H_lautanen.jpg

Lokakuun lopussa lukupiiri Kirjaperhoset kokoontui ihan fyysisesti ja tukevasti läsnä ollen Nasumurmelin luokse, mutta luettujen kirjojen teema huitelikin sitten vähän korkeammalla - se oli Paavon valitsema henkisyys ja hengellisyys. Hengen ruokaan ei siirrytty kuitenkaan aivan heti, sillä Nasumurmelin ja Helunan kokkaama myskikurpitsalasagne keräsi meidät ensin ympärilleen nauttimaan, nauramaan ja orientoitumaan kirjallisiin keskusteluihin.

H_myskikurpitsalasagne.jpg

Tulimme siihen tulokseen, että kirjaesittelyt voisi aina aloittaa teeman antanut perhonen, joten Paavo aloitti. Paavo kertoi, että hänellä oli ollut tarkoitus lukea teemaan Tollea, mutta koska Rimarinna oli sitä jo meille esitellyt, vaihtoi hän suunnitelmaa. Joku perhonen taisi vähän kiusoitellakin, että ettet sitten valinnut "Ruokaa amore" -kirjaa.... Mutta ei, Paavon kirja oli Riitta Lemmetyisen Tuon taivaallista – tarinoita elävästä elämästä vuodelta 2016. Pieni kirja sisältää useita lyhyitä tarinoita, joihin liittyy jokin Raamatun lause. Paavoon vetosi erityisesti tarina, jossa koiralla oli suuri merkitys sille, että mies vaimonsa kuoleman jälkeen alkoi käydä kirkossa. Paavo koki kirjan eräänlaiseksi aikuisten satukirjaksi, jossa oli hyvin selkä kristillinen sanoma.

Tupunavitsin kirja oli Louise Erdrichin Pyöreä talo vuodelta 2012 (suomeksi 2013). Kirja sijoittuu intiaanireservaattiin ja vuoteen 1988, ja pääosassa on 13-vuotias poika Joe. Joen äiti raiskataan reservaatin pyhässä paikassa, Pyöreässä talossa, ja äiti menee tapahtuman jälkeen hyvin huonoon kuntoon ja sulkeutuu omaan maailmaansa. Joe päättää selvittää, kuka raiskaaja oli ja mitä oikeastaan tapahtui. Tupunavitsi piti kirjaa aluksi erittäinkin viehättävänä, mutta loppua kohden se vähän lässähti - tarinassa oli liikaa ihmisiä ja se pitkittyi. Parasta kirjassa oli intiaanireservaatin ja intiaanikulttuurin kuvaus. Tupunavitsi oli niin pitkään lukenut vain tenttikirjoja, että kaunokirjallisuuden lukeminen tuntui joka tapauksessa kaivatulta vaihtelulta. Hän oli lukenut teemaa ajatellen myös Alison Du Boisin Näkijän tarinan, jossa selvänäkijä käyttää lahjaansa rikosten selvittämiseen, mutta tätä hän ei kuitenkaan valinnut lukupiirikirjakseen.

Helunan kirja oli Henkka Hyppösen Pelon hinta vuodelta 2014. Kirja on nopealukuinen ja sisältää runsaasti esimerkkejä. Pelko estää meitä kehittymästä ihmisinä. Pelolla voi myös johtaa, mutta mikä on sen hinta - luovuus voi kukoistaa vain turvallisessa ilmapiirissä. Toisaalta on luonnotonta ja kauheaa, jos ei pelkää mitään.  Kirjassa neuvotaan, kuinka pelot saa hallintaan, ja yksi neuvoista liittyy siedättämiseen. Myös hengittämisellä on pelkojen käsittelyssäkin tärkeä rooli. Heluna piti kirjaa erittäin mielenkiintoisena ja luki meille kirjasta esimerkin pianistista, joka oli harjoitellut konserttiin väärään kappaleen ja tämä kävi ilmi juuri ennen aloitusta konserttitilanteessa.

Nasumurmeli oli lukenut Kaija Juurikkalan kirjan Sielun muotokuva vuodelta 2011. Juurikkala on elokuvaohjaaja, kirjailija ja kuvataiteilija, ja kirja kertoo hänen uudesta työtavastaan, jossa Juurikkala kommunikoi näkymättömän maailman kanssa kertoen mallilleen tarinoita tämän aiemmista elämistä ja niiden vaikutuksesta nykyhetkeen. Tuloksena on "sielun muotokuva", jossa maalaukseen yhdistyy Juurikkalan intuitiivisesti tuottama teksti mallistaan. Juurikkala kuvailee tätä näin: "Keskityn mallini energiaan, värähtelyyn, näkymättömään olemukseen ja muunnan sen väreiksi ja viivoiksi. En ajattele mitään, sivellin on taikasauvani." Lukupiirissä tämä aihe kirvoitti hyvät keskustelut. Kirja sisältää Juurikkalan mallien henkisiä tarinoita, ja Nasumurmeli kyllä piti kirjasta paljon.

Jänis esitteli meille Emily Esfahani Smithin kirjan Merkityksellisyyden voima vuodelta 2017 (suomeksi vuonna 2018). Kirjassa on Frank Martelan kirjoittamat alkusanat – Martelan Valonöörit Jänis esitteli meille lukupiirissä vuonna 2017, kun teemana oli "valo". Merkityksellisyyden voimassa on kyse siitä, että ihmisen tulisi elää merkityksellistä elämää. Merkitykselliseksi elämän tekevät tarkoitus, yhteenkuuluvuus, itsen ylittäminen ja tarinallisuus. Kirjassa on paljon esimerkkejä, ja tällainen on esimerkiksi eläintarhan eläintenhoitajan työ, jossa merkitys tulee parhaiden mahdollisten olosuhteiden luomisesta vankeudessa eläville eläimille. Hyvinvointi ei löydy omaan itseen käpertymisestä vaan toiseen suuntaan kääntymisestä. Tämä kirja alkoikin Jäniksen esittelyn perusteella houkuttaa monia.

Oma kirjani oli vuonna 2015 Finlandialla palkittu Laura Lindstedtin Oneiron. Kirjassa on seitsemän naista kuoleman jälkeisessä välitilassa, ja kirja käy läpi tapahtumia heidän elämistään ja kuolemistaan. Juutalaisen kulttuurin ja uskonnon käsittelyllä sääntöineen on iso rooli. Kirja oli toki mielenkiintoinen, mutta itse en kyllä aivan saanut kiinni siitä, mikä oli loppujen lopuksi kirjan tarkoitus tai sanoma. Elämyksenä tämä jäi aika pinnalliselle tasolle, mutta tulipa luettua. En kuitenkaan vaisulla esittelylläni saanut pilattua kirjan kiinnostavuutta - Heluna nappasi minulta kirjan mukaansa. En antanut lupaa palauttaa...

Rimarinnan kirja oli Hänen pyhyytensä Dalai-laman kirja Sydämeni neuvoja vuodelta 2001. Kirja on koottu Dalai-laman kanssa käytyjen keskustelujen litteroinneista. Kirjassa on hyvin konkreettinen ja maanläheinen tulokulma ympäröivään maailmaan ja se edustaa ns. järjen ääntä. Kirja sanoma on myös äärimmäisen suvaitsevainen. Kirjassa ei  esimerkiksi (luonnollisestikaan) tuomita homoutta, mutta ei myöskään homoutta vastustavia. Tämä tuntuu perinteisen oikein-väärin-ajattelun näkökulmasta jopa radikaalilta. Rimarinna kertoi, että Dalai-lama vaikuttaa kirjan perusteella paitsi viisaalta myös hauskalta ja vaatimattomalta. Kirjasta tuli lukusuositus!

H_kirjat.jpg

Nasumurmeli sai emäntänä päättää seuraavan kerran teeman ja se on kuvataide. Tapaamisiin ensi vuonna!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp