On kyllä sanottava, että Kirjaperhosten touhu on alkanut käydä aika villiksi. Kokoontumiset venyvät ja niihin alkaa liittyä ties mitä. Viimeksikin Helunan luona Seinäjoella perinteiseen kokoontumiseen tuli sivujuonne, joka vei porukkaa Liinun kakkoskotiin illanviettoon ja vieläpä paljuun. Mutta onneksi kirjoja yhdistävä teema oli sentään vähemmän villi - kirjojen piti nimittäin tällä kertaa perustua tositapahtumiin.

Teeman antoi edellisen kerran kokoontumisessa Paavo, ja hän sai näin myös kunnian aloittaa tämän kerran esittelyt. Paavon kirja oli Ralf Henrikssonin Karhu laavulla - erätarinoita vuodelta 2021. Kirja oli Paavolle epätyypilliinen valinta ja esimerkiksi kirjan sanasto oli hänelle osin vierasta. Kirja oli kokoelma tarinoita, jotka veivät metsästämään mm. lintuja, jäniksiä ja hirviä. Kirjan nimessä mainittu karhu ei ollut kirjassa erityisen isossa roolissa. Kirjan erilaisuus viehätti Paavoa ja hän kiitteli erityisesti kaveripiirin ja eräretkien tunnelman kuvausta. Sen sijaan yksityiskohtaiset selonteot eläinten tappamisesta olivat ikäviä lukea. KIrjoitustyyli oli hieman isotteleva, mutta omalla laillaan rikas, ja Paavo oli tyytyväinen kirjavalintaansa.

Tupunavitsi oli lukenut teemaan Torey Haydenin kirjan Tiikerin lapsi. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 1996, mutta se on yhdistelmä kahdesta erillisestä kirjasta, joiden alkuteokset ovat ilmestyneet 1980 ja 1995. Tupunavitsi on lukenut aiemminkin Haydenin kirjoja, ja hän totesi, että ne ovat pääpiirteissään samankaltaisia: pääosassa on aina erittäin kaltoin kohdeltu lapsi, joka on usein aluksi mykkä, mutta joka Haydenin huomassa alkaa pian puhua. Hayden on erityisopettaja, ja kohdannut työssään useita vakavasti häiriiintyneitä lapsia. Tupunavitsi piti kirjasta, mutta ei koe tarvetta kahlata Haydenin koko tuotantoa läpi. Myös Helunalle Hayden oli tuttu ja hän piti kirjoja viihdyttävinä - ne kuitenkin loppujen lopuksi päättyvät hyvin.

Liinu kuunteli teemaan äänikirjana Anneli Kannon kirjan Veriruusut vuodelta 2008. Äänikirjan luki Erja Manto, ja Liinu koki tämän äänen ja lukutyylin sopivan todella hyvin juuri tähän kirjaan. Veriruusut-kirjassa liikutaan Suomen sisällissodan ajassa ja se kertoo punaisten naiskaartista. Liinun suku on ollut asenteiltaan vahvasti valkoista, joten punaisista lukeminen tuntui vähän salamyhkäiseltä mutta tärkeältä. Punaisia tai valkoisia asenteita on meistä vielä monet saanut ikään kuin perittynä, ja historian ymmärtäminen vaatii kuitenkin tietoa molemmista puolista. Veriruusuissa käsitellään paljon myös naisten asemaa ja naisten aseman parantamista. Naisten harteilla lepäsi paljon, ja jos mies oli kelvoton, oli nainen lapsineen taloudellistestikin pahassa jamassa. Veriruusut ei suoraan perustu tositapahtumiin, sillä henkilöhahmot ovat keksittyjä, mutta sen taustalla ovat aidot tapahtumat.

Oma valintani oli Emmy Abrahamsonin Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista vuodelta 2016 (suuomeksi 2022). Kirjasta kohuttiin melkoisesti viime vuonna, ja kun tartuin kirjaan, olivat odotukset korkealla. Asetelmahan on herkullinen - tunnollinen englannin kielen opettaja rakastuu kodittomaan ja elämään hyvin huolettomasti suhtautuvaan mieheen. Ja tarina on vielä totta - kirjailija kertoo omasta rakkaustarinastaan, joka on johtanut avioliittoon ja yhteiseen perheeseen lapsineen. Kirja oli kyllä hyvä, mutta ei niin hyvä kuin odotin. Se oli myös hauska, mutta ei niin hauska kuin odotin. Kuitenkin kirja oli mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen ja oli hienoa, että Abrahamson kertoi avoimesti myös hankaluuksista, joita suhteen alkutaipaleeseen sisältyi, sillä eihän tämänkaltainen asetelma ole  mitenkään helppo. Aitous oli ehdottomasti parasta kirjassa.

Rimarinnalla oli ollut paljon vaihtoehtoja teemaan. Mukana Seinäjoella oli Tommy & Carita Hellstenin vuonna 2004 ilmestynyt parisuhdekirja Lähelle on pitkä matka, jota hän parhaillaan luki uudelleen, mutta varsinaiseksi teemakirjaksi Rimarinna oli valinnut  Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen kirjan Miten täältä pääsee pois? vuodelta 2020. Kirjan kerrotaan olevan kokoelma hauskimpia ja hirveimpiä treffikokemuksia. Tämähän naurattaa jo ajatuksenkin tasolla, mutta loppujen lopuksi tämä kirja ei ollutkaan niin hauska. Se oli huonoa kieltä - ilmeisesti jotain nuorten Instagram-tarinoita - ja tekstin stilisointia olisi tarvittu paljon. Siinä myös naurettiin niin suoraan henkilöille, että kirjaa lukiessa tuli paha mieli. Siitä puuttui myötätunto: ihmissuhteiden käsittely oli kypsymätöntä ja vähän ilkeääkin. Suhteet päättyivät hyvin epäolennaisiin asioihin, mikä lienee kuvastaa tämä hetken deittailumenoa. Jos haluaa tasokkaampaa parisuhdepohdintaa, kannattaa tarttua Rimarinnan toiseen kirjaan eli Hellstenien toisilleen kirjoittamista kirjeistä koottuun teokseen. Siinä panostetaan oikeasti parisuhteen onnistumiseen ja käydään läpi yhdessä hankaliakin asioita.

Nasumurmeli oli valinnut teemaan norjalaisen Lena Lindahlin kirjan Piilossa vuodelta 2018 (suomeksi 2022). Kirja kertoo Norjan juutalaisen Betzyn selviytymistarinan. Norjaa ei tule yleensä ajatelleeksi natsi-Saksan yhteydessä, mutta Norja miehitettiin natsi-Saksan toimesta toisen maailmansodan aikana, ja tämä oli kohtalokasta maan juutalaisille.  21-vuotiaan Betzyn vanhemmat pidätettiin, ja pian näin olisi käynyt myös Betzylle, mutta hän piiloutui. Betzyn rakastettu Arne rakensi taloonsa pimennysverhoilla vuoratun pienen komeron, johon Betzy siirtyi aina kun taloon tuli vieraita. Komero oli myös hajutiivis, jotta natsien etsijäkoiratkaan eivät voineet haistaa piilottelijaa. Kirja kertoo Betzyn 2,5 vuotta kestäneen piilottelun ohessa myös laajemmin juutalaisten tilanteesta Norjassa ja natsi-Saksan aiheuttamista kauhuista. Nasumurmelilla oli kirja vielä lukupiirin aikaan hivenen kesken, mutta kirja oli jo hyväksi havaittu.

Kannen kuva tässä alla, koska jotenkin sähläsimme, ja tämä kirja jäi pois lopuksi otetusta kirjatornikuvasta.

Helunan kirja oli Aino Leppäsen Terkuin ope vuodelta 2022.  Kirja kertoo fiktiivisen tarinan lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Aiskun elämästä yhden lukuvuoden ajalta. Heluna tunsi saman uravalinnan omaavana aluksi vastenmielisyyttä kirjaa kohtaan, mutta hän päätti kuitenkin tarttua siihen ja katsoa, miten koulumaailmaa kirjassa käsitellään. Lukiessa samaistumisen tunteita tuli väkisinkin ja koululaitoksen tilaa pohditaan paljon. Kirja on täynnä mustaa huumoria, mutta siihen oli myös ympätty  opettajan ja koulun vahtimestarin välinen rakkaustarina, joka tuntui vähän päälleliimatulta. Toisaalta koulukuvaus on kirjassa liiankin totta, eikä siitä opettaja aina jaksa löytää huumoria. Kirja kuitenkin tavoitti hyvin tämän päivän ja myös pandemiajan koulun arjen ja Helunakin piti kirjasta kaikesta huolimatta. 

Jänis valitettavasti tuli kipeäksi eikä päässyt mukaan, mutta hän lähetti raportin lukemastaan kirjasta:

"Aivot vähän sumussa, mutta tässä napakka kooste: Lukaisin Päivi Haanpään Pysähdyskoe - Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta. Arthouse 2021.

Tamperelainen kirjailija ja sanataiteen sekatyöläinen Päivi Haanpää halusi antaa itselleen 40-vuotislahjaksi aikaa. Elokuussa 2019 Haanpää aloitti 5 kuukautta kestävän pysähdyskokeen, jonka aikana oli tarkoituksena vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä. Tajusin vasta kirjan luettuani, että  Haanpään pysähdyskoe päättyi tammikuussa 2020 eli vain kaksi kuukautta ennen kuin koko maailma pysähtyi.

Kirja koostui esseistä, jotka olivat arkipäiväisen pohdiskelevia,kauniita ja rikkaita.

Työorientoituneessa nykymaailmassa moni meistä määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan, eikä kiirettä? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Muuttuuko arki tylsäksi? Onko hyggeily jotain parempaa?

Tämä oli vähän napanöyhtäkirjallisuutta, jossa yksi keski-ikäinen nainen vatvoo omia elämänvalintojaan, mutta aivan oivaa lukemista juuri ennen nukahtamista."

Heluna sai päättää seuraavan kerran teeman ja se on Ulla-Lena Lundbergin kirjat. Kokoonnumme Jäniksen luo tammikuussa - saas nähdä, mitä saamme Lundbergin kirjoista irti!

Kirjaperhosten puolesta Seinäjoen mukavia muistoja kerraten,

Knarp

Ja porilainen jättää tietysti jälkensä joka paikkaan.. ;-)