Lukupiiri tekee hyvää - senhän me jo tiedämme. Syyskuun lopussa olimme ensimmäistä kertaa Hattulassa tuoreimman jäsenemme Liinun luona ja silloin myös kirjamme käsittelivät mielen hyvinvointia. Fyysinenkään hyvinvointi ei kyllä pääse kokoontumisissamme unohtumaan, ja aivan upea kattaus oli ruokapöydässä meitä varten jälleen kerran. Paavo puuttui porukasta, sillä hänen jaksamisensa ei tällä kertaa riittänyt mukaantuloon. Vielä edellisessä kokoontumisessa mukana ollut ja pöydän alta lukupiirikoirana tilannetta tarkkaillut karvainen perheenjäsen oli joutunut lähtemään juuri edellisenä päivänä taivasmatkalleen. Osanotto koko lukupiiriltä!
Ensimmäisenä teemaan lukemansa kirjat esitteli Tupunavitsi - hänellä ei taaskaan ollut jäänyt lukeminen yhteen kirjaan vaan hän oli lukenut kaksi. Kirjat olivat monille elokuvana tutumpi Jack Nicholsonin tähdittämä Ken Keseyn Yksi lensi käenpesän vuodelta 1962 (suomeksi 1974) ja Tupunavitsin "vakkarikirjailijan" Torey Haydenin Auringonkukkametsä vuodelta 1984 (suomeksi 1996). Keseyn kirjassa kertoja on puoli-intiaanimies, jota luullaan mykäksi, koska hän ei ole puhunut vuosiin. Tapahtumapaikka on mielisairaala, jossa kertoja on potilaana ja jonne tulee räväkkä McMurphy, joka ei voi käsittää, että monet potilaat ovat tulleet sairaalaan vapaaehtoisesti, koska tuntevat olonsa siellä turvalliseksi. McMurphy aiheuttaa kaaosta ja haastaa hoitajiaan. Kirjassa on vahva yhteiskunnallinen sanoma siitä, kuinka ihmisiä halutaan sulkea laitoksiin ja kuinka he tätä kautta myös laitostuvat. Vaikka kirja oli mielenkiintoinen, oli se myös raskasta luettavaa. Elokuva vaikuttaisi tällä kertaa olevan parempi kuin kirja. Kepeämpää luettavaa oli Torey Haydenin Auringonkukkametsä, vaikka aihe oli siinäkin rankka. Tarinaa kertoo 17-vuotias tyttö, jonka holocaustin kokeneella äidillä on vakavia mielenterveysongelmia. Tämä kirja kuitenkin lässähti lopussa.
Nasumurmeli oli lukenut teemaan Sanna Tahvanaisen kirjan Mitä perhoset tekevät sateella? vuodelta 2022. Kirjan alkuteos on ruotsinkielinen, mutta suomennos ilmestyi samana vuonna. Kirjan päähenkilö on Li Holtz, lahjakas ammattipianisti, jolla on myös meribiologin koulutus. Hän lähtee Ahvenanmaalle tutkimaan liikakalastuksen aiheuttamia haittoja ja tutustuu siellä kuvataiteilija Jackiin, jonka kanssa hän ajautuu intensiiviseen romanssiin, joka ei kuitenkaan loppujen lopuksi tee Lille hyvää vaan häntä aiemminkin vaivanneet mielenterveysongelmat palaavat ja Li romahtaa. Lille tarjotaan pian mahdollisuutta mennä mukaan installaatioon, jossa flyygeli ikäänkuin puhdistaa vettä Li soittajanaan. Installaation järjestäneestä miljonääristä tulee Lille tärkeä henkilö. Kirja on hyvin kirjoitettu ja siinä on runollinen tyyli, ja Nasumurmeli kyllä piti lukemastaan!
Helunan kirja käsitteli työuupumusta. Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon Huokauksia luokasta vuodelta 2023 on kirjeromaani Kinnusen ja Rytisalon toisilleen lähettämistä kirjeistä. He molemmat ovat opettajia, joskin Rytisalo on lopettanut tehtävässä juurikin työuupumuksen vuoksi. Heluna on itsekin opettaja ja hän piti kirjaa hyvin negatiivisena, joskin tunnisti monet kirjan esille tuomat ongelmat. Negatiivinen sävy kuvasti kirjoittajien uupumusta - väsyneenä on vaikea nähdä enää missään mitään hyvää. Opetustyö on eräänlaista urakkatyötä, jossa talven pitkät päivät korvaa pitkä kesäloma. Mutta vuorokaudessa on silti rajallisesti tunteja, ja opettajien ns. suunnitteluaikaan valuu koko ajan lisää tehtäviä, joilla on omat aikataulunsa. Kinnunen on opettajana Turussa ja hänellä on ryhmiä, joissa on 35-37 oppilasta. Heluna on itse pienemmässä lukiossa, jossa on pienemmät ryhmät ja työmääräkin näin inhimillisempi. Ja tällaisena hän pyrkii työnsä pitämään vaikka se sitten vaatisi työpaikan vaihtoa (pelko yhdistämisestä toiseen lukioon on jo nimittäin olemassa).
Ja kävi sitten niin, että Liinu ja Jänis olivat lukeneet teemaan saman kirjan! Tämä kirja oli Satu Vasantolan Kun isä osti merenkurkun vuodelta 2023. Kirja kertoo esikoistaan odottavasta naisesta, joka vielä viimeisillään raskaana huitelee pitkin Suomea etsimässä isäänsä, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja jolla on (taas) maniajakso alkamassa. Nainen on yrittänyt saada isänsä Eerikin hoitoon, mutta lääkäri ei halua nähdä todellista ongelmaa vaan keskittyy vain tämän epäolennaisiin vaivoihin. Eerikin meno reissuillaan on aina holtitonta - naisia, raveja ja uhkapeliä. Hän osaa olla karismaattinen ja saa naiset lainaamaan itselleen rahaa, jota ei kuitenkaan pysty maksamaan takaisin. Liinu koki, että tyttären etsintäreissu hänen tilassaan oli puhtaasti järjetön, mutta Jänis näki tässä myös maanisia piirteitä. Kirja kertoo hyvin mielisairauden varjossa eletystä elämästä ja terveydenhuollon tilasta. Molemmat lukijat pitivät kirjasta.
Rimarinnan kirja sai tällä kertaa eniten "tämän minäkin haluan lukea" -innostusta aikaan. Kirja oli Anders Hansenin Aivoblues vuodelta 2021 (suomeksi 2022). Liinu haki kirjan jo seuraavalla viikolla kirjastosta, ja koska tämä on nyt myös Anna-klubin kuukaudenkirja, minä sain puolestani ladattua sen itselleni maksutta. Mutta siis; kirja käsittelee aivoja ja sitä, miten aivojen toimintaperiaate aiheuttaa sen, että ihmiset masentuvat ja voivat huonosti, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Tämä perustuu siihen, että olemme selviytyjien jälkeläisiä ja evoluutio on suosinut niitä piirteitä, jotka ovat auttaneet välttämään kuoleman nuorena. Ihmistä ei ole siis luotu olemaan koko ajan onnellinen vaan selviämään. Evoluutio on suosinut taipumusta ahdistua ja olla huolissaan. Ja koska ihmiset yleensä kuolivat tapaturmiin ja infektioihiin, oli masentunut enemmän turvassa, koska pysyi omissa oloissaan erillään muista. Kirja käsittelee myös liikunnan merkitystä ja muistia, ja antaa hyvinvointiin vähän uudenlaisen näkökulman!
Minä luin teemaan Niina Meron kirjan Romanssin sankari vuodelta 2021. Olin lukenut saman hämeenlinnalaisen kirjailijan tätä edeltäneen esikoisteoksen Englantilainen romanssi, ja pidin siitä kovasti. Tässä kirjassa on samoja henkilöitä kuin esikoisessa, mutta mikään jatko-osa tämä ei ole. Pääosassa on englantilainen erikoisjoukkojen sotilas Ben, joka toipuu työssään tapahtuneesta onnettomuudesta. Fyysinen puoli toipuu nopeammin kuin henkinen, mutta kaiken vajavaisuuden myöntäminen ja käsitteleminen on sotilaalle hankalaa. Hän joutuu myös miettimään identiteettiään, kun jatko omalla uralla on epävarmaa. Kirjan nimestä voisi kuvitella, että kyseessä on rakkausromaani, mutta niin ei varsinaisesti ole. Kirjassa on toki rakkautta, mutta myös rakastuminen on Benille kasvun paikka - mitä hänellä on toiselle annettavaa, mitä hän osaa ottaa vastaan? Tämä on hyvä kirja henkisestä paranemisesta.
Varsinaisen lukupiirikokoontumisen jälkeen me lähdettiin vielä Hattulasta Hämeenlinnaan. Ensin mentiin Nooran viinibaarin, joka olikin tosi mukava, rauhallinen paikka. Siellä pystyi keskustelemaan huutamatta. Viinibaarissa ei kyllä viivytty kauaa, sillä seuraava kohde oli päätetty jo hyvissä ajoin kesällä...
Nimittäin, me mentiin Hämeenlinnan teatteriin katsomaan Rottien pyhimys! Vuosi sitten kesällähän me kävimme Hattulan Pyhän Ristin kirkossa opastetulla kierroksella, jota ennen luimme kaikki Anneli Kannon Rottien pyhimyksen. Nyt sitten pääsimme näkemään vielä kirjasta tehdyn näyttämäsovituksen - oli todella onnistunut! Meidän kirkkoreissusta voit lukea toisaalta blogista.
Se oli hieno lukupiiripäivä. Ja lisää on luvassa. Liinu oli tällä jo uhannut ja nyt se sitten tapahtui - teemaksi tuli erotiikka. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin koko lukupiirin kymmenvuotisen historian aikana... Samalla kertaa vietetään sitten ikäänkuin lukupiirin pikkujouluja Tupunavitsin luona Tampereella. Lähiaikoina saattavat siis Kirjaperhosten posket hieman punoittaa, kun valmistaudutaan seuraavan kerran teemaan!
Punastellen,
Kirjaperhosten puolesta,
Knarp.
Kommentit