Tammikuussa kokoonnuimme Jäniksen luo Vantaalle keskustelemaan selviytymistarinoista. Minulla oli poikkeuksellisesti mukana 8-vuotias tyttäreni muiden perheenjäsenten pelireissusta johtuen. Lukupiirin alkajaisiksi nautittiin mm. bataattikeittoa ja herkuteltiin mutakakulla, ja näin selviydyimme hienosti selviytymistarinoista..!

Aloitimme kirjallisen osuuden Paavon valitsemalla kirjalla, joka oli Pekka Hyysalon Fight Back - toinen mahdollisuus vuodelta 2016. Hyysalo oli ammattilaislaskija, jolle laskettelu oli koko elämä. Hän loukkaantui vakavasti kuvausreissulla, jolla piti kuvata vielä se viimeinen, täydellinen hyppy. Tämä hyppy kuitenkin epäonnistui. Kun Hyysalo kiidätettiin sairaalaan ja  hän heräsi siellä koomasta kolmen viikon jälkeen, ei hän itse voinut uskoa tilanteensa olevan niin vakava kuin se oli.  Hän jopa puhui palaamisesta rinteisiin, kunnes eräs hoitaja totesi hänelle, että "sinä et laskettele enää koskaan". Hyysalo keräsi kaikki voimansa ja vastoin kaikkia ennusteita hän käveli jo kuuden kuukauden päästä onnettomuudesta. Ja on hän lasketellutkin. Ei hän tietenkään entisellään ole, muistiongelmat vaivaavat ja liikkumisessa on haasteita, jotka Hyysalon kohdalla on tarkoitettu voitettaviksi. Poikani on FightBack-fani, joten tarina oli minulle osin tuttu, vaikka kirja onkin vielä lukematta. Hyysalon positiivisuus teki vaikutuksen Paavoon, ja kirja on todellakin yksi kaikkien aikojen selviytymistarina. Hyysalon luoma FightBack-tuotemerkki on nykyään hänen työnsä, jonka avulla hän auttaa muita kuntoutujia.

Robinin Kipinän hetki -musiikkivideolla on mukana myös Pekka Hyysalo.

Oma kirjani oli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin vuodelta 2018. Kirjaa ei heti ajattele selviytymistarinaksi, mutta kyllä se sitä on. Kankimäellä ei ole lapsia eikä ainakaan kirjaa kirjoittaessa parisuhdettakaan, ja vielä tänäkin päivänä yhteiskunnalliset odotukset valitettavasti vievät siihen suuntaan, että pitää olla joku ja pitää perustaa perhe. Kankimäki käy kirjassaan läpi menneiden aikojen tutkimusmatkailijanaisten ja naistaiteilijoiden elämää, jotka ovat omana aikanaan uhmanneet sitä elämisen tapaa ja lokerointia, joka naisille oli valmiiksi ajateltu. Näiden rohkeiden naisten kautta Kankimäki saa vahvistuksen omalle tielleen ja välittää koetellut selviytymiskeinot lukijoilleen. Aivan ihastuttava kirja! Myös Jänis oli lukenut tämän ja jakoi tunteen.

Vieraileva lukupiiriläinen Helkky oli lukenut Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjasta vuodelta 2018 muutaman tarinan ja esitteli niistä yhden. Tarina kertoi Koko Hubarasta, joka on ruskeaihoinen nuori nainen. Häneltä kysyttiin lapsena toistuvasti "mistä sinä olet kotoisin", eikä vastausta "Vantaalta" uskottu, vaikka hän oli siellä syntynyt ja elänyt koko lapsuutensa. Koko Hubara kyllästyi tähän, ja päätti alkaa kirjoittaa juttuja kaltaisilleen (ja muillekin). Vuonna 2017 hän perusti Ruskeat tytöt -median, joka on Suomen ensimmäinen ruskeille ihmisille suunnattu verkkomedia, ja hän on sen päätoimittaja. Kirja on mielenkiintoinen kokonaisuus suomalaisten rohkeiden naisten tarinoita.

Jäniksen kirja oli Virpi Miettisen yhdessä Tuula Niemisen kanssa kirjoittaja omaelämäkerta Tuhma prinsessa vuodelta 2017. Virpi Miettinen valittiin Miss Suomeksi vuonna 1965, jolloin missit olivat vielä suuren luokan julkkiksia. Lehdistö on ehtinyt repiä Miettisestä monenmoisia otsikoita. Virpi oli kiltti ja vietävissä oleva, jonka kiltteyttä käytettiin hyväksi. Hän avioitui jo nuorena rikkaan suvusta olevan miehen kanssa, joka osoittautui vain Virpistä hyötymään pyrkiväksi siipeilijäksi. Virpiin elämään on mahtunut niin parisuhdeväkivaltaa kuin päihteitäkin. Mallivuosina Pariisissa Virpi ajatui huumekoukkuun, mikä oli tavallista alalla. Virpin selviytymiskeinoksi tuli lopulta usko, mitä kautta hän löysi elämälleen rauhan. Hän asuu nykyään Porvoossa. Rehellinen kuvaus vaikeuksista selviämisestä oli Tuhman prinsessan parasta antia.

Kun Rimarinna lukee hömppää, lukee hän sitä mielellään englanniksi. Tällä kertaa hän valitsi teemaan englanninkielisen Jennifer Crusien kirjan Getting rid of Bradley vuodelta 1994. Kirjassa fysiikan opettaja Lucy pyrkii pääsemään eroon katalasta ex-miehestään Bradleystä, josta myös poliisit ovat kiinnostuneita. Poliisit kuitenkin näkevät Lucyn lähinnä syöttinä Bradleyn jäljittämisessä, kunnes tilanne ampumavälikohtauksen myötä muuttuu vaaralliseksi.Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, romantiikkaa - näissä kirjoissa on selvitymistarinan loppu onneksi aina onnellinen. Rimarinnaan vetosi erityisesti kirjan kirpakan kuivakka huumori.

Tupunavitsi totesi viime aikoina hyödyntäneensä teemakirjojen etsintään toistuvasti kirjaston kierrätyshyllyä. Nyt hän alkoi epäillä, että ehkä on jokin syy, miksi ne kirjat ovat juuri siellä, sillä mitään suuria elämyksiä ei kierrätyshyllystä ole löytynyt. Tämänkertainen löytö oli Kang Chol-hwanin ja ranskalaisen tietokirjailijan Pierre Rigoulotin Pjongjangin akvaariot vuodelta 2000. Kirjassa kokonainen perhe joutuu Pohjois-Korean keskitysleirille Gulagiin kymmeneksi vuodeksi ja tietenkin poliittisista syistä, mitkä saattoivat diktatuurissa olla melkein mitä tahansa. Olot olivat ankeat ja päivät kuluivat työn, koulunkäynin ja Kim il-Sungin palvonnan merkeissä, Rangaistuksia ja teloituksia leirillä riitti, mutta perhe selvisi leiriltä yhdessä. Vapautuminen oli aivan yhtä yhtäkkinen kuin vangitseminenkin oli ollut. Perhe asui vapautumisen jälkeen maaseudulla, josta he pakenivat Kiinaan ja muuttivat vielä myöhemmin Etelä-Koreaan. Kirja oli toki hieno selviytymistarina järkyttävistä oloista vapauteen, mutta ei kirjallisesti mitenkään erityinen.

Nasumurmeli oli lukenut suosikkikirjailijansa Liza Marklundin kirjan Helmifarmi vuodelta 2018. Kirja kertoo Kionasta, joka asuu perheineen Manihiki-atollilla Eteläisellä Tyynellämerellä. Perheen elinkeino on helmenkalastus. Eristyneelle saarelle ajautuu haaksirikon johdosta ruotsalainen Erik, joka jää sinne myös asumaan. Hän on kauppatieteiden tohtori, joka alkaa huolehtia kalastajien kirjanpidosta. Kionasta ja Erikistä tulee pari. Mutta eräänä päiväna Erik tullaankin hakemaan pois saarelta ja Kiona lähtee häntä etsimään. Jännäri ja fiktiivinen selviytymistarina on siis kyseessä. Myös Jänis oli lukenut tämän kirjan, ja piti juonta turhan epäuskottavana. Kuinka koko elämänsä eristyksissä asut Kiona pystyi pärjäämään niin hyvin täysin vieraassa maailmassa etsiessään Erikiä? Nasumurmelia tämä puoli ei niin haitannut, koska kirja oli kuitenkin toimiva ja otteessa pitävä kokonaisuus - laadukasta viihdettä.

Seuraava teemamme on Italia. Ja tällä(kin) kertaa teeman valintaan on erittäin hyvä syy..! Ciao ensi kertaan!