Lukupiirimme "kesäklassikko" on kokoontuminen Paavon luo Teiskoon. Kesäpäivä järven rannalla kirjojen ja maailman parhaiden lukupiiriläisten kanssa vastaa kyllä aika lailla käsitystäni paratiisista! Paavon mies grillasi meille alkajaisiksi makkaraa, ja muitakin herkkuja tankattiin, että jaksettiin nauraa ja keskustella välillä ihan vakavastikin lukemistamme kirjoista ja vähän muustakin... Lukeminen on kyllä harrastus vailla vertaa. Tällä kertaa jokainen oli lukenut kirjan (tai usemman) liittyen johonkin maahan. Maat arvottiin.

NORJA. Kaksi lukupiiriläistä sai arvonnassa maakseen Norjan. Tupunavitsillä oli Norja lähtenyt vähän lapasesta, sillä hän tuli kokoontumiseen mukanaan kassillinen kirjoja. Hän oli alkanut lukea teemaan Anne B. Radgen kirjaa Berliininpoppelit (2004), jota seurasi Erakkoravut  (2005) ja sen jälkeen vielä trilogian päätösosa Vihreät niityt (2007). Ja koska Anne B. Radge ei tyytynytkään trilogiaan vaan jatkoi sarjaa kymmenen vuoden päästä kirjoilla Perintötila (2017), Elämänrakentajat (2018) ja Talon tytär (2021), jatkoi myös Tupunavitsi lukemistaan ja toi lukupiiriin koko kuusiosaisen sarjan. Tämä riittänee jo kertomaan, että sarja ON mielenkiintoinen, joskin tämänsorttisen luku-urakan loppuvaiheissa pientä kyllästymistäkin Norjan maaseutua kuvaaviin kirjoihin oli ilmennyt. Kirjoissa on omalaatuiset ja kiehtovat henkilöhahmot, joiden parissa viihtyy, ja norjalaisen maseudun samankaltaisuus Suomen maaseudun kanssa toi myös tuttuuden tunnetta. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Trondheimin lähistölle.

Toinen Norjan arvonnassa saanut oli Paavo. Tänä kesänä Paavo olikin tehnyt lomamatkan Norjaan, joten maa sattui siinäkin mielessä kohdilleen. Paavon kirja oli Per ja Bjorn Simonsenin Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki vuodelta 2011 (suomeksi 2013). Kirjassa veljekset Per ja Bjorn vaeltavat Norjan halki pohjoisesta etelään ja takaisin. Vaellus kesti 13 kk ja heillä kaikki sujui hyvin ilman mitään suurempia hankaluuksia. Tätä he leikillään myös harmittelivat, kun mitään "jännittävää" ei tapahtunut . Veljeksillä oli mukanaan kaksi koiraa, jotka he olivat lainanneet mukaan, ja Paavosta vaikutti, että mitään varsinaisia koiraihmisiä kaksikko ei edes ollut. Kirja sisälsi miesmäistä huumoria ja suomalaisetkin mainittiin - tosin siten, että jonkinmoinen antipatia suomalaisia kohtaan tuli ilmi. Jos vaeltaminen tai Norja  kiinnostavat, niin tästä Paavolta lukusuositus!

ISLANTI. Arpa heitti Liinulle Islannin. Hän päätti olla tarttumatta täman hetken ilmeisimpiin vaihtoehtoihin eli Satu Rämön kirjoihin,vaan valitsi islantilaisen kirjailijan, jota Satu Rämö oli jossain haastattelussa suositellut. Kirjaksi valikoitui näin Arnaldur Indridasonin dekkari Jyrkänteen reunalla vuodelta 2009 (suomeksi 2011). Liinu puolestaan ei suositellut tätä kirjaa enää kenellekään. Tai no, jos tykkää kirjasta, jossa on tolkuttomasti ihmisiä, joilla on kaikilla oudot nimet, ja joka on vielä huonosti viimeistelty eli oikoluku jäänyt vaillinnaiseksi. Yksi kirjan keskeinen henkilö oli jenkkifani, ja sitä kautta kirja sisälsi myös paljon amerikkalaista kuorrutetta. Liinu totesi, että kirjan juoni oli sinänsä ok, mutta Satu Rämön Islantiin sijoittuvat kirjat ovat monta kertaa parempia. Keskustelimme vielä yhteisesti siitä, kuinka hankalia islantilaiset nimet ovat, ja kuinka vaikea on kirjassa pysyä kärryillä, jos nimet eivät jää mieleen. Alla kuvassa kaaliperhonen, joka levitti pyynnöstä siipensä kuvausta varten.

YHDYSVALLAT. Jäniksen maa oli ihan oikeasti Yhdysvallat, joka jo välähteli Liinunkin esittelyssä. Jänis oli lukenut teemaan tänä vuonna ilmestyneen Laura Anderssonin dekkarin Sirkusnaisen arvoitus.  Kirja on toinen osa Lili Loimola ratkaisee -kirjasarjaa, jossa on aiemmin ilmestynyt Kuolema Kulosaaressa. Sirkusnaisen arvoitus sijoittuu Helsinkiin, mutta sinne saapuu amerikkalainen sirkus, jonka voimanainen murhataan. Aviopari Lili ja Riku Loimola päätyvät jälleen ratkaisemaan rikosta, ja heillähän on myös itsellään amerikkalaista taustaa - molemmat asuivat ja työskentelivät siellä pitkään ennen kuin saapuivat Suomeen vähän ennen Kulosaaren tapausta. Jänis on aivan ihastunut molempiin Anderssonin kirjoihin. Ne ajoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, ja kirjassa on paljon tuon ajan ja vanhan Helsingin kuvausta. Jänis tunnisti kirjojen tapahtumapaikkoja, mikä lisäsi mielenkiintoa. Itse olen lukenut myös Kuolema Kulosaaressa -kirjan, ja pidin sitä vähän tylsänä. Nyt Jäniksen hehkutus sai miettimään, että täytyy vielä antaa sarjan toisellekin osalle mahdollisuus.

TUNISIA. Ja sitten hypättiin Afrikkaan! Arpaonni heitti Rimarinnalle Tunisian, ja hän luki Lina Ben Mhennin omakohtaisen kirjan Tunisialainen tyttö vuodelta 2011 (suomeksi 2012). Kirjan esittely lupasi paljon: päähenkilö oli kyberaktivisti ja mielipidevaikuttaja, joka oli arabikevään aikana taistellut naisten oikeuksien puolesta kirjoittamalla mm. blogia. Kirjailija oli ollut myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tämän kaiken valossa kirja oli pettymys. Se oli ohut, lähes vihkonen, ja muistutti lähinnä teinitytön päiväkirjaa, jossa maailmantapahtumat jäivät loppujen lopuksi etäisiksi. Lukijalle ei kirjan luettuaankaan selvinnyt, mikä arabikevät oikein oli, jos tämä asia ei ollut ennestään hallussa. Kirja oli hyvin subjektiivinen, mutta ei avannut taustoja eikä luonut henkilökuvaa. Kertomus jäi irralliseksi.

RANSKA. Nasumurmeli matkasi kirjassaan Keski-Eurooppaan ja 40-luvun Ranskaan. Hänen kuuntelemansa kirja oli Kristin Hannahin Satakieli vuodelta 2015 (suomeksi 2019). Kirjan tapahtumien aikaan Ranska oli saksalaisten miehittämä ja päähenkilöt ovat kaksi sisarusta, Isabel ja Vienna, jotka molemmat pyrkivät vaikuttamaan tapahtumiin omalla laillaan. Sisarusten äiti kuolee eikä isä jaksa huolehtia heistä. Kirjan nimi Satakieli on koodinimi Isabelille, joka liittyy vastarintaliikkeeseen. Vienna puolestaan yrittää edetä yhteistyön keinoin ja haluaa pelastaa lapsia. Toisen maailmansodan julmuudet tulevat kirjassa lähelle voimakkaan tarinan kautta eikä liikutukselta voi välttyä.. Nasumurmeli kehui kirjaa kovasti.

JAPANI. Minä sain Japanin. Luin teemaan Kikuko Tsumuran kirjan Unelma helposta työstä vuodelta 2020 (suomeksi 2022) ja Keigo Hirashinon dekkarin Uskollinen naapuri vuodelta 2005 (suomeksi 2020). Tsumuran kirjassa työssään loppuun palanut päähenkilö etsii helppoa työtä erilaisin kriteerein, ja työvoimatoimiston virkailijaa näkee kovasti vaivaa täyttääkseen tämän toiveet. Työt ovat aika absurdeja, ja näennäinen helppous tuo usein kaikkea muuta mukanaan. Kirja oli omalaatuisuudessaan ja japanilaisen työelämän kuvauksessaan kiinnostava. Hirashinon dekkari puolestaan kuvasi samoin hienosti japanilaista elämää, mutta se oli myös asetelmaltaan aika jännittävä. Tapahtunut rikos kerrottiin heti alussa, ja sen jälkeen tarina liikkui tapahtuneen peittelyn ja poliisien selvitystyön välillä. Erikoinen juoni. Pidin molemmista kirjoista - hyvää luettavaa!

Seuraavan kerran kokoonnumme ensimmäistä kertaa Hattulaan uusimman jäsenemme Liinun luokse. Teemana on Paavon antama mielenterveys, ja varmuudella kokoontumisemme hoitaa ainakin sitä..! Kokoontumisen jälkeen lähdemme vielä yhdessä teatteriin katsomaan Rottien pyhimyksen, jonka me kaikki luimme viime vuonna ja kävimme myös yhdessä vierailulla Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Meidän lukupiiri tekee kyllä vaikka mitä!

Ensi kertaan, Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.