Oi kesää ja aurinkoa! Meillä oli hieno päivä kokoontua Jäniksen luo Vantaalle juttelemaan vanhemmuudesta lukemamme kirjat kimmokkeina. Teema monimuotoisesta vanhemmuudesta saatiin edellisellä kerralla Nasumurmelilta, ja hän myös aloitti esittelyt. Mutta sitä ennen tietenkin syötiin... Kahvit ja teet juotiin takapihalla herkkujen kera keskustelujen lomassa, ja kuvan kakku kuuluu ehdottomasti asiayhteyteen!

Nasumurmelin kirja valitsemaansa teemaan oli Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä vuodelta 2024. Kirja kertoo Kaj Korkea-ahon omakohtaisen tarinan siitä, kuinka he kumppaninsa Nikon kanssa halusivat lapsen ja etsivät tälle äitiä kumppanuusvanhemmuuden periaatteella. Reilussa 200 sivussa käydään läpi äidin etsinnän vaiheita sekä Korkea-ahon omaa kasvutarinaa. Kirjassa oli Nasumurmelin makuun hieman liikaa analysointia, mutta kun tulevat isät ovat toimittaja ja opettaja, niin arvatenkin tällaiseen projektiin liittyy paljon pohdintaa. Paljon on myös ratkaistavia aiheita liittyen esimerkiksi työkuvioihin ja asuinpaikkaan. Miehillä oli yksi ehkä vähän hankalaksi osoittautunut ehto tulevalle äidille - lapsi haluttiin aikanaan ruotsinkieliseen kouluun. Äiti kuitenkin löytyi ja lapsi syntyi - ja asiaa miettiville tiedoksi, että ulkopuolisille ei kerrota, kumpi kahdesta isästä on lapsen biologinen isä. Nasumurmeli suosittelee lukemaan!

Tupunavitsi ajatteli lukea tähän teemaan vain yhden kirjan, mutta kuinkas sitten kävikään... Ensimmäiseksi hän esitteli Tony Parsonsin kirjan Mies ja poika vuodelta 1999 (suomeksi 2002). Kirjassa Harry sortuu syrjähyppyyn työkaverinsa kanssa ja jää klassisesti kiinni puhelimeensa työkaverilta tulleen tekstiviestin takia, jonka vaimo näkee.  Seuraus: vaimo lähtee ja Harry jää kaksin poikansa kanssa. Uutta arkea ei ole helppo ottaa haltuun ja lisäksi Harryn isä on vakavasti sairas. Mies ja poika on vuonna 2000 palkittu Britanniassa vuoden parhaana kirjana, ja kyllä Tupunavitsikin totesi, että on hyvä! Tupunavitsin toinen kirja oli Linda Gray Sextonin Poikani muotokuva vuodelta 1988 (suomeksi 1989). Tässä kirjassa päähenkilö on taiteijanainen, joka menee maaseudulle maalaamaan ja löytää sieltä itselleen puolisoksi maajussin. Perheeseen syntyy lapsia ja luvassa on myös surua. Synnytystä ja seksiä kuvaillaan (turhankin) yksityiskohtaisesti. Kirjassa keskiössä on äidin ja pojan suhde, ja tämä poika ei usko tai tottele mitään. Tupunavitsiä suorastaan raivostutti lukea tilanteesta, jossa poika sai rellestää kauhukakarana ihan miten vaan. Äiti maalasi pojastaan kuvia (siitä kirjan nimi), ja kirjassa on myös mystiikkaa ja yliluonnollisia kokemuksia. Tätä kirjaa Tupunavitsi ei suositellut niin lämpimästi kuin edellistä. Kolmas ja samalla viimeinen Tupunavitsin tähän teemaan lukema kirja oli Riku Siivosen Kaikki isäni tavarat vuodelta 2022. Viestintäkonsulttina työskentelevälle pojalle jää tämän isän kuoltua paljon tavaraa. Tavaroita läpikäydessään hän käy samalla läpi lapsuuttaan ja pohtii isäsuhdettaan. Kirja on hyvin kirjoitettu. Tupunavitsin miesystävä kuittasi kirjan hölynpölyjaaritteluksi, mutta Tupunavitsi ei ollut tästä samaa mieltä. Taisi olla näistä kolmesta toisiksi paras.

Rimarinna kuunteli teemaan Colleen Hooverin Se päättyy meihin vuodelta 2016 (suomeksi 2023). Kirja on ensimmäinen osa sarjaa. Kirjan päähenkilön Lilyn lapsuutta varjosti isän väkivaltaisuus äitiä kohtaan. Aikuisena hän rakastuu komeaan neurokirurgi Ryleen, ja elämä tuntuu hymyilevän. Kirjan alusta voisi luulla, että luvassa on vain höpöhöpöromantiikkaa, mutta tummat sävyt tulevat tarinaan myöhemmin. Tyylilaji vaihtuukin näin kesken kirjan. Kirjan pääteema on se, kuinka kauhea perhepaska periytyy tuleville sukupolville ja tässä tätä törkyä edustaa lähisuhdeväkivalta. Kirja kertoo myös äitiyden voimasta ja siinä on todella koskettava loppu. Tästä elokuvanakin toteutetusta kirjasta ja sen aihepiiristä tuli paljon keskustelua. Rimarinna totesi, että ei halua nähdä elokuvaa, ja minä kerroin sen nähneeni, mutta sen takia epäröin, uskallanko lukea kirjaa. Rankasta aiheesta huolimatta sekä kirja että elokuva saivat kehuja kuuntelijaltaan ja katsojaltaan.

Liinu toi keskusteluun toisen paljon puhuttavan kirjan eli Katri Syvärisen Äitihaavan vuodelta 2023. Äitihaava - tyttären raskas perintö oli Liinulla sekä kuuntelussa että kirjana, ja pääteema kirjassa on käyttäymismallien siirtäminen sukupolvi toiselta eteenpäin. Tämän johdosta useat tyttäret asettuvat annettuun rooliin itsensä toteuttamisen sijaan. Vaikka kirjan teema liittyy suuresti eri aikoina vaikuttaneisiin kulttuurisiin oletuksiin naisten asemasta ja roolista, joita myös naiset itse ovat kannattaneet ja siirtäneet eteenpäin huolimatta siitä, että ne ovat olleet naisille rajoittavia, keskustelussamme todettiin, että kyseessä voi olla myös isähaava. Äitihaava-kirja sisältää myös luettelon asioista, jotka itsessään tunnistamalla voi todeta äitihaavan olemassaolon. Yksi kohta on kuulla päässään äidin ääni kieltämässä ja moittimassa, kun tekee jotain rajoja rikkovaa. Tämä jonkinmoista kohuakin aiheuttanut teos kannattaa kyllä lukea, jos aihetta haluaa pohtia.

Paavolla oli kuuntelussa Eve Hietamiehen Yösyöttö vuodelta 2010. Tämä elokuvanakin toteutettu kirja aloitti todella suositun kirjasarjan Antti ja Paavo Pasasesta. Antista tulee yksinhuoltajaisä, kun vaimo synnytyslaitoksella vauvan synnytettyään ottaa ja lähtee. Lapsi jää isälle ja kaikki on yhtäkkiä täysin muuttunut. Antti kuvittelee, että naisille on sisäsyntyistä, kuinka vauvaa hoidetaan, ja nyt Antti joutuu tekemään tämän kaiken yksin. Kirja on erittäin hauska kaikkine hiekkalaatikolla tavattuine erilaisine äitihahmoineen (Pihla-Puolukka, Julia-Kauppakassi, Linda-Väsynyt ja Nelli-Tupperware..), joita kuuntelemalla Antti opettelee rooliaan. Apuna ovat toki myös ystävät. Kirja kertoo myös siitä, että on monta tapaa olla hyvä äiti tai isä, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Paavo totesi, että kirja on ehdottomasti parempi kuin elokuva, josta jää väkisinkin paljon hauskaa pois.

Oma kirjani teemaan oli Elina Hirvosen Kun aika loppuu vuodelta 2015. Kirja on eräänlainen dystopia sijoittuen kuitenkin lähitulevaisuuteen. Ja tämänkaltaista tulevaisuuden näkymäähän on nyt havaittavissa; että mieleltään epävakaa nuori päättää ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin toisia kohtaan. Kirjan Aslak on jo aikuinen ollessaan Lasipalatsin katolla aseen kanssa. Kirja käsittelee Aslakin kasvutarinaa, perhettä hänen ympärillään, niitä kaikkia asioita, jotka saavat tajuamaan, että nyt tapahtunut ei ehkä sittenkään ole kauhea yllätys. Vanhemmat tuntevat usein syyllisyyttä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, ja tässä se syyllisyys on kahta kauheampi. Eihän tämä ole mikään iloinen lukukokemus, mutta sanoisin, että kirjan 251 sivua kannattaa kuitenkin lukea. 

Jänis oli lukenut teemaan kaksi kirjaa. Ensimmäisenä hän esitteli Johanna Hulkon kirjan Vähäisiä tyyppivikoja vuodelta 2020. Kirjan päähenkilö on perheenisä Mika, joka on saabisti. Hauskassa tarinassa hän pohtii, onko vaimo vai kuntosalilla tavattu Titta se oikea, ja mietintään haetaan apua Saab 99:n tunnistuskaaviosta. Lapsestaan Mika on tietenkin kiitollinen, mutta todellinen kumppanuus kohdistuu kuitenkin siihen Saabiin. Vertaistukea ja rauhaa sieluunsa Mika hakee myös merikotkien vanhemmuudesta. Jänis totesi myös, että kirjassa naiskirjailija antaa äänen miespäähenkilölle, ja tämä tulee tarinassa välillä läpi. Jäniksen toinen kirja oli Eleanor Holmgrenin Viimeinen kesä vuodelta 2021 (suomeksi 2023).  Kirjassa 86-vuotias Britta elää viimeistä kesäänsä, ja hänen lapsensa ovat sitä mieltä, että olisi aika muuttaa kotoa hoitokotiin. Britta on sitä mieltä, että koska hän on vanhempi, saa hän elää niinkuin haluaa ja ohittaa määrällevien lastensa suunnitelman karkaamalla kotoaan kesäasunnolleen Tukholman saaristoon. Siellä tapahtuu murto - nuori, koditon huumediileriä pakeneva Adam murtautuu Brittan taloon. Adam saa jäädä Brittan luo ja Brittan viimeinen kesä on ikimuistoinen molemmille.  Ja kyllä vaikutti, että Jänis piti molempia esittelemiään kirjoja ihan oivina lukukokemuksina!

Helunan kirja Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä vuodelta 2008 (suomeksi 2015) on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja. Se on ollut kerran aiemminkin lukupiirissä esittelyssä vanhuus-teemassa, jolloin sen esitteli Jänis. Heluna ei ollut tuolla kertaa mukana. Nyt hän sekä kuunteli että luki kirjaa, joka alkaa 69-vuotiaan äidin katoamisesta. Kirjassa on neljä osaa, joista ensimmäisessä osassa äitiään etsii perheen vanhin tytär Jo-hin, joka on aina riidellyt paljon äitinsä kanssa ja kokenut, että vanhin poika on aina asetettu etusijalle. Osio on kirjoitettu sinä-muodossa. Kirjan toinen osa käsittelee äidin suhdetta juuri tähän vanhimpaan poikaan Hyong-choliin. Kolmannessa osassa on äänessä perheen isä. Neljännessä osassa äänessä on äiti itse, ja muutkin lapset, ja tytär, kuopus, joka on aina saanut äidiltä eniten, alkaa miettiä, että näinköhän äiti oikeasti tykkää olla aina keittiössä tekemässä heille ruokaa. Äidin katoaminen aiheuttaa perheessä syyllisyyttä, koetaan, että paljon on jäänyt kokematta ja sanomatta. Heluna totesi kirjan olevan hyvin kirjoitettu ja vaikuttava.

Paljon oli taas kirjoja ja keskusteluja, ja lukupiirikoira Eerokin vallan väsähti. Seuraavan kerran kokoonnumme heinäkuussa Paavon luokse Tampereelle, ja tätä varten saimme jopa kaksi teemaa! Jänikseltä tuli teema "perhonen" ja Rimarinnalta teema "Tammen Keltainen kirjasto". Siihen asti - ihanaa kesää!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.