Tammikuussa kokoonnuimme Tampereelle kolmen naisen voimin keskustelemaan avaruusteemaisista kirjoista. Teema oli minun valitsemani ja sen kunniaksi pukeuduinkin teeman mukaisesti avaruuskuosiseen tunikaan, josta mallikuvaa yllä. Kokoontuminen oli Tupunavitsin luona, ja ennen sinkoutumista avaruuteen nautimme hurjan herkullista kanakeittoa. Ja aika paljon muutakin...

Niin innostunut kuin avaruusteemasta olinkin, oli oma kirjani ehkä jonkinmoinen pettymys. Johanna Sinisalon Iron Sky-elokuvan käsikirjoitusversioihin pohjautuva Renaten tarina vuodelta 2018 kertoo pääosin ajasta ennen elokuvan tapahtumia. Lähtökohta on aika hurja - Kuun pimeällä puolella asuu toisen maailmansodan jälkeen maapallolta paenneita natseja. Kuuhun rakennetussa yhteiskunnassa natsiaatetta pidetään edelleen yllä ja kaikki, mikä voisi asettaa ideologian kyseenalaiseksti, hävitetään propagandakoneiston voimin pois. Kun maapallon asukas kuulennollaan joutuu natsien nappaamaksi ja Renate pääsee tutustumaan tummaihoiseen Jamesiin, alkaa tästä Renaten maailmanjärjestystä ja uskomuksia horjuttava tapahtumasarja. Kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta parempiakin Sinisalolla on. Iron Sky-elokuvaa en ole nähnyt, mutta voisin kyllä joskus katsoakin.

Paavo oli lukenut teemaan Esko Valtaojan ja Lisbeth Landefortin kirjan Tähdenlento pöytälaatikossa ja muita taivaan tarinoita vuodelta 2013. Kirjan oli kuvittanut Tuula Moilanen. Kirjan rakenne perustui kysymyksiin ja vastauksiin. Lisbeth Landefort, avaruusasioista kiinnostunut vanhempi naishenkilö, lähetti Valtaojalle monia avaruutta käsitteleviä kysymyksiä, jotka olivat tulleet hänen mieleensä elämän muiden tapahtumien ohessa. Itävältalaistaustainen Landefort oli paennut natseja Suomeen toisen maailmansodan aikana ja toiminut sittemmin näyttämötaiteilijana sekä teatteri- ja oopperaohjaajana, joten tähdet ovat monella tapaa sivunneet hänen elämäänsä..! Valtaojan vastaukset olivat selkeitä ja perusteellisia. Paavo piti kovasti kirjasta ja se sai jopa kiinnostumaan enemmän avaruudesta, mutta kuvituksen hän koki kirjassa turhaksi. Jos joku muukin innostuu tästä, on kirja ladattavissa ilmaiseksi (!) täältä. 

Tupunavitsin kirja oli Lucilla Linin Vihreä maailma vuodelta 2017. Nimestä huolimatta kyseessä on suomalainen kirjailija. Vihreä maailma sijoittuu tulevaisuuteen 6000-luvulle ja ihmiset ovat asettuneet eri planeetoille siirtokuntiin. Sanotaan, että he asuvat eri maailmoissa. Maapallokin on olemassa, mutta se on autioitunut ja kokonaan kasvillisuuden peitossa. Siellä asuu vain muutamia ihmisiä, jotka pitävät arkistoa ihmiskunnan historiasta. Luonnon ja ympäristön suojelu on kaikkialla pääasia eikä mitään saa surmata, ei edes kärpästä eikä edes itsepuolustuksen vuoksi. Suurin osa ihmisistä ei osaa lukea eikä kirjoittaa, ja he asuvat parakeissa. Maailmat ovat hyvin primitiivisiä eikä missään ole esimerkiksi taidetta. Pari kaverusta alkaa kyseenalaistaa taantumuksellista elämäänsä ja keskusmaailman määräysvaltaa, ja he tekeytyvät vartijoiksi (vartijat saavat matkustaa maailmoiden välillä) ja alkavat kokeilla kiellettyjä asioita. Ajatukset leviävät eivätkä ilman väkivaltaa. Tupunavitsi totesi kirjan olevan ihan luettava - suurin viehätys oli kaiken outoudessa.

 

Poissaolijatkin muistivat meitä ilahduttavasti kirjaraporteillaan.

Nasumurmeli oli lukenut Emmi Itärannan uusimman kirjan Kuunpäivän kirjeet, joka ilmestyi viime vuonna. "Pidin kovasti Itärannan erittäin kiinnostavasti ja kauniilla kielellä kirjoitetusta kirjasta. Kirja piti otteessaan enkä pitänyt sitä liian synkkänä, vaikkakin kauhealta tuntuivat kuvaukset lähes tuhotusta maapallosta. Hauskoja yksityiskohtia oli esimerkiksi matkalaukkurobotti eli itse kulkeva matkalaukku ja kotitalousrobotit, joita saattoi ohjelmoida vaikkapa imuroimaan. Lumi Salolla, kirjan päähenkilöllä, oli myös kissa lemmikkinä ja hänen voimaeläimensä henkien maailmassa oli ilves. Ammatiltaan hän oli parantaja, missä näin yhtäläisyyksiä tämän päivän läsnäoloammatteihin. Monesti seura "parantaa" ihmistä enemmän kuin lääkkeet."

S. T. Ressi: "Päivän teema suorastaan huusi scifiä, ja niin valitsin kirjan nimeltä Kuunnousu. Alkuteoksen Moonrise on kirjoittanut Ben Bova jo vuonna 1996, mutta suomennos on painettu vasta 2018. Kyseessä on reilusti yli 500-sivuinen järkäle, enkä ehtinut edes sataa sivua lukea... Tähän mennessä vaikuttaa maapallon lisäksi Kuussa tapahtuvalta saippuaoopperalta. Perheyritys, pettämistä, itsemurhalta näyttävä kuolmea, jota ainakin vainajan poika epäilee murhaksi jne. Laijityypilleen tyypillisesti toki kuvaa paljon tekniikkaa. Ehkä lueskelen loppuun, mutta kovin innostunut tästä en ole."

Rimarinna oli lukenut teemaan Neil DeGrasse Tysonin Tähtitiedettä kiireisille vuodelta 2019. "Allekirjoittaneen aivot on viime aikoina olleet vähän kovilla kaiken muun elämässä tapahtuvan vuoksi, joten valittu kirja vetosi jo nimensä perusteella. Arvelin, että se voisi ehkä olla hiukan kevyempi tulokulma äärettömyyteen. Kirja osoittautuikin oikein mukavasti kirjoitetuksi, se ei ollut yhtään puisevaa tai puistattavan tieteellistä avaruusjargonia. Tykkään kovasti tällaisesta "viihteellisestä faktasta", jossa mukaansatempaavasti ja vähän kuin sivutuotteena myös opetetaan uusia asioita. Ja arvostan hurjasti ihmisiä, jotka osaavat pukea monimutkaisia asioita yksinkertaisiksi, ymmärrettäviksi tiivistyksiksi. Idolini Albert Einsteinin sanoin, If you can't say it simply, you don't know it well enough.

Kirjan markkinoinnissa kerrotaan, että kirjassa esitellään "tähtitieteen perusperiaatteet ja tosiasiat alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin, kvarkeista kvanttimekaniikkaan ja pimeästä energiasta aina elämän etsimiseen maailmankaikkeudesta". Varmasti näin, mutta tunnustan, että taisin itse kuitenkin suhtautua siihen vähän niin kuin iltasatuun - en kuin oppikirjaan. En tiedä, paljonko kaikesta tietomäärästä lopulta jäi korvien väliin ja kuinka paljon putoili toiselta puolelta ulos... Olisikohan minulle ehkä sittenkin sopinut paremmin sopinut paremmin saman kirjailijan Tähtitiedettä kiireisille nuorille? 

Joka tapauksessa nämä aiheet kiinnostavat minua kovasti, joten voi hyvin olla, että niin nuorisoversio kuin tämä nyt luettukin vielä ilmestyvät yöpöydälleni!"

Seuraavalla kerralla kokoonnumme etänä. Ja virtuaalimaailmaan mahtuvat hyvin myös KUMMITUKSET, möröt, haamut ja aaveet, jotka ovat seuraavan kerran teemana..!

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.