Cpöytä.jpg

Syksyisenä lauantaipäivänä kokoonnuimme Rimarinnan luo keskustelemaan musiikkiaiheisista kirjoista ja meitä olikin tällä kertaa paikalla vain neljä kirjaperhosta. Aiheen oli edellisellä kerralla valinnut S. T. Ressi.  Ryhmän pienuus ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt puheen määrää, pikemminkin päinvastoin... Keskustelu rönsysi kuin syksyiset lehtikasat, ja aikaakin kului enemmän kuin yleensä. Tähän vaikuttivat toki myös kuunnellut musiikkinäytteet.

S. T. Ressi oli lukenut Kauko Röyhkän kirjan Miss Farkku Suomi, joka on vuodelta 2003, ja joka perustuu suurelta osin kirjailijansa lapsuuteen Oulussa. Aikakausi oli 70-luvun loppua. Faktan ja fiktion rajat olivat kuitenkin epäselvät, eikä kirjasta aina voinut päätellä, mikä oli tapahtunut oikeasti ja mikä oli kuviteltua. Kirjaa edelsi vuonna 2001 ilmestynyt samanniminen levy, jolta kuuntelimme "Koulun portilla" nimisen kappaleen, jonka Röyhkä, kirjan "Välde", oli ilmeisesti tehnyt jo lukioiässä. S. T. Ressi luki meille kirjasta katkelman, joka tuntui tylystä tyylistä huolimatta kokonaisuudesta irrotettuna hauskalta. Kirja ei kuitenkaan ollut ollut hauska, vaan se kertoi erilaisesta, yksinäisestä ja kiusatusta yksinhuoltajaäidin pojasta, joka joutui jopa peittelemään oikeaa musiikkimakuaan välttääkseen muiden pilkkaa. Hinttarin leiman sai hyvin nopeasti. Myös isättömyys oli asia, jota sai hävetä tuohon aikaan. Kirjan nimi "Miss Farkku Suomi" liittyy luokan tyttöön, johon Väldekin muiden muassa oli hyvin ihastunut. S. T. Ressi totesi ronskilla tyylillä kirjoitetusta kirjasta, että se ei ollut huono, mutta ei välttämättä aina niin mukavaa luettavaa. Minä en voinut olla tuomatta esille, että olin kerran helsinkiläisessä baarissa käynyt pyytämässä Kauko Röyhkältä nimikirjoituksen käsivarteeni... Tällä kokoontumiskerralla kiinnitimme huomiota horoskooppimerkkeihin, ja todettakoon, että Kauko Röyhkä eli Jukka-Pekka Välimaa on syntynyt vuonna 1959 ja on horoskooppimerkiltään vesimies.

http://www.youtube.com/watch?v=0dm9DtqRkCY

Emäntämme Rimarinna johdatteli meidät Edith Piafin tarinaan Ruusuisen elämän sävelin. Rimarinnan lukeman Edith Piafin elämäkerran oli kirjoittanut hänen puolisiskonsa (sama isä) Simone Berteaut, ja vuodelta 1971 oleva kirja on nimeltään "Jumalani, kuinka olen elänyt". Kirja kertoi sekä Edith Piafista sekä hänen siskostaan, jotka molemmat olivat katulapsia. Edithin menestyksen myötä elämä kadulla päättyi, mutta sisko oli Edithille eräänlainen juoksytyttö, joka sai väistyä syrjään milloin kenenkin Edithin elämään tulleen miehen myötä. Edith rakasti rakkautta ja rakastumisen tunnetta, mistä Ruusuinen elämäkin kertoo. Edithin elämässä ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmallisuutta, hän eli hetkessä ja poltti kynttiläänsä molemmista päistä - elämä oli yhtä ranttalia. Edith ei ole koskaan varsinaisesti levyttänyt, hänen levynsä ovat kaikki konserttitaltiointeja. Suuren suosion salaisuus on ollut Edithin ääni, joka oli suuressa epäsuhdassa hänen pienen ja siron noin 140 cm pitkän vartalon kanssa. Piaf  "Varpunen" olikin hänelle oivallinen taiteijanimi, oikeasti hän oli Edith Giovanna Gassion. Pitkälti elämäntyylistään johtuen Edith Piaf kuoli jo 48-vuotiaana, hän oli syntynyt vuonna 1915 ja oli horoskooppimerkiltään jousimies. Rimarinna kertoi yli 500 sivuisen elämäkerran olleen hieno lukukokemus, ja hän on ollutkin aina kiinnostunut Piafista. Lukupiiriä varten Rimarinna olikin pukeutunut Piafin tyylisesti hiuksia ja vaatekertaa myöten - Piafin tavaramerkki oli ollut musta neulemekko.

Ciltakirja.jpg

Nasumurmelin omasta elämästä ei juuri nyt vauhtia puutu, ja siinä vauhdissa  lukupiirissä esiteltäväksi valittu Kirkan elämäkertakin "Enimmäkseen Kirkasta" oli joutunut kadoksiin, johonkin muuttolaatikoista. Nasumurmeli oli lukenut Kirkan elämäkerran joku aika sitten, ja hän oli ostanut kirjan itselleen, koska Nasumurmeli laskee itsensä Kirkan faniksi. Nasumurmeli muisti Kirkan tulleen häntä kerran kadulla vastaan ja konsertti Järvenpäässä oli myös jäänyt erityisesti mieleen. Tunnelmaan virittäydyimme "Hetki lyö" -kappaleella. Kirkan elämäkerta ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1999 Raila Kinnusen kirjoittamana, ja Kirka oli itse kirjasta hyvin innoissaan. Elämäkerrasta otettiin uusia painoksia Kirkan yllättävän kuoleman jälkeen. Kirka kuoli tammikuussa 2007 vain 56-vuotiaana, hän oli syntynyt syyskuussa 1950, ja hän oli horoskooppimerkiltään neitsyt. Kirka oli asunut lapsena Helsingin Pakilassa, eikä hänen taustansa ollut mitenkään erityisen varakas. Nasumurmeli on jutellutkin sellaisen pakilalaisen kanssa, joka muistaa Kirkan niiltä ajoilta. Kirjakin keskittyi paljolti Kirkan lapsuuteen, ja oli mielenkiintoinen puoleen väliin saakka, jonka jälkeen kirja alkoi hieman toistaa itseään. Kirkan uran nousut ja laskut tulivat kirjassa hyvin esille. Nasumurmelille jäi kirjan perusteella Kirkasta kuva ystävällisenä, kilttinä ja pidettynä ihmisenä, jonka oli vaikea sanoa ei. Horoskooppikeskusteluun liittyen juttelimme myös Kirkan vaimosta Paula Nummelasta, joka on korutaiteilija ja astrologi.

http://www.youtube.com/watch?v=GjiDoGIyBGo

Minun lukupiirikirjani oli Anssi Kelan "Matkamuistoja"  vuodelta 2012. Kela on taitava laulujen sanoittaja, ja sujuvan ja hauskan kirjan kirjoittaminen onnistuu myös. Valitsin Kelan kirjan, koska halusin lukea muusikon elämästä ilman viinanhuuruisia sekoiluja, ja tässä se onnistui, koska Anssi Kela on "kunnollinen" ja raitis muusikko. Toki kirjassa sivuttiin näitä musiikkialan muitakin puolia. Kirjaa kirjoittaessaan Anssi Kela oli muusikkona tienhaarassa, sillä edelliset levyt eivät olleet myyneet hyvin, ja jos seuraavakin levy tässä mielessä epäonnistuisi, täytyisi hänen alkaa katsella muita töitä. Nyt tiedämme, että Anssi Kelan ei toden totta tarvitse vaihtaa alaa, hän on palannut taas kärkinimien joukkoon. Mutta ei se muusikon elämä Suomessa mitään glamouria ole, se selviää hyvin Kelan kirjasta. Täällä myös ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella julkisuuden henkilöitä hyvin suoraan, ja Anssi Kelakin on saanut kuulla olevansa "todella huono". Kela toteaa kirjassaan, että kyllä tuollainen aina pahalta tuntuu, vaikka ammatin myötä onkin jonkin verran parkkiintunut. Aika hauskoja juttuja noihin kiertueisiin mahtui, ja kirja oli varsin viihdyttävä. Anssi Kelan uudesta tuotannosta kuuntelimme kappaleen "Maitohapoilla", jonka hengessä pyöräilin kotimatkalla itseni mittavan kiertoreitin kautta kotiin (muistin reittioppaan reitin väärin..).

Ckirjat.jpg

Lukupiirimme väki on niin aktiivista, että myös poissaolijoilta tuli raporttia musiikkiaiheisista kirjoista. Jänis kertoi lukemastaan Tim Wintonin kirjasta Maantiemusiikkia (2001). "Australialaiskirjailijan esikoisteos. Unenomainen, vähän kuin edelliseen perhosteluun luettu Yösirkus. Rakkaustarina, jossa kaikki haluavat hyvää, mutta elämänkohtalot määrittävät tekemisen mallin. Kirjassa on 3 päähenkilöä; Luther, Georgie ja Kim. Molemmat miehet rakastavat Georgieta, ja Georgie hoivailee siipirikkoja. Kirjassa matkataan Australian länsirannikon pienestä kalastajakylästä Luoteis-Australian asumattomille alueille. Opus on mieletön matkakuvaus, jossa musiikkia on lähinnä kitaransoittona ja transistoriradiosta kuultuna. Matka on musiikki? Menneisyyttä paetaan ja liu´utaan eteenpäin maantiellä, ilmassa ja vedessä. Jäljelle jää vain pöly - Dirt music, kuten kirjan alkuperäinen nimi kuuluu." Paavo puolestaan kommentoi omaa valintaansa näin: "Musakirjana luin Tina Turnerin elämästä kertovan Minä,Tina-kirjan. Se oli riipaisevan väkivaltainen. Kertoi Tinan urasta ennen Private dancerin suosiota. Siitä eteenpäin hänen elämänkertansa olisikin varmasti paljon mukavampaa luettavaa." Ja Tupunavitsi oli lueskellut Mozartin elämäkertaa!

Rimarinna sai emäntänä valita seuraavan kerran teeman. Teema ei olekaan sitten enempää eikä vähempää kuin rakkaus. Eikä se todellakaan rajaa aihetta siirappisiin rakkausromaaneihin vaan rakkautta ajatellaan nyt laajasti, se voi olla rakkautta esim. musiikkiin, luontoon, kissoihin... Mikä sitten saakaan sydämen syrjälleen!

Clukupiirikissa.jpg

Kirjaperhosten puolesta, rakkaudella, Knarp.