Kylmänä ja kalseana palmusunnuntaina lukupiirimme kokoontui talomme kerhohuoneessa. Vilusta väristen piirtelin perhosia kerhohuoneemme sisäänkäynnin eteen - en ollut saanut nakitettua tehtävää lapsille. Kerhohuoneeseen saapui lisäkseni neljä kirjaperhosta. Vaikka lukumäärä oli tiedossa etukäteen, olin onnistunut laskemaan väärin ja kattamaan pöydän kuudelle. No, minulla oli koulussa lyhyt matematiikka.

Teemana meillä oli Jänikseltä saamamme kuolemattomuus. Jänis oli valinnut teeman hänellä haasteelliseeksi osoittautuneen, keskeneräisen kirjan mukaan, ja arvelin kovasti, että tämä kirja olisi ollut Milan Kunderan Kuolemattomuus. Olin väärässä. (Tuokin kirja tosin tuotiin tapaamiseen.) Jäniksen kirja teeman takana oli Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli, jonka Jänis nyt selätti. Kirja on suomennettu espanjan kielisestä alkuteoksesta vuonna 2009. Kirjan takakansi lupasi Barcelonan ylistystä, rakkausromaanin ja kauhumysteerin, mutta Jänis piti kirjaa lähinnä synkkänä eikä tarina alkanut kiehtoa. Kirjassa päähenkilö David Martin saa tietää, että hänellä on aivokasvain ja elinaikaa vain vähän jäljellä. David ei haluaisi kuolla, hän on rakastunut ja elämällä pitäisi olla vielä paljon annettavaa. David tekee mysteerihenkilön kanssa sopimuksen: David saa kuolemattomuuden vastineeksi uuden uskonnon kehittämisestä. Tehdessään sopimuksen David ei ymmärtänyt, mitä kuolemattomuus loppujen lopuksi tarkoittaa. Vuodet kuluvat ja ihmisiä kuolee koko ajan ympäriltä. Kirja käsittelee paljon pahuutta, jota tuntui olevan kaikkialla. Jänis onnistui välittämään kirjan ahdistuksen meille niin hyvin, että emme kukaan halunneet lainata pokkaria häneltä, vaikka mahdollisuus olisi ollut.

Nasumurmeli toi kirjatornia varten jo mainitsemani Milan Kunderan kirjan Kuolemattomuus. Hän oli tosin lukenut tämän kirjan vain puoleen väliin saakka. Nasumurmelin varsinainen teemakirja olikin Lisa Genovan Edelleen Alice vuodelta 2010, jonka hän oli joutunut jo palauttamaan kirjastoon. Nasumurmeli oli siis lukenut tällä kertaa teemaa varten 1,5 kirjaa! Hän oli myös ehtinyt käydä katsomassa Edelleen Alice -kirjasta tehdyn elokuvan. Lisa Genova on neurotieteiden professori, ja hän kirjoittaa tiedenaisen ammattitaidolla koskettavan tarinan viisikymppisestä Alicesta, joka sairastuu varhaisiän alzheimeriin. Alice on kognitiivisen psykologian professori, jonka mies on syöpäsolubiologi, ja heillä on kolme aikuista lasta. Alice tunnistaa itse tautinsa, kun unohduksia alkaa tapahtua - hän esimerkiksi eksyy juoksulenkillä kotinsa lähellä. Alicen tauti etenee hyvin nopeasti, ja hän toivoo elämältä enää sapattivuotta yhdessä miehensä kanssa. Valitettavasti mies vain saa niin houkuttelevan työtarjouksen New Yorkista, että hän ei koe sapattivuotta mahdolliseksi. Lapset lähenevät aiemmin urakeskeiseen äitiinsä sairauden myötä, ja tytär tulkitsee tilannetta kauniisti todeten, että sielu ja rakkaus jäävät elämään, vaikka ihminen muutoin murenee pala palalta. Tässä on kirjan yhteys kuolemattomuus-teemaan. Nasumurmeli kertoi, että myös elokuvaversio oli onnistunut tavoittamaan hienosti kirjan tunnelmat. Tästä kirjasta Nasumurmeli piti kovasti, mutta epäili, että Milan Kunderan Kuolemattomuus jääkin kesken. Kunderan Kuolemattomuus on vaikeahko ja vaatii keskittymistä.

Yllättäen myös Paavo oli valinnut teemakirjaksi Lisa Genovan teoksen. Kirja oli Puolinainen vuodelta 2012. Kirjassa tehokas kolmen lapsen äiti Sarah puhuu autossa kännykkään ja joutuu kolariin. Onnettomuuden seurauksena Sarah saa pahan aivovamman, mikä aiheuttaa, että kaikki hänen ympärillään ikäänkuin puolittuu. Hän ei näe eikä tunne mitään, mitä tapahtuu kehon vasemmalla puolella. Uusi tilanne ikään kuin vammaisena, mitä hän ei suin surminkaan tahtoisi olla, muuttaa elämän täysin toisenlaiseksi. Aiemmin olivat tärkeitä menestys ja raha kaikkine ulkoisine tunnuksineen, nyt hän joutuu turvautumaan toisten apuun, mikä väkisinkin muuttaa arvomaailmaa. Erittäin vaikealta tuntuu kuitenkin ottaa vastaan apua omalta äidiltä, johon välit ovat olleet pitkään hyvin etäiset ja huonot. Paavo näki kirjassa yhteyden kuolemattomuus-teemaan siinä, että Sarah oli hyvin lähellä kuolemaa, mutta selvisi kuitenkin, vaikkakin puolikkaana. Jatkossa Sarah myös toisaalta ymmärtää elämän haurauden ja arvostaa sitä: hän ei esimerkiksi siedä enää, että kukaan puhuu puhelimeen ajaessaan autoa! Paavon lukema katkelma kirjasta oli hyvin koskettava, ja Genovan teoksiin heräsi kyllä mielenkiinto.

Tupunavitsi esitteli meille brasilialaisen Machado de Assis -nimisen kirjailijan kirjan Kuolematon ja muita novelleja. Kirjailija oli elänyt vuosina 1839 - 1908, joten kirja on jäänyt hyvin elämään kirjailijan kuoleman jälkeenkin. Kirjassa on 12 tarinaa, joista Kuolematon ja Mielitautilääkäri ovat pisimmät ja keskeisimmät. Yleisesti ottaen puolet tarinoista oli sellaisia, joissa oli selkeästi joku ajatus, toisesta puolesta ei saanut tolkkua. Tarinoissa vieraaksi tekevä piirre ei ollut niiden vanhuus vaan muutoin täysin erilainen kulttuuri. Kuolematon-novellissa mies kertoo tarinan isästään, joka oli kuolematon. Tämä oli saanut tiedon eliksiiristä, joka tekee kuolemattomaksi, ja juonut sitä puoli pullollista, Isä eli vuosisatoja, ja muutaman vuosisadan jälkeen kuolemattomuus alkoi jo kyllästyttää. Ihmiset kuolivat jatkuvasti ympäriltä. Tarinan sanoma olikin osaltaan, että kuolemattomuus on tosiasiassa tuomioista hirvittävin. Mietitautilääkäri-novellissa päähenkilö, mietitautilääkäri, lähettää vuorotellen lähes kaikki ihmiset hullujenhuoneelle diagnosoituaan, että nämä ovat täysiä mielipuolia. Loppujen lopuksi hän lähettää sinne itsensä. Sen verran omituisilta nämä novellit vaikuttivat, että kuulijalle jäi tunne Tupunavitsin välittäneen meille nyt ne mielenkiintoisimmat ja selkeimmät palat, enempää ei tarvitse...

Minun kirjani oli tämän kerran ainoa kotimainen - Markku Turusen Vaeltaja. Kirja alkaa Olavinlinnan suojista 1400-luvulla, ja se kertoo Antti Pentinpoika Myöhäsestä, joka kuuluu linnan sotajoukkoihin. Kirja ulottuu myös nykyaikaan, jossa samainen Antti käy Olavinlinnassa oopperajuhlilla..! Mutta silloin kauan sitten Antti passitetiin töihin Viipuriin, jossa tapahtui hänen kannaltaan kohtalokas sattumus; hän pilaili Pyhästä Andreaksesta, ja pyhimys suivaantui ja kirosi Antin kuolemattomaksi. Kuolemattomuus on tässäkin kirjassa nimenomaan kirous, ei tavoiteltava asia. Keskeisiä teemoja kirjassa ovat Viipurin pamaus, ensimmäinen maailman ympäri -purjehdus ja Antin tekemä pyhiinvaellus. Hän tapasi myös muita kirottuja, ts. vaeltajiksi tuomittuja. Purjehdusmatka vei kirjasta selkeästi suurimman osan ja oli myös rankinta luettavaa. Olosuhteet laivoilla olivat sietämättömät, ja merimiehistä kuoli matkan aikana suurin osa. Alle kaksikymmentä miestä ja vain yksi viidestä laivasta palasi kotisatamaan. Kirjan hauskinta antia olivat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa, joista mieleenpainuvimpia olivat Lentävän Hollantilaisen kapteeni Decken, Jeesuksen kiroama Ahasverus ja putkimieheksi päätynyt pyöräen pöydän ritari Bors. Kirjan päätös tuntui aluksi tyhmältä, mutta kun sitä hetken mietin, tajusin, että juuri näinhän kirjan pitikin päättyä.

Myös poissaolijamme olivat lukeneet omat kuolemattomat kirjansa. Rimarinna viestitti lukeensa David Safierin kirjan Huono karma, ja koska myös minä olin lukenut sen ja omistin kirjasta pokkaripainoksen, saimme kirjan myös kirjatorniin. Rimarinna kommentoi kirjaa seuraavasti: "Se oli nokkelaa ja hauskaa tekstiä, tarina jota ei ollutkaan aikaisemmin lukenut. Ihan parasta matkalukemista, koska kirja on nopeatempoinen ja luvut lyhyitä. Suosittelen siis!" Kirjassahan kyseenalaisten arvojen mukaan toiminut nainen syntyy onnettomuuden jälkeen uudelleen muurahaisen muodossa. Muurahaisena hän pyrkii takaisin perheensä luo hyvittääkseen menneitä ja pystyäkseen seuramaan näiden tekemisiä. Muurahaisen elämä ei ole kovin pitkä, ja seuraavan elämän muoto riippuu siitä, kuinka hän onnistui edellisessä.. Ja  seuraava hahmo onkin.. Hauska kirja! S.T. Ressi oli lukenut Bram Stokerin Draculan vuodelta 1897 ja kertoi siitä tekstiviestissä näin: "Luin kirjan, josta tehtyjä elokuvia olen nähnyt aiemmin. Englanninkielinen pokkari löytyi omasta hyllystä. Tässähän tosin seikkailee pikemminkin epäkuollut kuin kuolematon. Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä ja oli kyllä vangitseva lukukokemus, en ihmettele kirjan kestosuosiota." Tätä voi ehkä pitää kuolemattomimpana kirjana teemaa varten luetuista, vaikkakaan vanhin se ei ollut  - novelli Kuolematon oli vuodelta 1882.

Tämän kerran emäntänä sain päättää seuraavan kerran teeman. Koska viime ajat olen ollut kiukkuinen kuin ampiainen ja vähän ahdistunutkin,  uusi teema on mielenrauha. Kirjan tulee joko käsitellä mielenrauhaa tai edistää sitä. Mielenrauhasta juttelemme toukokuussa Nasumurmelin kodin rauhoittavissa maisemissa.

Mielenrauhaa tavoitellen, Kirjaperhosten puolesta,

Knarp.