Toukokuisena lauantaina Tupunavitsin kotikolo Tampereella ei mitenkään pullistellut kirjaperhosia, mutta yhteensä neljä sellaista kuitenkin lepatteli iltapäivän ajan suurten ajatusten vietävinä. Olihan teemakin elämänmuutos. Kokoontuminen aloitettiin perinteisesti kahvipöydästä, koska nälkäisenä ei jaksa ajatella suuria. Parsapiirakkaa, lohipiirakkaa, juustokakkua, mustikkapiirakkaa - Tupunavitsi ja Mies olivat loihtineet sellaisen kattauksen, että kirjaperhoset sen jälkeen vain hyrisivät mielihyväänsä ja siirtyivät kylläisinä olohuoneen puolelle kirjojensa pariin.
Poissaolijoistamme Jänis ja S.T. Ressi olivat lähettäneet raportin Elämänmuutos-teemalla lukemistaan kirjoista. Etäjäsen Heluna ja "lue lukupiiriin kokonainen kirja" -haasteen kanssa painiskellut Nasumurmeli eivät raporttia lähettäneet... Tähän postaukseen olen liittänyt Jäniksen ja S. T. Ressin raportit. En lähtenyt raportteja edes lyhentämään - koska Jänis ja S.T. Ressi jäivät ilman parsapiirakkaa, saavat he lohdutukseksi tässä postauksessa normaalia enemmän rivitilaa!
Jänis:
"Tässä kommentteja lukemastani opuksesta: Kristin Hannah, Kaukaiset rannat
Nappasin kirjan työpaikan pokkarihyllystä päännollauslukemiseksi. Takakansi viestitti, että kyseessä on rakkaustarina. Bongasin tosin sanan elämänmuutoskin samalta sivulta. Kirja kertoo pariskunnasta, Elisabeth ja Jack, jotka ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Perhe on elänyt pääsääntöisesti itsekkään isän uran mukaan; muuttanut kun on ollut tarvis ja Elisabeth on luopunut omasta urastaan miehensä vuoksi. Perheen tyttäret ovat jo muuttaneet kotoa ts lähteneet opiskelemaan. Jack ja Elisabeth eivät enää osaa kommunikoida toistensa kanssa, ja kumpikaan ei huomaa toisensa tarpeita.
Jack saa todella houkuttelevan työtarjouksen, ja edessä olisi taas muutto. Elisabeth on vihdoin löytänyt talon, jota hän rakastaa, ja jonka hän on remontoinut mieleisekseen. Hän ei halua muuttaa, ja vahingossa mainitaan sana ero. Molemmat lähtevät omille teilleen, ja Jack antautuu todella nopeasti alaisensa kanssa suhteeseen. Elisabethkin ihastuu, muttei suudelmassa ole sitä jotain, mitä Jackin kanssa oli. Samaan aikaan Elisabethin isä kuolee, ja Elisabeth puhuu ensimmäisen kerran äitipuolensa kanssa kunnolla (hän on inhonnut tätä koko elämänsä ja ollut todella ilkeä). He päätyvät viettämään aikaa yhdessä, ja huomaavat pitävänsä toisistaan. Ei vielä ystävyyttä, mutta kaveruutta kuitenkin. Lisäksi Elisabeth löytää ystävänsä avustuksella naisjoukon, jonka kanssa hän ystävystyy.
Kuten rakkausromaanissa kuuluu, huomaavat Jack ja Elisabeth etteivät voi elää ilman toisiaan. Muistaakseni vuodatin muutaman kyyneleen kirjan loppupuolella, joten ei tämä liian siirappinen ollut. Kevyttä, rannalle sopivaa lukemista."
S.T. Ressi:
"Elin keväällä aikamoisessa jääkiekkohuumassa, kun synnyinkaupunkini Lappeenrannan ylpeys SaiPa pääsi vuosien tauon jälkeen pelaamaan mitaleista (valitettavasti joukkue jäi ilman mitaleita). Niinpä valitsin Juhani Tammisen kirjan Pelin jälkeen (toim. Petri Nevalainen) vuodelta 2006. Kirjassa Tamminen haastattelee peliuransa lopettaneita eri aikakausien suomalaisia huippujääkiekkoilijoilta selvittääkseen, miten nämä ovat selviytyneet pelaamisen lopettamisesta. Samalla Tamminen tietysti kertoo omastakin kokemuksestaan.
Kirja alkaa 21 huippukiekkoilijan kertomuksilla. Vanhimpien peliura oli alkanut 1960-luvulla ja nuorimmat olivat olleet mukana vuoden 1995 MM-kultaa voittaneessa joukkueessa. Naisista on mukana Riikka Välilä (o.s. Nieminen), "naiskiekon Selänne". Tamminen oli esittänyt haastateltaville kysymyksiä näiden urasta, sen loppumisesta ja "paluusta arkeen" ja tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Sinänsä entisten huippupelaajien tarinoita oli mielenkiintoistakin lukea, mutta näin tavallisen lukijan näkökulmasta tässä keskityttiin liikaa nuorten pelaajien neuvomiseen: päästäksesi huipulle harjoittele paljon ja monipuolisesti, mutta hoida myös koulu kunnialla loppuun ja hanki ammatti, koska huipulle pääsevät vain harvat ja peliura päättyy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Lopussa Tami vielä analysoi ja vetää yhteen aiemmat haastattelut ohjeeksi tuleville "jääkiekkoeläkeläisille". Viesti on, että peliuran päättyminen on lähes aina vaikea elämänmuutos ja siihen kannattaa valmistautua. Kun ei perheessä ole kiekkojunnuja, olisi kirja ollut minusta kiinnostavampi, jos tähän elämänmuutokseen olisi keskitytty hieman enemmän. Analyysiosuus oli tätä "95-prosenttinen valmistautuminen johtaa 50 prosentin suoritukseen" -osastoa, tuli tunne kuin olisi jossain yritysvalmennuksessa. Juniorikiekkoilijalle ja hänen vanhemmilleen ihan suositeltavaa lukemista."
Läsnäolijoiden kirjakatselmukset aloitti Paavo esittelemällä Fredrik Backmanin kirjan Mies, joka rakasti järjestystä. Kirjailija on ruotsalainen, ja kirja vuodelta 2013. Kirja kertoo Ovesta, jonka elämässä asioilla ja ihmisillä on aikansa ja paikkansa. Ove ajaa Saabia, on aina ajanut, ja naapurilla on Volvo. Kun naapuri vaihtaakin automerkkiä, menee miehiltä tätä myötä välit. Iso muutos Oven elämässä oli, kun hän tapasi vaimonsa. Silloin mustavalkoisen miehen arkeen tulivat värit. Seuraava, musertava elämänmuutos olikin vaimon kuolema. Ove käy haudalla kertomassa vaimolleen kuulumisia, ja muuna aikana Ovea työllistää korttelin järjestysmiehenä toimiminen, vaikka tehtävä ei hänelle (enää) varsinaisesti kuuluisikaan. Oven kaipaus vaimon luo on niin suuri, että mies yrittää lukuisia kertoja tappaa itsensä. Jotain menee yrityksissä vain aina pieleen. Ove ei ole surussaan mikään mukava mies, hän vihaa kaikkea ja kaikkia, on oikea ilkiö. Hän vihaa myös kissaa, joka päättää lyöttäytyä Oven kaveriksi. Mutta, kissan myötä ja ajan myötä Ovekin löytää taas oman paikkansa ja järjestyksensä. Paavo kuvaili kirjaa hauskaksi ja tyyliltään samankaltaiseksi Kyrön Mielensäpahoittajan kanssa. Mies, joka rakasti järjestystä sai tässä heti neljä naista kiinnostumaan itsestään!
Tupunavitsin elämänmuutos oli A. J. Jacobsin Raamatullinen vuosi vuodelta 2007. Kirja on omaelämäkerrallinen, ja siinä toimittaja A. J. Jacobs tutustui Raamattuun perusteellisesti ja päätti elää vuoden Raamatun oppeja kirjaimellisesti noudattaen. Raamatusta löytyy yli 700 sääntöä ja Jabobs kirjasi näin itselleen 72 liuskaa erilaisia ohjeita. Jacobs on perheellinen mies, ja raamatullisen vuoden kuluessa yksilapsiseen perheeseen syntyivät vielä kaksospojat. Raamatun sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen ei aina ollut omiaan edistämään perhesopua. Raamatun mukaan mies ei saa istua samalla tuolilla kuin nainen, jolla on kuukautiset. Tämä mahdollisti pienen kiusanteon naisväen taholta, kun käytiin istumassa kaikki huoneen tuolit läpi.. Jacobs oppi varautumaan tilanteeseen kantamalla mukanaan kokoontaitettavaa jakkaraa. Myös kuluttajakäyttäytymiseen oli Raamatun opeilla vaikutusta. Hedelmiä ostaessaan Jacobs joutui tiedustelemaan, minkä ikäisistä puista hedelmät ovat peräisin, koska Raamattu kieltää syömästä hedelmiä puista, jotka on istutettu alle viisi vuotta sitten. Jacobs myös kulki kaavussa, jossa on neljä tupsua, ja antoi tukan ja parran kasvaa. Leikkaaminen olisi ollut vastoin Raamatun ohjeita, ja ohimokiehkuroilla on oma tärkeä merkityksensä estää katseen harhailua luvattomiin kohteisiin. Tupunavitsi totesi kirjan olleen hauska ja raamatullisesti sivistävä, ja meitä kyllä jo nauratti esittelyä kuunnellessa!
Minä esittelin Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Mia Kankimäki jäi kirjassa vakituiseen työhönsä kyllästyneenä vuorotteluvapaalle ja haki apurahoja päästäkseen Japaniin tutkimaan 1000-luvun paikkeilla elänyttä japanilaista hovinaista Sei Shônagonia. Hän oli jo vuosia sitten tutustunut Sein kirjoittaman Tyynynaluskirjan englanninkieliseen käännökseen, ja tuntenut siitä lähtien, että hänellä ja tällä kauan sitten eläneellä japanilaisella naisella on jokin yhteys. Yksi selkeä yhteinen piirre oli, että molemmilla oli tapana jäsentää asioita tekemällä listoja. Kankimäki saikin rahoituksen, ja tutkimuksen teko Kiotossa saattoi alkaa! Koin Kankimäkeen samaistumisen tunnetta, koska olen itse jäänyt opintovapaalle ja olen nyt parhaillaan opinnäytetyöntekovaiheessa. Tietyllä tapaa Kankimäki lähti Kiotoon kuin soitellen sotaan; hän ei osannut japania ja monet perusasiatkin tutkimuskohteesta olivat hämärän peitossa. Kirjasta voi lukea, kuinka Kankimäki eteni työssään, mitä hän sai selville, miten hän saamaansa tietoa tulkitsi ja kuinka hänen oman elämänsä suuntaviivat ja mahdollisuudet alkoivat myös vuoden kuluessa hahmottua. Myös Paavo oli lukenut tämän kirjan ja piti siitä. Kirjahan on myös hauska! Minulle tämä oli tässä elämäntilanteessa Hyvin Vaikuttava Teos, josta koin saavani tukea jopa opinnäytetyötuskiin.
Rimarinnan elämänmuutoskirja oli konkreettinen oivallus hänelle itselleen. Kirja on tällä hetkellä varsinainen bestseller, jonka kirjastostakin saa itselleen vain varaamalla ja odottamalla. Kirja on psykoterapeutti Elaine N. Aronin Highly Sensitive Person, Erityisherkkä ihminen. Aronin mukaan ihmisistä noin viidennes on erityisherkkiä, mikä on geneettinen piirre heissä, ei mikään sairaus tai vika. Nämä ihmiset vain aistivat asioita herkemmin kuin muut ja tästä syystä myös kuormittuvat helpommin kuin muut. Rimarinna tunnisti erityisherkkyyden itsessään, ja se oli hänelle vapauttava kokemus, kaikelle sille, mitä hän oli ehtinyt itsessään pohtia ja osin tästä myös syyllistyä, löytyi yhteinen nimittäjä, selitys. Kirjan esittely sai pienen mutta suulaan lukupiiripoppoomme hetkeksi hyvin hiljaiseksi. Meille nimittäin valkeni, että olemme kaikki näitä, erityisherkkiä. Asian kanssa voi toki elää ilman että sitä tieteellisesti todistetaan, mutta kieltämättä tuntui hyvältä kuulla, mitkä piirteet ja käyttäytymismallit ja elämän suojauskeinot voivatkin olla seurasta vain siitä, että on sattunut syntymään erityisherkäksi. Erityisherkkyyttä valottaa myös Helsingin sanomien artikkeli, jossa viitataan Aronin kirjaan. Sekä kirjasta että lehtiartikkelista löytyy testi, jolla voi halutessaan selvittää, onko erityisherkkä.
Tupunavitsi sai tämän kerran emäntänä päättää seuraavan kerran teeman, ja syvissä vesissä mennään edelleen. Teema on addiktio. Addiktiota käsittelevistä kirjoista kokoonnumme keskustelemaan elokuussa Paavon luokse.
Kommentit