Tupunavitsi oli luonut marraskuiseen lukupiirikokoontumiseemme aivan ihan joulutunnelman. Tampereella lukemiemme kirjojen teema ei kuitenkaan ollut joulu, vaan pikkujoulukokoontumiseen luettiin erotiikkaa! 

Liinu antoi meille erotiikkateeman edellisessä kokoontumisessa ja nyt hän myös aloitti kirjaesittelyt. Ihan ensiksi jokaisen täytyi kuitenkin laittaa purkka suuhun. Purkka liittyi olennaisesti kohtaukseen, jonka Liinu luki meille teemaan valitsemastaan  Olga Kokon esikoisteoksesta Munametsä vuodelta 2019. Munametsässä mainostoimistossa työskentelevä päähenkilö Linnea ei kaipaa romanttista suhdetta vaan toimintaa korvalääkärin tyyliin: instrumentit sisään ilman turhia pulinoita ja toivottavasti ei enää tavata. Kirjassa on kymmeniä nimiä "tavaralle", ja nimi Munametsä tarkoittaa konkreettisesti mainostoimiston tiheää munametsää... Kirja on hauska - saa nauraa - vaikka se välillä rönsyileekin. Ja se purkka siis jäi Linnean suuhun eräässä intiimissä tilanteessa, ja saattoi aihettaa jonkinmoista harmia jollekin toiselle henkilölle... Lue lisää kirjasta..

Jänis oli lukenut teemaan novellikokoelman Kevät ilman kosketusta vuodelta 2021. Kirjassa on 17 novellia kirjoittajapiirin jäseniltä, joille koronan mukanaan tuoma eristäytyminen aiheutti kirjoitusjumin. Tilanteen ratkaisemiseksi he päättivät yhdessä kirjoittaa erotiikkaa, mikä ei ole kellekään heistä se omin tyyli. Novellien kirjoittajat ovat Lotta Backlund, Laura Gustafsson, Petra Forsten, Tiia Forsström, Jenni Janakka, Artemis Kelosaari, Katja Kettu, Pauliina Laitinen, Markus Leikola, Sampo Marjomaa, Salla Nazarenko, Mike Pohjola, Miina Supinen, Karoliina Timonen, Sinikka Vuola, Tuija Välipakka ja Jaakko Yli-Juonikas. Kirjassa on hauska idea - lukija ei tiedä, kuka minkäkin novellin on kirjoittanut. Jänis luki meille "Pankkiryöstö"-novellia, jossa ei varsinaisesti tapahdu mitään vaan kyseessä on fantasiointi. Mikään suuri elämys kirja ei ollut ja osin novellit olivat olleet vähän iljettäviä. Nasumurmeli oli valinnut toiseksi kirjakseen saman kirjan, ja jakoi tunnelmat lukemiensa novellien perusteella.

Nasumurmelin varsinainen kirja oli Miina Äkkijyrkän ja Lamppu Laamasen yhdessä kirjoittama teos Äkkijyrkkä. Jumala ja erotiikka vuodelta 2019. Kirjankin perusteella voi todeta, että Miina Äkkijyrkkä on outo ja mielenterveysongelmainen. Kirja rönsyilee ja kuvaa hyvin kirjoittajansa mielenmaisemaa, jossa Jumalalla, erotiikalla ja lehmillä on ollut merkittävä rooli. Äkkijyrkkä on voimakkaasti uskonnollisesta perheestä, mistä jumalasuhteen pohdinta on hyvinkin luonnollisen seuraus. Meillä keskustelua käytiin lähinnä Äkkijyrkkään liittyneistä eläinsuojelukysymyksistä.

Todettakoon, tässä välissä, että Liinun meille järjestämä tarjoilu ei jäänyt pelkkään purkkaan..

Tupunavitsi oli jälleen onnistunut löytämään teemaan sopivan kirjan kierrätyskirjakaapistaan. Tämä kirja oli norjalaisen Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista vuodelta 1956 (suomeksi 1957). Tämä kirja on sikäli keskeinen erotiikkateeman kannalta, että se on epäsiveellisen sisältönsä vuoksi ollut kielletty, sitä on takavarikoitu, poltettu ja sen ympärillä ovat velloneet myös oikeusjutut. Pahennusta herättäneen kirjan päähenkilö on nuori opiskelija Ask Burlefot, joka jo lähtiessään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jättää jälkeensä kaksi aviotonta lasta. Vaikka kirjassa käytännössä joka välissä pannaan, on siinä myös yhteiskunnallista pohdintaa, sillä Burlefot on sosialistiyhteisön jäsen, mutta suorittaa "kapitalistiopintoja". Seksikohtauksissa merkille pantavaa on se, että Burlefot on aina hyvin ihastunut, innoissaan ja haltioissaan siitä , mitä pääsee tekemään ja kokemaan, ja hän etsii myös sitä oikeaa. Päähenkilö on hyvin tunneherkkä ja puhuu naisista kauniisti. Hän  tosin piti sosialistiyhteisössä puheen naisille, jonka hän kirjoitti taloustieteen sanastoa hyödyntäen ja nykyään tämä todennäköisesti aiheuttaisi enemmän pahennusta kuin kirjan sisältämä seksi. Kirjassa puhe kuitenkin osui ja upposi. Tupunavitsi totesi kirjan olevan ihan ok. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1937.

Helunalla oli ollut lukupiiriä edeltävä aika niin kiireistä,  että lukeminen oli jäänyt yhteen novelliin Sita Salmisen kirjasta Lupa vuodelta 2020. Hän oli lukenut hierojanovellin, jossa hieroja ylitti rajat. Tapahtumiin liittyi myös laventelin tuoksu. Myös Paavo oli lukenut teemaan samaa kirjaa, ja hierojanovelli tuntui hänestä häiritsevältä, sillä hän ei halua liittää hierontaan eroottisia mielikuvia. Homoerotiikkakin oli liikaa samoin kuin jatkuva panemisesta puhuminen.

Onneksi Paavo oli lukenut teemaan myös Terhi Tarkiaisen kirjan Emily eli kuinka sukua jatketaan vuodelta 2022. Kirja on yksi Terhi Tarkiaisen 1700-luvulle sijoittuvista "sensuelleista romaaneista". Muut ovat Kitty ja Maggie. Sensuelli-sanaa käytti Tarkiaista Porin Kirjojen Yössä haastatellut kirjastonhoitaja, ja Tarkiaisen kirjat sisältävät kyllä reipasta seksiä. Tarkiainen on historioitsija, joten näissä historiallisissa romaaneissa ovat faktat kohdillaan, vaikka henkilöhahmot ovatkin keksittyjä. Emilyssä kartanonrouvan mies on hävinnyt, ja tilanne on hankala, koska kartano tarvitsee perillisen tai se joutuu kaukaisen sukulaisen omistukseen. Apu saapuu yllättävän vieraan muodossa... Tarkiaisen kirja oli hauska ja hyvää viihdettä.

Omat kirjani teemaan olivat Julia Quinnin Bridgerton-sarjan osa 7 eli Kätketty perintö vuodelta 2005 (suomeksi 2022) , jossa pääosassa on Bridgertonien sisarusparven nuorin eli Hyacinth. Olen lukenut sarjan aiemmatkin osat, ja nämä ovat varma valinta, jos haluaa lukea historiallista romantiikkaa, jossa on välillä myös vähän reippaampi meno. Teemaa varten löysin kuitenkin myös uuden tuttavuuden, ja luin Kätketyn perinnön lisäksi Simona Ahrnstedtin kirjan Sitoumuksia vuodelta 2012 (suomeksi 2014). Jos Bridgerton-kirjojen juoni pyörii enemmän tai vähemmän puolison etsinnässä, josta myös sisarusparven äiti kantaa suuresti huolta, vaikuttavat Ahrnstedtin romaanit vaihtelevammilta juoneltaan. Ne ovat kuitenkin myös väkivaltaisempia. Sitoumuksia-kirjassa Illiana joutuu vasten tahtoaan kuninkaan soturin Markus Järnin puolisoksi eikä tilanne miellytä myöskään Markusta. 1300-luvulle sijoittuvassa kirjassa on hyvin kuvattu sen ajan elämää.

Rimarinna oli ottanut teemaan vähän erilaisen ja osin myös virkamiesmäisemmän lähestymistavan. Rimarinna oli lukenut teemaan kaksi kirjaa, joista ensimmäinen oli Shanti Limnellin Tantra - läsnäolon ja hyväksynnän kautta muutokseen. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2014, mutta vuonna 2022 uudelleen toisen kustantajan toimesta. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen kirja tantrasta. Tantrassa olennaista on hyväksyntä, se ei arvostele eikä sulje pois. Aivojen osuus on merkittävä. Rimarinna kiitteli kirjaa kivaksi ja kevyeksi - lämmin suositus! Toinen Rimarinnan kirja oli Lääkintöhallituksen (!) julkaisu Erotiikka ja terveys vuodelta 1989. Rimarinna totesi tässä mielenkiintoisinta olevan, että tuolloin on ylipäätään koettu tarpeelliseksi selvittää erotiikan ja terveyden suhdetta ja tehdä siitä julkaisu. 

Seuraavan kerran kokoonnummekin tammikuussa Jäniksen luona. Tästä on sanottava pieni varoituksen sana, sillä teemana on varoitus. Saas nähdä, mitä on luvassa..!

Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.