan ja saamastaan kuolemantuomiosta. Hän oppii rajanylityskokemuksen kautta parantamaan itsensä. Kirjassa on paljon tavaraa ja se menee hyvinkin sfääreihin. Mutta sanoma on, että jo syövän pelko sairastuttaa ja pitää oppia rakastamaan itseään ja päästä asioiden pelkäämisestä pois. Anita Moorjani parani rajanylityskokemuksensa myötä täysin, vaikka tilanne oli ollut jo todella vakava, joten hämmästyttävä tarina ja kokemus. Mietimme, että hieman vaarallista viestiä myös, sillä tuskin tässä kuitenkaan on kaikille syöpään sairastuneille sopiva poppaskonsti tarjolla.
Myös omassa kirjassani rajakokemus oli kooma. Luin Marja-Leena Tiaisen nuortenkirjan Viestejä Koomasta vuodelta 2016. Kirjassa Kooma on paikka, josta voi palata takaisin elämään tai siirtyä tuonpuoleisiin. Silva saapuu Koomaan hypättyään sillalta veteen ja loukattuaan päänsä. Koomassa hän tapaa muita välivaihetta eläviä ja etsiytyy muiden suomalaisten seuraan. Tuonpuoleisista saapuu myös ihmisiä käymään Koomassa ja pyytämään viemään viestejä läheisilleen. Silvakin saa useammankin viestin vietäväkseen, ja tämä antaa olettaa, että Silvan aika ei ole vielä siirtyä tuonpuoleisiin vaan palata elämään. Näin myös käy. Kooma on kuitenkin käännekohta Silvan elämässä. Entinen koulukiusaaja löytää uusia ystäviä ja oppii paremmin tunnistamaan aidot ja hyvät asiat. Nopealukuinen nuortenkirja oli mukavaa luettavaa, ja Silvan kasvutarina ja Kooman kuvailu mielenkiintoisia. Suositus.
Tupunavitsin lukema neljäs kirja antoikin sitten mukavasti pohdittavaa sekä Tampereen Teiskossa asuville että porilaisille. Jukka Niemisen Zombie vyöhyke -kauhukirjassa vuodelta 2012 on tilanne se, että zombien täyttämässä maailmassa on enää muutama ihminen jäljellä, ja nämä asuvat Teiskossa. He pyrkivät sieltä pikatietä pitkin rannikolle Poriin. Että sillä lailla.
Kesäretken ohjelmaan sisältyi paljon muutakin kuin lukupiirikokoontuminen. Pitsaa, saunomista, kirjallisuusvisaa, uimista, yödiskoilua ja seuraava päivänä kävimme vielä katsomassa taidenäyttelyn Walleniuksen Wapriikissa ja myös vierailulla taidekeskus Purnussa Orivedellä. Kuva on jälkimmäisestä kohteesta.
Valitettavasti Jänis ei päässyt mukaan kesäretkelle. Syy oli ruusun. Saimme kuitenkin raportin hänen lukemistaan kirjoista.
22 uniikkia ja pääasiassa uskonnollista tarinaa kuolemanrajakokemuksista. Kokemuksen läpikäyneet ihmiset kertovat matkasta tuonpuoleiseen ja pohtivat, miksi se tapahtui juuri heille, millaista se oli ja mitä siitä seurasi. Kirja on syntynyt gradun pohjalta ja minusta se näkyi erityisesti kirjan rakenteessa. Osin kiinnostava, mutta alkoi pahasti puuduttamaan jossain vaiheessa ja luin valikoiden.
Kommentit