Harmaana huhtikuisena lauantaina sain luokseni Poriin neljä kirjaperhosta, mikä lupasi viittä erilaista tulkintaa Jäniksen antamaan mystiseen lukupiiriteemaan "kuin vettä vain". Ennen kirjoihin perehtymistä oli perinteisen ruokailun ja kahvittelun aika, ja tällä kertaa tarjoiluni olivat varsinainen rimanalitus. Löysin netistä gluteenittoman pannukakkupizzan ohjeen, jota soveltaen päätin tarjota pannukakkupizzaa sekä jauheliha- että kasvisversiona. Ohjeessa neuvottiin käyttämään jauhoina gluteenitonta pullajauhoseosta. Ostin pari pussia Fazerin pullajauhoseosta ja tein pannukakkupizzat. Ja HYI! Pullajauhoseos sisältää erilaisia sokereita ja kardemummaa, mitä en tullut ajatelleeksi (enkä myöskään asiaa tarkistanut) ja jos mietit, miltä maistuu pulla jauhelihan tai paprikan ja fetajuuston sekä tomaatin ja juustoraasteen kera, pääset hyvin lähelle tätä makuelämystä. En tule tekemään tätä ikinä enää! Anteeksi perhoset! Onneksi appelsiinikiisseli, kääretorttu ja banaanikakku sentään onnistuivat.

Jänis teeman keksineenä aloitti kirjaesittelyt, ja hänen kirjansa oli Kersti Juvan hänen käännöstyötään käsittelevä Löytöretki suomeen vuodelta 2019. Kirjaa voi pitää äidinkielenopettajan unelmakirjana, sillä siinä käydään läpi Juvan käännöksiä. Käännöstyössä ei tavoitella sanatarkkaa käännöstä, vaan sitä, että merkitykset tulevat oikein. Pisteen paikkaa ei kuitenkaan siirretä eli lausekokonaisuudet pysyvät ominaan. Juva on kääntänyt englannista suomeksi mm. Oscar Wildeä, Charles Dickensiä ja esimerkiksi Taru sormusten herrasta -kirjan, Nalle Puhin ja klassikon Ylpeys ja ennakkoluulo. Teemaan kirja liittyy siten, että Juva toteaa kielen parhaimmillaan soivan ja soljuvan (kuin vesi?). Jänis totesi, että kirja on mielenkiintoinen, mutta kirja on niin tiivis ja asiapitoinen ettei sitä kerralla kahlaa lapi. Jäniskään ei ollut lukenut kirjaa kokonaan - sitä on parata lukea osissa.

Nasumurmeli kuunteli teemaan aluksi Kate Quinnin historiallisen romaanin Timanttisilmä (vuodelta 2022, myös suomeksi), jossa tarkka-ampujien yhteistyö sujuu kuin vettä vain, muttta hän valitsi kuitenkin loppujen lopuksi teemaan toisen kirjan eli Jojo Moyesin kirjan Hopealahti vuodelta 2007 (suomeksi 2022). Tämän hän ehti kuunnella ennen lukupiirikokoontumista puoleen väliin (51 %). Hopealahti sijoittuu australialaiseen rantakaupunkiin, joka kipuilee perinteiden ja edistymisvaateiden välimaastossa. Valaiden ja delfiinien bongaamisen liittyvä turismi tuo kaupunkilaisille elannon, mutta sinne saapuu lontoolainen liikemies hotellisuunnitelmineen, jotka muuttaisivat kaupungin luonteen peruuttamattomasti. Mukaansa tempaavassa tarinassa vesi on vahvasti läsnä ja Nasumurmeli piti kirjaa oikein viihdyttävänä. Myöhemmin Nasumurmeli kommentoi, että loppuosakin kirjasta oli hyvä ja se päättyi onnellisesti. Timanttisilmän oli lukenut äänikirjaksi Sanna Majuri ja Hopealahden Mervi Takatalo. 

Kierrätyshyllystä löytyi jälleen teemakirja Tupunavitsille. Tämä kirja oli John Irvingin Vesimies vuodelta 1972 (suomeksi 1991). Tässä kirjassa seikkailee Fred "Juksu" Trumper, jolla on erittäin ahdas ja koukeroinen virtsaputki, minkä vuoksi hän joutuu juomaan paljon vettä. Kirja poukkoilee ajassa edestakaisin ex-vaimon ja nykyisen tyttöystävän aikakausissa. Päähenkilö työstää väitöskirjaansa, jonka aiheena on muinaisalanorjankielisen runon käännös. Tupunavitsi koki, että kirjasta puuttuu punainen lanka. Siinä on omalla laillaan onnellinen loppu, mutta jotenkin tarinasta ei saanut oikein mitään irti.  Teemaan kirjasta tuli "vedenheiton näkökulma"...

Rimarinnan valitsema kirja oli Kajsa Ingemarssonin romaani, jonka nimi oli melkein kuin teema eli Vettä vain. Kirja on vuodelta 2009 (suomeksi 2010). Kirjan päähenkilö on kirjailija Stella Friberg, joka elämä on kaaoksessa: parisuhde kaatuu ja  kylpyhuoneesta paljastuu vesivahinko. Samanakaisesti hänen pitäisi kirjoittaa kirjasarjansa kymmenes ja viimeinen osa, ja tilanne olisi aiheuttanut paineita jo ilman arjen katastrofeja. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, Stellan oma elämä ja hänen kirjoittamansa romaanin tarina, minkä Rimarinna koki hyväksi ratkaisuksi. Kirja on muutoinkin toimiva, ja vaikka siinä toki on rakkaustarina, ei se ole sellainen "mies pelastaa naisen" -tyyppinen malli, jonkalaisia Rimarinna on alkanut karsastaa. Vettä vain oli useammalle meistä tuttu kirja - minäkin olen lukenut sen pariin kertaan - ja se on ehdottomasti hyvä valinta viihdyttäväksi lukuromaaniksi. Lisää kirjasta vielä postauksen lopussa poissaolijoiden raporteissa!

Itse päätin lukea teemaan Terhi Tarkiaisen vampyyrisaagan toisen osan Peto irti vuodelta 2023. Ajatuksenani oli, että vampyyreille veri on kuin vettä vain. Kirjaa lukiessani huomasin, että olin unohtanut pahasti sarjan ensimmäisen kirjan Pure mua vuodelta 2018, ja hain kirjastosta senkin ja luin sen, minkä jälkeen vielä uudelleen selailin Peto irti -kirjaa... Eli vampyyrien maailmassa tuli vietettyä tovi jos toinenkin, ja kyllä nautin! Päähenkilö Annan matka vampyyrien Vlad ja Kalma matka vei sarjan toisessa osassa Kalevalan kylään viettämään kuolemattoman Kullervon peijaisia ja lohduttamaan surevaa leskeä Kyllikkiä. Molemmissa kirjoissa on hauskaa sanailua, reipasta vampyyriseksiä ja mielenkiintoista historian ja kulttuurin kuvausta, joiden oikeellisuuden Tarkiainen yleistä historiaa opiskelleena filosofian maisterina voi taata. Tuskin maltan odottaa sarjan kolmatta osaa!

Poissaolijoilta saimme myös pari kirjaraporttia:

Paavo

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolinto. "Ihana kirja lapintiirojen muuttovaellusta seuraavan Franny Stonen laivamatkasta. Suosittelen lämpimästi: kaihoisan kaunis kuvaus, laittoi miettimään tulevaisuutta ja tämä kirja olisi ehkä läpäissyt Knarpinkin tiukan seulan "maailmanlopun meininki" lukupiiritapaamisessa. Meni 2. sijalle tän vuoden paras listallani."

Heluna

Valérie Perrin: Vettä kukille (2018, suomeksi 2023).  "Viehättävä ranskalainen kirja, jonka tunnelmat vaihtelevat vakavasta herkkään ja kevyestä rankkoihinkin hetkiin. Teoksessa on paljon henkilöitä, mutta päähenkilönä ja minäkertojana on hautausmaan hoitaja, jonka menneisyys avautuu pikkuhiljaa lukijalle. Välillä tunnelma on vähän makaaberikin tapahtumapaikasta johtuen, mutta henkilöt ovat kiinnostavia ja teos pitää otteessaan. Osa sivuhenkilöistä on huvittavia, mikä keventää myös kerrontaa.

Päähenkilöllä on takanaan traumaattinen lapsuus ja avioliitto, ne tulevat selväksi jo aika alussa. On parempi, ettei lukija tiedä kovin tarkkaan, mitä kaikkea on tulossa. Sen voin vielä kertoa, että eräänä päivänä päähenkilön oveen kolkuttaa mies, komisario toiselta paikkakunnalta, jolla on yllättävä kysymys...

Teos on jotenkin tosi ranskalainen kepeydessään raskaista aiheista huolimatta ja (joidenkin henkilöiden) sivusuhteineen. Romaaniin mahtuu paljon rakkautta ja ystävyyttä, surua ja traagisuutta, mutta myös arvoituksia ja salapoliisintyötäkin.

Mielestäni tämä kirja oli täydellinen lukuromaani ja suosittelen sitä ihan kaikille!"

Liinu

Kajsa Ingemarsson, Vettä vain (2009, suomeksi 2010). "Minäkin luin Kajsa Ingemarssonin kirjan Vettä vain. Olin varma, että valintani oli niin ilmiselvä, että joko moni muukin oli tarttunut tähän kirjaan tai sitten ei kukaan muu. Kirja oli kuunneltuna aika pitkä, melkein 17 tuntia, ja aluksi pähkin, että tuleekohan kuuntelusta pakkopullaa. Ei tullut. Ihan kuin olisi kuunnellut kahta kirjaa samaan aikaan. Franciskalle osunut murhamysteeri ei nyt varsinaisesti saanut tukkaa pystyyn ja Stellan rakkauskuviot olivat loppujen lopuksi aika ennalta arvattavat. Viihdyttävä kirja silti, eli tykkäsin.

Iso miinus tosin – jälleen kerran – liiallisesta alleviivaamisesta. Olisin tajunnut vähemmälläkin Chloen konjakinruskeiden nahkasaappaiden yms. armanimaxmarojen viljelyllä, että Stellalla on kallis maku ja rahaa sen tyydyttämiseksi.

Kesäksi (mainitsematta vuosilukua) tarttis taas päästä mittoihin. Pitäiskö Stellan tavoin alkaa elää kuitukekseillä ja raejuustolla?"

Seuraavan kerran lukupiirimme kokoontuu vasta kesäkuussa ja silloin olemme Paavon luona. Minä annoin teemaksi "julkkisten kirjoittamat kirjat pois lukien elämäkerrat", joten nyt luetaan uusia avauksia tehneiden julkkisten kirjoittamia kirjoja.

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.