Dperhoset.jpg

Mielenrauhaa käsittelevistä / edistävistä kirjoista odotin paljon - olinhan itse valinnut teeman mielenrauhani hukanneena. Enkä joutunut pettymään, oli meillä melkoinen kattaus, sekä kirjoja että toki niitä kahvipöydän antimiakin..! Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Nasumurmelin uudessa kodissa Lyylin nimipäivänä ja myös ensimmäistä kertaa oli ihan fyysisesti paikalla etäjäsenemme Heluna.

Minä aloitin teeman käsittelyn valitsemallani Marie Kondon kirjalla KonMari. Marie Kondo on japanilainen ammattijärjestäjä, jonka tänä vuonna suomeksi ilmestynyt kirja KonMari esittelee hänen itsensä luoman KonMari-menetelmän. KonMari on järjestämistekniikka, jonka mukaisesti ensin karsitaan kovalla kädellä turhat tavarat pois ja sen jälkeen järjestetään loput tavarat pysyvästi omille paikoilleen. Menetelmä on yksinkertainen, mutta edellyttää kyllä sisäistämistä, muutoin luopuminen turhasta on liian vaikeaa. Tosiasiahan on, että hyvin suuri osa tavarastamme on turhaa. Jos homman tekee kunnolla, tulee järjestyksestä pysyvä tila, ja tavaroiden järjestelyä tarvitsee jatkossa tehdä hyvin vähän. Minä olen jo aloittanut menetelmän mukaisen karsimisen, mutta homma on vielä pahasti kesken. Kirjassakin kyllä todettiin, että kaiken läpikäyminen on noin puolen vuoden projekti. Uskon, että kirjan lupaamalla tavalla saavutettu järjestys voisi parantaa elämänlaatua ja edistää sitä mielenrauhaakin. Itse koen suurta elämänhallinnan puutetta siitä, että kaikki tavarat ovat koko ajan ihan sekaisin. Kirja herätti lukupiirissä paljon keskustelua, ja vaikutti, että muillakin saattaisi olla intoa ja motivaatiota ryhtyä tähän.

Rimarinna esitteli Eckhart Tollen kirjan Uusi maa vuodelta 2007. Rimarinna oli lukenut kirjan vuonna 2009, ja koki, että se tällöin edesauttoi paljon oman mielen järjestämistä. Tollella on kolme peruskäsitettä; minä, ego ja kärsimyskeho. Minä on se aito, todellinen minä, se, mitä pohjimmiltaan olemme. Ego on tietoinen minä, joka pohtii, miettii ja vatvoo. Minä elää tässä ja nyt, egon pohdinnat ovat yleensä menneessä tai tulevassa.  Egoon liittyy vahvasti kärsimyskeho, joka Tollen käsitteenä viittaa ihmisen henkilökohtaiseen, taikka esimerkiksi tämän itseensä samaistamaan kansallisesti tai rodullisesti koettuun kärsimyshistoriaan, sekä tämän samaistamisen vaikutukseen henkilön toiminnassa ja ajattelussa. Tolle haluaa opettaa luopumaan egosta ja elämän nykyhetkessä. Rimarinnalle kirjassa tärkeintä oli luopuminen asioista, joita oli kantanut mielessään mukana vuosikausia. Asioiden vatvomisen ja kelaamisen tilalle tulee taito aidosta olemisesta, ihan omana itsenään. Todellinen minä elää aina tätä hetkeä, muu on kuvitelmaa. Uusi maa jatkaa teemaa, josta Tolle kirjoitti jo kirjassa Läsnäolon voima.

Ensimmäistä kertaa lukupiiriin paikalle saapunut Heluna oli lukenut teemaa varten paksua Mark Williamsin ja Danny Penmanin kirjaa Tietoinen läsnäolo vuodelta 2013. Kirjan aiheena on mindfullness ja kirja on kahdeksan viikon harjoitusohjelmineen ja monine esimerkkeineen ehkä turhankin perusteellinen teos, amerikkaiseen tyyliin kirjoitettu. Lukupiirin aikaan Heluna oli lukenut kirjaa neljän viikon kohdalle ja tehnyt yhden viikon harjoitukset. Mindfullness tarjoaa keinon tuntea itsensä tyytyväiseksi myös kiireisinä aikoina. Kirja kannustaa aktiiviseen elämänasenteeseen, ei pidä alistua ja hyväksyä asioita, joita ei oikeasti hyväksy. Ihminen ei myöskään ole yksi yhteen ajatustensa kanssa, sillä mieleen pääsee myös huonoja ajatuksia ja ne voidaan ottaa virheellisesti totena. Ensimmäisen viikon harjoituksissa oli keskitytty kehoon ja rentoutumiseen, missä olennaista oli keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Helunalle kirjan tärkeimpiä anteja oli myötätunto itseään kohtaan ja keino nähdä asioiden vatvomisen yli. Vaikeina aikoina Heluna totesi käyttäneensä 5-6 tuntia päivässä ikävien asioiden puimiseen, mikä on kuluttavaa. Mindfullness-tekniikoiden avulla voi helpottaa mielensä kuormaa.

Tupunavitsi oli lukenut Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen vuodelta 1999 jo ennen teemaamme. Havahtumisessa on kyse totuuden löytämisestä. Toinen ihminen tai joku asia ei ole onnellisuuden edellytys, onnellisuudessa ei ole riippuvuussuhdetta. Masennuksesta kirja toteaa, että se voi olla pysähtynyt kohdalle, mutta siihen ei tarvitse jäädä, sen voi ohittaa. Kirjassa on esimerkkejä ja pieniä tarinoita, ja se on helppo, kevyt ja jopa hauska, rouheampi kuin Tolle. Samalla asialla ollaan kuitenkin liikkeellä, ja kirjassa onkin viittauksia "mestari Eckhartiin". Sanoilla ei ole enempää voimaa kuin niille annetaan. Havahtumisen oli lukenut myös Rimarinna ja pokkari päätyi lainaan minulle.

Emäntämme Nasumurmeli oli lukenut teemaa varten Heikki Hietalan romaanin Hotelli Tulagi vuodelta 2014. Kirja oli jo tätä ennen ilmestynyt englanniksi, ja onkin ilmeisesti ensimmäinen suomalaisen englanniksi julkaisema romaani. Nasumurmelia kiinnostavat lentoaiheiset kirjat, ja kirjan päähenkilö onkin toisessa maailmansodassa hävittäjälentäjänä toiminut Jack McGuire. Jack on kokenut mielenrauhaa vain lentokoneen ohjaamossa, ja sodan jälkeen mies on hukassa. Sodassa menehtyneen ystävän tyttöystävä ihastuu Jackiin, mutta onnellisuus ei löydy toisen ihmisen kautta, se täytyy löytää itsestä. Jack lähtee hotellin pitäjäksi saarelle, jonka hän on sodassa nähnyt ilmasta käsin, ja saarella hän tapaa sodasta kärsineitä ihmisiä ja kuulee heidän tarinoitaan. Kirja on uskottavasti ja vetävästi kirjoitettu, ja se on eräänlainen seikkailukirja, ei romanttinen tarina.

Paavolla kirjan valinta lähti henkilökohtaisista tarpeista, kiireinen elämä tuntui kaipaavan pysähdystä. Mia Jokinivan Hengähdyshetkiä, opas stressittömään elämään vuodelta 2013 tulikin siis tarpeeseen. Kirjailija on joogaopettaja ja kouluttaja Villa Mandalassa, Loviisassa sijaitsevassa rentoutumiseen ja stressinhallintaan erikoistuneessa hyvinvointikeskuksessa. Kirjassa on kauniita kuvia ja se on helppo lukea pieninä palasina. Kirja käsittelee kehoa, mieltä, ravintoa, joogaa ja mindfullnessia, ja sisällössä on hengitysharjoituksilla on iso osa. Ohut ja kaunis kirja tarjoaa pika-apua uupumukseen, kirjaakin luetaan oman jaksamisen mukaan siten, että pystyy omaksumaan lukemansa. Paavo haluaisi käydä läpi kirjan sisältämän neljän viikon ohjelman läpi. Herkkusuille tiedoksi, että kirja sisältää myös suklaameditaatio-osuuden. Kirja herätti kovasti kiinnostusta.

Ahkerat poissaolijamme raportoivat jälleen omista lukemisistaan. Jänis kommentoi kirjaansa näin: Luin Richard C. Moraisin Herkullinen elämä -kirjan. Kaikkien aikojen paras ruokaromaani? Tuo Anthony Bourdainin kommentti kuvaa fiilistä, joka minulle kirjasta jäi. Alkuun mietin, josko tämä on kuin slummien miljonääri, (josta siis odotin jotain ihan liikaa kaiken hehkutuksen jälkeen) mutta kirjan alussa tapahtui niin paljon hyvää, että tempauduin mukaan. Hassan perheineen pyörittää ravintolaa niin Mumbain slummin kupeessa kuin Englannissakin. Intialaisen draaman jälkeen perhe pakkautuu autoon, ja lähtee kiertämään Eurooppaa päätyäkseen lopulta pieneen ranskalaiseen kaupunkiin, jonne he (taas) perustavat ravintolan. Tästä alkaa kirjan ”herkullisin” osuus. Tien toisella puolella on nimittäin rouva Malloryn johtama kahden Michelin tähden ravintola. Rouva Mallory ei voi sietää äänekkäitä intialaisia ja tekee sen heille hyvin selväksi. Hassanin perhe on tottunut kohtaamaan vastustusta, joten tämäkään ei ole ylitsepääsemätön juttu. Tullessaan ruokailemaan Hassanin perheen ravintolaan, hän ymmärtää että Hassanilla on ”se” lahja eli hän osaa yhdistää maut kohdilleen. Monien käänteiden jälkeen rouva Mallory haluaa Hassanin oppiinsa, jotteivat tämän lahjat valu hukkaan. Hassan aloittaa tiskistä, kuten kunnon ravintoloissa tuleekin. Chef Mallory lupaa kouluttaa Hassanista gourmet-kokin ja pitää lupauksensa. Kun on aika, Hassan siirtyy toisen Michelin-kokin oppiin, ja aina vain eteenpäin. Hänestä tuntuu, että rouva Mallory ohjaa hänen uraansa. Tämä luonnollisesti kieltää kaiken. Lopulta Hassan saa oman ravintolan, ja silloinkin hänellä on taustajoukot, jotka ohjaavat häntä uralla eteenpäin. Kirja piti otteessaan loppuun asti, ja viimeistelin sen yhdellä lukemalla. Seuraavana aamuna vähän nukutti Hyvä mieli opuksesta tuli, kuten oli tarkoituskin. Richard C. Moraisin Herkullinen elämä on ilmestynyt myös elokuvana.

S.T. Ressi sai kirjansa päätökseen vasta lukupiirikokoontumisen jälkeen ja hän raportoi jälkikäteen kirjastaan näin: Kirjani oli Ivan Gontsarovin Oblomov, klassikkoteos vuodelta 1859. Kevään aikana olen lukenut muutamia kirjoja, joissa on viitattu tähän teokseen, joten oli aika paikata aukko kirjallisessa yleissivistyksessäni. Paikoitellen nautin tuon kirjan lukemisesta kovasti, vaikka 1800-luvun asenteet välillä vähän tökkivät. Mielenrauhan kanssa on kyllä vähän niin ja näin, Oblomovia nimittäin ahdistivat kaikenlaiset hoidettavat asiat, joihin ei omaa saamattomuuttaan ryhtynyt. Oblomovin toimetonta elämää järkytti rakastuminen ja mielenrauha oli joksikin aikaa menetetty kokonaan. Joutuipa hän huijatuksikin, koska halusi selvitä kaikesta mahdollisimman helpolla. Onneksi toimelias ystävä hänet tästä pinteestä pelasti. Tämä herra, joka eleli rapistuvan tilansa 300 sielun tuloilla, vajosi kaiken jälkeen takaisin leppoisaan, makoilevaan elämäntyyliinsä ja antoi toisten huolehtia kaikesta todettuaan, ettei hänellä itsellään ole tarmoa tehdä mitään. Mielenrauhaa ei tämä sinänsä mukava elämä kuitenkaan tuonut, sillä Oblomov kovasti häpesi elämäänsä vuosien jälkeen yllätysvierailulle tulleen ystävänsä edessä.

Lukupiirikokoontumisessa sattui muuten yksi aika erikoinen juttu. Tupunavitsi (jossa on aika lailla Lapin noitaa) tokaisi yhtäkkiä sohvalle katsoen, että kukas tuossa istuu? Paikka ei ollut kenenkään, mutta Tupunavitsille tuli vahva tunne, että joku siinä on. Ja edellisessä kokoontumisessa pöytä oli sattumoisin katettu kuudelle, vaikka tiedossa oli viisi osallistujaa. Merkit viittaavaat siis vahvasti siihen, että lukupiirissämme on mukana haamujäsen. Saapas nähdä, onko haamujäsen mukana seuraavassa kokoontumisessamme Paavon luona ja selviääkö meille (alaston) totuus haamujäsenen henkilöllisyydestä! Seuraava teemamme on muuten Nasumurmelin valitsema LUONTO, esimerkiksi luontosuhde, luonnon merkitys terveyden edistäjänä, entisaikojen ihmisten yhteys luontoon - myös puutarha-aiheet hyväksytään!

Kirjaperhosten puolesta, Knarp.

Dkirjatorni.jpg